Isännän kanssa lensimme lomailemaan Kanarialle. Lentomatkan ajan kudoin villasukkaa, mutta koivuiset puikot olivat epäonnisia, kun pari ehti katketa matkan aikana. Hotellimme oli aivan rannan vieressä. Kesävaatteet ylle ja meri-ilmaa haistelemaan. Sää oli kesäisen lämmin, aurinko näkyi pilvien lomasta mukavasti.

Kyllä tässä kaupungissa autoja riittää, koko ajan ovat menossa töihin, kauppaan, kotiin tai kyläilemään. Päätimme, että me tutustumme kaupungin eri osiin kävellen. Trianan kadut yllättivät kauniilla vanhoilla rakennuksilla ja hienoilla rautaisilla parvekkeillaan. Joulutähtiä oli istutettu kauniisti kadunvarteen ja joulukoristeita oli paljon.

Veguetasta löytyi historiallinen vanha kaupunki, jossa kadut olivat mukulakiveä ja melko kapeita. Olimme ihan poikki, kun vihdoin löysimme Kolumbuksen museon sieltä. Vesikuurokin kasteli meidät!

Las Canterasin rantakatu jatkui eteenpäin aina vaan. Yllätykseksemme löysimme Confitalin rannalta lähtevän lenkkipolun, jota reunustivat La Isletan tulivuoret. Se kulki meren läheisyydessä, lauantai aamupäivästä meitä reippailijoita oli useita.

Matkalla näimme myös valkoisen pikkujalohaikaran, joka asusteli rannalla kivikossa syöden pikkukaloja. Yritimme aina aamulenkillämme etsiä tätä lintua rannalta.

Jalkamme olivat ihan kipeinä, kun viikon aikana kävelimme yli 150 kilometriä. Lenkkarit olivat parhaimmat kengät reissullamme. Nyt meillä on takataskussa pussillinen valoenergiaa Suomen alkavaa talvea varten.