Ounasvaaran kesässä

Aloitimme heinäkuun lomailemalla Santasport Lapin Urheiluopistolla. Hämmästyimme, kun opistolla oli tupa täynnä maastojousiampujia, jotka kisailivat MM-kisojaan Ounasvaaran maisemissa. Heillä oli useita päiviä maastossa kilpailuja, jopa keski-kesän yöttömässä yössäkin. Me tyydyimme lenkkeilemään ja kävelemään mäkisillä reiteillä. Iltalenkki ensin alamäkeen ja sitten takaisin ylämäkeen. Uutukaiset kuntoportaat kävimme myös testaamassa.

Minulla oli useita kyläpaikkoja Rovaniemellä. Kävimme kahvittelemassa sekä vaihtamassa kuulumiset tätieni luona. Serkkuni kanssa lähdimme ”Kuninkaan laavulle” maisemia ihailemaan ja makkaraa grillaamaan. Kävelimme hiekkatietä ylämäkeen reilut parikilometriä ja pujottelimme kallion ylitse kohti laavua. Kylläpä sieltä avautui jylhä maisema Ounasjoen suuntaan.

Lapin kesään kuuluivat hyttyset, kylmä vesi ja mansikat. Mustikat olivat vasta kypsymässä raakileina. Rovaniemellä keskustassa pyöri kesäturisteja jonkin verran. Muutamana päivänä serkkuni ajeli bussia ja vei jousiampujia Ounasvaaralta kaupungin hotelleihin.

Arktikum-museon näyttelyssä katsoimme makuuasennossa revontuliesitystä. Se oli ihan jännittävä. ”Suomalaisen kansanuskomuksen mukaan Revontulet syntyvät siitä, että kettu juoksee tuntureilla ja saa kipinät aikaan hännällään.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia kesäpäiviä!

Piipahdus Rovaniemelle

 

Lähdin sukulaisvierailulle veljeni kanssa pohjoiseen Rovaniemelle tapaamaan äitini siskoja ja muita sukulaisiamme. Veljelläni oli heti yllätys minulle Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hän vei minut aamupalalle Aspire Loungeen toiseen kerrokseen, koska oli aikoinaan äitini vienyt sinne, kun he lähtivät yhdessä kesävierailulle Rovaniemelle. Kun pääsimme perille, niin lunta oli vain siellä täällä. Vuokra-automme odotti ulkona parkissa ja sitä oli onneksi vähän lämmitetty. Niin matkamme kohti Rovaniemen keskustaa alkoi. Veljeni toimi kartturinani ja löysimme vuokra-asuntomme sekä parkkiruutumme.

Automme starttasi uudelleen ja lähdimme katsomaan Saarenkylään äitini vanhinta siskoa. Hän odotti meitä paljon, koska olimmehan jutelleet monesti puhelimessa ja edellisestä vierailustamme oli kulunut jo muutamia vuosia. Saarenkylässä oli maassa enemmän lunta kuin keskustassa. Mukanamme oli värikäs kukkakimppu piristykseksi. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun vihdoin kohtasimme ja saimme kertoa monet jutut kohdakkain.

Veljeni harrastaa vesijuoksua ja niinpä illasta testasimme Santasport Spa-kylpylän uintipaikan. Huomasin, että veljelläni oli tekniikka hallussa ja hän sai tehtyä tiukan treenin altaassa. Minä osasin jotenkin vesijuosta eli liikutella jalkoja ja käsiä sekä pysyä juoksuasennossa. Siinä sitten menimme melkein tunnin, minä vähän hitaammin kuin veljeni. Kyllä illasta väsytti, kun pääsimme takaisin asunnollemme. Aamulla kävimme kävelemässä koskenrannan kävelytiellä aivan Kemijoen varressa. Ei ollut liukasta, kun oli plusasteita.

Toki piipahdimme Napapiirilläkin turisteina ja huomasimme, että alue oli laajentunut kovasti viime näkemästämme. Santa´s Igloos Arctic Circle – mökkikylä oli tullut metsän taakse, mökeissä oli avoin katto, jotta voisi helposti ihailla revontulia. Napapiiri odotti kovasti lisää vierailijoita ja luonnonlunta, kun sitä näkyi vain siellä. Teimme pienen kävelylenkin alueella veljeni kanssa.

Ruokakaupasta minun piti saada oikeaa paksua lapin ohrarieskaa, kylläpä se maistui hyvältä. Meillä oli monta vierailupaikkaa, kun tapasimme äitini siskot, serkkumme ja hänen äitinsä. Minulle jäi matkasta hymy huulelle ja veljelleni samoin. Olimme onnellisia, että pääsimme vihdoin tapaamaan sukulaisiamme. Olimmehan koronan takia monta kertaa siirtäneet matkaa eteenpäin.

Päätin, että ensi kesänä tulen oikein ajan kanssa uudelleen lomalle Rovaniemelle ja otan poikani matkalle mukaan.

Toivotan sinulle lukijani loppusyksyyn voimia ja Tsemppiä!