Hyppy Berliiniin

Hyppäsin Finnairin siivillä Berliiniin viettämään syyslomaa poikani ja tyttöni kummitädin kanssa. Lehdet olivat syysvärityksessä, vaikka päivisin aurinko lämmitti ja tarkenimme välillä T-paidoilla. Kiersimme kaupungin 100 ja 200 busseilla, koska se oli paljon edullisempaa kuin hypätä Hop-Hop turistibussiin. Aleksanderplatsin lähellä törähdimme kahvilaan varmaan vähän äänekkäästi ja tarjoilijoita hymyilytti? Tilasin meille saksaksi korostaen kahvit ja pienet muffinit. Tarjoilija pyysi toistamaan tilaukseni ja minä iloisena korostaen toistin. Hän alkoi nauramaan ja saimme ylimääräisen pikkumuffinin ilmaiseksi.

Kävellen täällä oli oltava risteyksissä tosi varovainen, kun ylitti kadun suojatietä pitkin Ku´dammin ostoskadulla. Valot oli säädetty niin nopealle, että ne ehtivät vaihtua punaiseksi, vaikka olimme puolivälissä. Neuvonkin juoksemaan Berliinissä suojatiet nopeasti ja pitämään silmät auki sekä korvat tarkkana. Autot ajoivat aivan liian lujaa. Muutoin suosittelen olemaan super tarkkana Berliinin liikenteessä!

Yksi vierailukohde oli minulle nostalginen! Halusin käydä haistelemassa vuonna 1936 Hitlerin aikaan rakennettua olympia tunnelmaa Berliinin olympiastadionilla. Sinne pääsi kätevästi S-bahn junalla, joka kulki maanpinnan yläpuolella. Osasin kuvitella tyhjän stadionin täynnä ihmisiä. Kiipesin ihan katsomon yläriville poikani kanssa ja olimme tosi korkealla. Alas piti tulla varovasti pitäen kiinni penkeistä, ettei alkanut huimaamaan. Rappuset olivat betoniset ja vedättivät alaspäin. Niihin olisi tarvinnut kaiteen, mutta semmoista ei oltu rakennettu aikoinaan.

Kävimme valokuvaamassa East Side Galleryn Berlin Mauerilla vanhaa muuria. Siellä oli paljon ihmisiä, vaikka aluksi juna-asemalta suunnistamiseen piti kaivaa kännykästäni navikaatiosovellus. Muurin lähellä oli Mercedes-Benz Areena, jonne virtasi nuoria isona letkana. Kysyin yhdeltä tytöltä, että onko siellä jokin konsertti illasta? Kyllä vaan, Saksalainen pop-bändi oli tulossa esiintymään.

Kesäkuussa vuonna 2013 edellisen Berliinin matkan jälkeen olin luvannut, että poikani pääsisi käymään Berliinin Zoo eläintarhassa. Nyt se tapahtui! Zoossa tapasimme kummipoikani ja hänen perheen, jotka viettivät syyslomaa meidän tavoin Berliinissä. Zoo on hyvin keskeisellä paikalla. Sieltä löytyi kauniisti hoidettu puutarha sekä monen eläimen koti. Panda tuli syömään bamburuokoa sinne koloonsa ja saimme kilpaa filmata sitä. Kirahvit viettivät aurinkoista päivää oman keltaisen talonsa pihalla. Jääkarhuja oli pari ja yksi tykkäsi peruuttaa kallionkoloon ja tulla heti takaisin filmattavaksi. Syysväritys oli hieno!

Liikunnallista lokakuun loppua sinulle lukijani ja muistahan laittaa heijastin vaatteisiisi

Syksy pistää harrastamaan

Syksyllä minulla omenapuut notkuivat omenia: Pirjaa, Huvitusta, Kanelia ja Loboa. Sitten riikunoita oli satoja ja hyviä luumuja. Omenoita söin niin paljon, että nyt ei tee mieli kaupasta ostella niitä. Keväällä en edes huomannut, että omenapuissa olisi ollut erityisen paljon pölyttäjiä. Meillä oli hellekesä, joten kesä varmaan tuplasi omenoiden määrän? Ystäväni asuu Sveitsissä ja siellä on lämpimiä kesiä ja sinne ehtii tulla kahdet sadot mansikoista.

Tuplasin lankavarastoni ihan kotikaupungin Saiturin pörssistä. En ollut ajatellutkaan, että sieltäkin voisi löytää heijastinlankoja tai trikookudetta. Ennen olin tilannut Virosta lankoja tai poikennut Porvooseen lankakauppaan. Nyt saan parin kilometrin kävelyllä lankoja kotikaupungistani. Minulla on vähäsen ylituotantoa näistä helpoista tekeleistäni.

Ilahdutin sukulaisiani ja lähetin pari pakettia Rovaniemelle ja yhden Ruotsiin. Niissä oli jokaiselle villaiset hiuspannat! Katsoin netistä ohjeen, keskelle solmu ja loppu vaan suoraan. Lankaa menee vain vähän, yhdestä kerästä saa useamman hiuspannan. Tykkään tehdä käsitöitä, koska minusta se rentouttaa.

Minkä harrastuksen sinä olet aloittanut syksyllä? Minä aloitin ohjatun kuntosalin ja kyllähän se on hauskaa hikoilla muiden kanssa, puuskuttaa ja tehdä kiertoharjoittelua. Sitten tilasin Saksasta itselleni uudet MBT lenkkarit, kun fyssarini suositteli niitä minulle kengiksi, jotta saan nivelrikkoni varpaassa rauhoittumaan. Kengät tulikin aika nopeasti postilla. Pääsin kokeilemaan niillä kävelyä ja sitten rohkenin käymään aamulenkillä. Voi sitä riemuntunnetta, kun osasin hölkätä. Melkein lähdin lentoon!

Kävin opiskelemassa Liikuntaleikkejä Eslun koulutuksissa ja positiivista ohjaamista. Minulle tulee välillä tuurausohjauksia ja lajina yleisurheilu. Lauantai-illasta ajelin naapurikaupunkiini lapsuuden urheiluseurani 100-vuotisjuhliin. Siellä tapasin paljon tuttuja ja valmentajani Jomin elämäntyö palkittiin. Saimme katsella seinällisen vanhoja juoksukuvia eri vuosikymmeniltä…

Liikunnallista lokakuuta sinulle lukijani ja muistathan laittaa heijastimen!