Vallisaaren maisemat

Posted on by

Juhannusviikonlopun sunnuntaina oli poutaa, joten lähdimme heti aamusta autolla kohti Katajanokkaa ja siitä lautalla Vallisaareen. Kauppatorilta lauttamatka kesti 20 minuuttia. Matkalla ohitimme Lonnan sekä Suomenlinnan ennen kuin rantauduimme Vallisaareen. Tyttöni on kesätöissä yhdessä saaren kahviloista. Kävimme moikkaamassa hänet.
Kävelimme Aleksanterin saarikierroksen 3 kilometriä hiekkapolkuja pitkin välillä pysähdellen Helsinki Biennalin teosten kohdalla.  Niityt kukkivat keltaisena ja puut vihersivät kauniisti. Lehmukset olivat kasvaneet todella isoiksi. Luonto on saanut villiintyä monessa paikassa saarella. Vallisaaren eteläosa on suljettu käytöstä, koska siellä on edelleen vaarallisia rakenteita.

Kierroksella näimme peuran hyppelemässä, joutsenia, perhosia. Aleksanterinpatterin yläsillalta oli hienot näkymät kohti Suomenlinnan merimaisemaa. Alhaalla näkyi virkattu vaalea suuri teos. Biennaali 2025 aiheena on Suoja: Pinnan alla ja yläilmoissa, joksikin tullen ja jonnekin mennen.

Vallisaaren paluulautan läheltä pääsisi vierasvenesataman jälkeen pengertien kautta kallioiselle Kuninkaansaarelle. Kävimme katsomassa pengertien peilisen kaukoputkiteoksen, mutta seuraavalle Vallisaari-retkelle jäi Kuninkaansaaren 2,5 kilometrin reitti koluttavaksi.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia Kesäpäiviä!

Piipahdus Itä-Virossa

Posted on by

Aikaisen kesäloman aloitimme autoilemalla Itä-Viroon Suomenlahden rannalle ennen varsinaista kesälomasesonkia. Niin auto pakattiin ja menimme laivalla kohti Tallinnaa. Laivan kannella piti olla hyvin päällä, että tarkeni paistatella hetken auringossa.

Rypsipellot kukkivat keltaisenaan, kun ajelimme suoria maantieosuuksia itään. Muutamia haikaranpesiä huomasimme talojen piipuissa. Olen lukenut, että haikarat palaavat vuodesta toiseen samoille seuduille pesimään. Sunnuntaina oli rauhallista ajella. Reilussa parissa tunnissa pääsimme perille lomakylpyläämme Suomenlahdelle.

Lähdimme yhdessä päiväkävelylle mäntymetsän reunustamalle pitkälle hiekkarannalle. Meri oli aivan tyyni ja aurinko alkoi lämmittää. Sunnuntaipäivänä muutkin olivat tulleet katsomaan rantaa. Päätin, että seuraavana aamuna hölkkäisin rantaa pitkin majakalle saakka.

Narvan Raatihuoneella laitoimme ensimmäistä kertaa virtuaalilasit silmillemme ja katsoimme niillä tarinan menneisyyden Narvasta. Yhdestä aktivointipallosta pääsimme matkalle kohti Raatihuoneen tornia vauhdikkaasti. Tornin päähän on ripustettu haikara. Tiedätkö, että Led Zeppelin ilmalaivakin on aikoinaan ajellut Raatihuoneen yläpuolelta eteenpäin?

On ollut rentouttavaa lomailla uusissa maisemissa, liikkua luonnossa, käydä uimassa sekä saunomassa. Yhtenä iltana me kokeilimme ensimmäistä kertaa kylpylän suolahuonetta.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia alkukesän päiviä ja intoa liikkumiseen!

Aamureippailua Sipoonkorvessa

Posted on by
 
Lähdimme ulkoilemaan heti aamusta Sipoonkorven maisemiin poikani kanssa. Meillä molemmilla oli vapaapäivä. Onneksi oli kirkasta ja aurinkoista eikä sumusta ollut tietoakaan. Syksy on vasta alkamassa, kun on ollut niin kesäisen lämmintä päivisin.
Valitsimme Bisajärven reitin hiihtolatupohjaa pitkin. Metsäpolulla oli mukavan rauhallista. Pian järvi löytyi ja huomasimme, että sorsat olivat rannalla lämmittelemässä. Takaisin lähtöpaikalle menimme metsäpolkuja pitkin ja väistelimme monia puunjuuria.

Kotipihallani talviomenat ovat paisuneet mehukkaiksi ja isoiksi syyskosteuden myötä. Kasvihuoneessani vielä muutamat kirsikkatomaatit yrittävät saada väriä. Pian joudun siivoamaan sen talviteloille. Kasvatin avomaankurkkuja, paprikoita ja tomaatteja yrttien lisäksi, ensi keväänä uusi yritys.

Mitkä ulkoilureitit ovat suosikkejasi? Ainolasta lähtevistä hiekkapoluista pidän kovasti ja ne ovat tulleet hyvin tutuiksi meille. Keinukallion ulkoilureitit sekä  Sipoonkorven metsäreitit kuuluvat suosikkeihini. Oletko huomannut, että kurjet ovat lähteneet muuttomatkalle, kun kurkiauroja näkyy taivaalla ja kuuluu lintujen juttelua.


Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia Syyspäiviä ja tsemppiä ulkoiluun!

Kesäretkellä lähellä Nuuksiota

Posted on by

Lähdimme tutkimaan Siikajärven maisemia, löysimme pienen rauhallisen uimarannan ja sitä vastapäätä parin kilometrin ulkoilupolun. Tummat pilvet ympäröivät järveä, mutta onneksi aurinko vielä näyttäytyi ja järven vesi oli sopivan lämmintä. Aamupäivästä uimarannalla ei ollut ruuhkaa. Pojan kanssa uimme pariin kertaan ja sitten ulkoilupolulle kuntoilemaan.

Jatkoimme matkaa Veikkolaan, joka oli meille entuudestaan tutumpi paikka. Kiersimme urheilupuiston kuntorataa, matkalta löytyivät kuntoportaat, jotka nousimme ylös. Oli tosi lämmin päivä ja halusimme vielä uudestaan uimaan. Ajoimme pienen matkan autolla Lamminjärven uimarantaan, joka oli pientaloalueen reunalla. Kylläpä virkisti kivasti pulahtaa veteen!

Kotosalla olen kasvihuoneessani kasvattanut avomaan kurkkuja, tomaatteja ja paprikoita. Kaikki nämä olen istuttanut siemenestä ja keväällä oli vähän haasteita niiden kasvattamisessa. Kesä on ollut aika lämmin ja monesti on letkulla pitänyt kastella koko kasvihuone, jotta kasvini eivät ihan nuukahda. Kurkut ovat tänä vuonna olleet vähän puisen makuisia, välillä olen onneksi saanut ihan hyviäkin. Ehkä ne ovat kärsineet kuivuudesta.

Kesällä yritän joka päivä liikkua joko hölkäten, kävellen tai pyöräillen. Lähialueen kuntopolut ovat tulleet tutuiksi. Yhtenä iltapäivänä lähdin pyöräilemään ja päätin ajaa vähän pidemmän reitin. Puolimatkassa minua alkoi janottaa kovasti, kun aurinko porotti kuumasti. Mietin, että menisinkö syömään mustikoita vai miten jaksaisin kotiin asti, kun olin unohtanut juomapullon kotiin. Aurinko onneksi meni pilveen ja sain uudestaan voimia ajaa vauhdilla kotiin.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia kesäpäiviä!

Retkillä lähipururadoillamme

Posted on by

  

Syyskuu on ollut mukavan lämmin ja monesti olen poikani kanssa suunnannut lähipururadoillemme liikkumaan. Lehtiä on vähän tippunut maahan ja osa lehdistä on saanut keltaista väritystä. Pidän semmoisista hiekkapoluista, joille voi suunnitella ympyrälenkin. Useana sunnuntaina olemme käyneet yhdessä sauvakävelemässä oikein mäkisellä radalla. Siinä hommassa tulee kyllä kuuma nopeasti!

Kasvihuoneellani alkaa olla kesän sato kerättynä. Vielä muutama tomaattiterttu odottaa punastumistaan. Mansikan taimet siirsin avokasvimaalleni talvehtimaan. Kurkun lehdet varsineen pilkoin kompostiini maatumaan. Kasvihuoneeni pitäisi pestä sisältä ja siirtää kukkaruukut varastoon odottamaan ensi kevättä. Päärynäpuuhun tuli satoja pieniä päärynöitä, joita sitten puusta kävimme hakemassa. Kaneliomenat ehtivät kasvaa isoiksi ja meheviksi syksyn aikana.

Aurinkoisena torstaina ajelimme Salpausselän mäkisiin maastoihin aamulenkille. Olipa reitit urheilupuistossa, ehkäpä ne on tehty kilpahiihtoa varten. Kiipesimme myös Radiomäelle ja kiersimme polun. Lähdimme etsimään Malvaa: Visuaalisen taiteen museota kaupungilta. Tutustuimme ”Valon huomassa” digitaalisiin taideteoksiin sekä ”Juuret – aarteita kokoelmista” näyttelyyn.

Tsemppiä sinulle lukijani syksyisiin tuuliin!

Ounasvaaran kesässä

Posted on by

Aloitimme heinäkuun lomailemalla Santasport Lapin Urheiluopistolla. Hämmästyimme, kun opistolla oli tupa täynnä maastojousiampujia, jotka kisailivat MM-kisojaan Ounasvaaran maisemissa. Heillä oli useita päiviä maastossa kilpailuja, jopa keski-kesän yöttömässä yössäkin. Me tyydyimme lenkkeilemään ja kävelemään mäkisillä reiteillä. Iltalenkki ensin alamäkeen ja sitten takaisin ylämäkeen. Uutukaiset kuntoportaat kävimme myös testaamassa.

Minulla oli useita kyläpaikkoja Rovaniemellä. Kävimme kahvittelemassa sekä vaihtamassa kuulumiset tätieni luona. Serkkuni kanssa lähdimme ”Kuninkaan laavulle” maisemia ihailemaan ja makkaraa grillaamaan. Kävelimme hiekkatietä ylämäkeen reilut parikilometriä ja pujottelimme kallion ylitse kohti laavua. Kylläpä sieltä avautui jylhä maisema Ounasjoen suuntaan.

Lapin kesään kuuluivat hyttyset, kylmä vesi ja mansikat. Mustikat olivat vasta kypsymässä raakileina. Rovaniemellä keskustassa pyöri kesäturisteja jonkin verran. Muutamana päivänä serkkuni ajeli bussia ja vei jousiampujia Ounasvaaralta kaupungin hotelleihin.

Arktikum-museon näyttelyssä katsoimme makuuasennossa revontuliesitystä. Se oli ihan jännittävä. ”Suomalaisen kansanuskomuksen mukaan Revontulet syntyvät siitä, että kettu juoksee tuntureilla ja saa kipinät aikaan hännällään.”

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia kesäpäiviä!

Saimmeko lumitalven?

Posted on by
    

Lumi on vallannut kadut, pihat, metsät ja pellot. Olen hiihtänyt luonnonlumessa marraskuussa ja joulukuussa päässyt koneladulle suksillani. Tämä on muuten etelässä ensilunta! Olen tehnyt monet lumityöt ja putsannut autot lumesta. Nastakengilläni olen kulkenut lähipoluilla.

Perinteiset havukranssit odottavat saajiaan terassillani. Ensin taittelen havuista pieniä kimppuja ja rautalangalla kiinnitän ne kehikkoon. Lopuksi teen rusetin ja kiinnitän sen kranssiin. Tykkään askarrella olohuoneen pöydällä, sanomalehtiä suojaksi ja sitten hommiin.

Parina iltana kudoin Nalle sukkalangasta Strömsö pipot, jotka ajattelin antaa joululahjoiksi. Yhdestä kerästä sain kaksi villapipoa. Meillä töissä vetää isoista ikkunoista ja on oltava lämpimästi päällä. Täytyy muistaa ottaa töihin mukaan villasukat!

Kotonani on sähkönsäästö menossa. Pyykkiä pesen noin kerran viikossa. Tarkkailen kännykälläni tuntisähkön hintaa. Toivoisin tuulisia ilmoja, jotta sähkö olisi vähän edullisempaa. Takka lämpiää meillä usein ja ilmalämpöpumppu lämmittää yläkertaa.

Joulu tulee pian…
Toivotan sinulle lukijani
Hyvää Joulun odotusta!

Mäkitreenit Dubrovnikissa

Posted on by

  

Hyppäsimme syyslomalle aurinkoiseen Dubrovnikiin. Lähdimme lenkkitossut jalassa kävelemään ensin Babin Kukin niemen ympäri. Copacabana rannalla oli aika rauhallista, kun siellä näkyi vain muutamia uimareita. Puut olivat täysin vihreitä, kukat kukkivat edelleen, mandariinipuita näkyi talojen puutarhoissa.

Seuraavana päivänä päätimme oikaista Lapadin kukkulan kautta vanhaan kaupunkiin. Sinne kiipesimme ylämäkeä, kiemurtelimme ja päädyimme umpikujaan, kun kävelypolku ei mennyt eteenpäin. Otimme seuraavan etapin kohti kaupunkia, mutkittelimme uutta kävelypolkua pitkin rantaan ja sieltä rantatietä pitkin Pileen ja Old Town portit tulivat näkyviin. Turistien paljous hämmästytti meitä ja etsimme rauhallisimman sivukadun ruokapaikan.

Takaisin kävelimme suorinta reittiä asunnollemme,  Pilen kautta keskustaan ja sataman reunalta käännös HNK Stadionin ohi Babin Kukille. Dubrovnikin kadut alkoivat tulla tutuksi kävellen. Lokrumin saariretki odotti aamusta. Siellä oli mukavia kävelypolkuja ympäri saarta. Tutkimme saaren luostarin rauniot, puutarhan, kiipesimme jyrkän kivipolun kohti kukkulaa, mistä löytyivät uudet rauniot. Pinjamännyt, oliivipuut, sypressit kasvoivat luonnonpuistossa rehevinä.

SRD-vuorelle halusimme kiivetä kävelypolkua pitkin, kunhan vain löytäisimme alkupaikan. Ystävällinen rouva neuvoi meille, mistä nousivat portaat ja pääsisimme ison tien yli. Kiipeilypolku meni aluksi metsässä varjossa, mutta kun pääsimme ylöspäin, niin kivipolku mutkitteli puiden yläpuolella. Ylöspäin oli kunnon mäkitreeniä kiivetä, kun aurinko helotti kuumana. Serpentiinimutkat tulivat tutuiksi ja minun piti pitää katse maassa, jotta en kompastuisi kivenmurikoihin. Pikkuisen hikinen urakka oli kiipeämisessä, mutta pääsimme huipulle.


Toivotan sinulle lukijani mukavan reipasta loppusyksyä!

Mustikassa Saimaalla

Posted on by

Lähdin aamusta aikaisin ajelemaan ystäväni mökille Saimaan rannalle Savon sydämeen. Pidin yhden tauon Juvan pesäpallokentällä ja starttasin autoni eteenpäin kohti määränpäätä. Olin tavannut ystäväni viisi vuotta sitten ja olin innoissani, että voisimme viimein vaihtaa kuulumiset ja viettää pitkän kesäviikonlopun yhdessä.

Pilvipoutainen päivä innosti meidät souturetkelle ja koira tuli mukaan veneeseen pelastusliivit yllään. Minäkin soudin pienen pätkän. Kun menimme järven selälle, niin vene alkoi keikkumaan.  Päätimme rantautua kallioiselle luodolle hetkeksi, katsella sieltä maisemia.



Seuraavana päivänä soudimme veneellä läheiselle niemelle mustikkaan, jotta voisimme tehdä kesän ensimmäisen mustikkapiirakan mökillä. Muutaman tunnin saimme uurastaa, jotta kippomme täyttyivät mustikoista ja pääsimme paluumatkalle. Järvellä lipui joutsen rauhallisesti eteenpäin.

Kävimme hiekkatiellä ulkoiluttamassa koiraa ennen saunomista ja pulahdusta järveen. Luonnon rauha oli sanoin kosketeltavana Saimaan rannalla. Iltanuotiolla ihailimme järven tyyneyttä ja punertavaa taivasta sekä katselimme harmaiden sadepilvien röykkiöitä.

Rentouttavaa loppukesää sinulle lukijani!



Minusta parasta kesässä on metsässä retkeily, uiminen ja liikkuminen ulkoilmassa.

Syysretki Turkuun ja Maarianhaminaan

Posted on by


Hyppäsimme mummon punaiseen Eco-autoon ja huristelimme sillä kohti Turkua. Joen rantaa kävelimme molempiin suuntiin, päätimme mennä Fölilautalla joen yli ja taas jatkoimme matkaa. Kylmä tuuli puhalsi ja oli hyvä olla toppatakki päällä sekä pipo korvissa. Poika kulki vanhoilla kengillä ja niin hän sai rakon kantapäähänsä, kun ei ollut laittanut lenkkareita jalkaan.

Maanantaina aamupäivästä suunnistimme kaikki lenkille Paavo Nurmen stadionin viereen. Hiekkapururata kiersi ympyrää, välillä oli jyrkkiä ylämäkiäkin. Alakoululaisilla alkoi liikuntatunti viereisellä kentällä ja he tulivat jonossa opettajan kanssa urheilemaan kirpeään säähän. Ehdimme takaisin ennen sadekuuroa ja pysyimme kuivina.

Turun museot olivat maanantaina kiinni, joten kulttuurinälkään poikkesin Turun Ortodoksisessa kirkossa, jonka on suunnitellut saksalainen Carl Engel. Kirkko löytyi aivan torin vierestä. Siitä kävelin Turun Tuomiokirkolle, joka on Aurajoen toisella puolella. Jatkoin matkaa Turun pääkirjastolle, jossa oli paljon nuoria tekemässä läksyjä. Kirjasto oli väljä ja työpisteet oli ripoteltu ympäriinsä.

Tiistaina tulimme pikavisiitille Maarianhaminan syksyyn. Lähdimme saman tien lenkkeillen tutustumaan kaupunkiin. Reittini kulki Pommerin vierestä merenrantapolkua pitkin kiemurrellen Maarianhaminan urheilukentälle ja sieltä kaupungin halki rantapolkua pitkin Gröna uddenin rannalle ja takaisin kävelykadun kautta Norragatania pitkin hotellimme.

Maarianhamina oli täynnä kauniita isoja puutaloja puutarhoineen. Iltapäivästä koululaiset palasivat koteihin reput selässään vauhdilla. Syksy oli tiputtanut Norra Esplanadgatanin lehmusten lehtiä maahan, kävelytien hiekka oli ruskeanpunaista. Merimuseo odotti vierailuamme Pommerin vieressä. Maarianhaminasta oli kesäinen ruuhka kadonnut ja laskeutunut rauhallisuus kaupunkiin.

Toivotan sinulle lukijani liikunnallista loppusyksyä, jännitystä syksyn vaihteleviin säihin!