Kävelyä Kanarialla

Posted on by

Isännän kanssa lensimme lomailemaan Kanarialle. Lentomatkan ajan kudoin villasukkaa, mutta koivuiset puikot olivat epäonnisia, kun pari ehti katketa matkan aikana. Hotellimme oli aivan rannan vieressä. Kesävaatteet ylle ja meri-ilmaa haistelemaan. Sää oli kesäisen lämmin, aurinko näkyi pilvien lomasta mukavasti.

Kyllä tässä kaupungissa autoja riittää, koko ajan ovat menossa töihin, kauppaan, kotiin tai kyläilemään. Päätimme, että me tutustumme kaupungin eri osiin kävellen. Trianan kadut yllättivät kauniilla vanhoilla rakennuksilla ja hienoilla rautaisilla parvekkeillaan. Joulutähtiä oli istutettu kauniisti kadunvarteen ja joulukoristeita oli paljon.

Veguetasta löytyi historiallinen vanha kaupunki, jossa kadut olivat mukulakiveä ja melko kapeita. Olimme ihan poikki, kun vihdoin löysimme Kolumbuksen museon sieltä. Vesikuurokin kasteli meidät!
Las Canterasin rantakatu jatkui eteenpäin aina vaan. Yllätykseksemme löysimme Confitalin rannalta lähtevän lenkkipolun, jota reunustivat La Isletan tulivuoret. Se kulki meren läheisyydessä, lauantai aamupäivästä meitä reippailijoita oli useita.
Matkalla näimme myös valkoisen pikkujalohaikaran, joka asusteli rannalla kivikossa syöden pikkukaloja. Yritimme aina aamulenkillämme etsiä tätä lintua rannalta.

Jalkamme olivat ihan kipeinä, kun viikon aikana kävelimme yli 150 kilometriä. Lenkkarit olivat parhaimmat kengät reissullamme. Nyt meillä on takataskussa pussillinen valoenergiaa Suomen alkavaa talvea varten.

Toivotan sinulle lukijani tsemppiä talveen. Yritetään liikkua paljon!

Hellettä Saimaalla

Posted on by

Lähdin ajamaan autolla sunnuntaina aikaisin Mikkelin ja Juvan kautta kohti Punkaharjua, koska tämä tie oli minulle tutuin. Aamusta oli onneksi vähän liikennettä. Autossani oli Garminin navigaattori mukana, jotta näin nopeusrajoitukset helpommin.

Olin aikataulussa ja ehdin Punkaharjun kaupalle vähän ennen kuin ystäväni tuli sinne koiransa kanssa. Olimme sopineet tapaamisen kaupalle, jotta saisimme yhteiset mökkieväät ostettua. Kaupasta löytyi ihanan tuoreita lähitilan mansikoita meille!

Kun pääsimme mökille, niin äkkiä vaan uimaan Puruveteen. Helle oli lämmittänyt pintaveden hyvin. Huomasimme, että mustikat olivat lähes kypsiä. Lupasin maanantain aamulenkillä käydä katsomassa  entisen mustikkapaikan ihan mökin läheltä. Seuraavana päivänä kävimme tunnissa keräämässä mustikkapiirakan marjat.

Ensimmäisenä iltana lähdimme melomaan järvelle, kun järvi oli tyyntynyt sopivasti. Sain semmoisen helpomman kajakin, joka pysyisin pinnalla, kun olen aika harvakseltaan melonut. Tessu-koira on kokenut vesillä olija, hän pääsee aina ystäväni kajakkiin tai sup-laudalle katselemaan mökkijärven maisemia.

Iltaisin ihailimme auringonlaskuja, että kuinka hienosti taivas värjäytyisi. Tulisiko aurinko näkyviin pilvien välistä? Samalla pelasimme muistipelejä ja muita lautapelejä terassilla.

Järven maisemaa oli rauhoittava katsella ja kuunnella lintujen laulua. Saimaalla vesi oli yllättävän alhaalla ja pohjan kivet tulleet esiin. Olipa hyvä, että järvellä oli merkitty isompia kiviä, että veneilijät sekä melojat osasivat väistää ne. Kyllä Suomen kesä on kaunis ja heinäkuussa meidät yllätti hellekin.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoista kesän jatkoa!

Vallisaaren maisemat

Posted on by

Juhannusviikonlopun sunnuntaina oli poutaa, joten lähdimme heti aamusta autolla kohti Katajanokkaa ja siitä lautalla Vallisaareen. Kauppatorilta lauttamatka kesti 20 minuuttia. Matkalla ohitimme Lonnan sekä Suomenlinnan ennen kuin rantauduimme Vallisaareen. Tyttöni on kesätöissä yhdessä saaren kahviloista. Kävimme moikkaamassa hänet.
Kävelimme Aleksanterin saarikierroksen 3 kilometriä hiekkapolkuja pitkin välillä pysähdellen Helsinki Biennalin teosten kohdalla.  Niityt kukkivat keltaisena ja puut vihersivät kauniisti. Lehmukset olivat kasvaneet todella isoiksi. Luonto on saanut villiintyä monessa paikassa saarella. Vallisaaren eteläosa on suljettu käytöstä, koska siellä on edelleen vaarallisia rakenteita.

Kierroksella näimme peuran hyppelemässä, joutsenia, perhosia. Aleksanterinpatterin yläsillalta oli hienot näkymät kohti Suomenlinnan merimaisemaa. Alhaalla näkyi virkattu vaalea suuri teos. Biennaali 2025 aiheena on Suoja: Pinnan alla ja yläilmoissa, joksikin tullen ja jonnekin mennen.

Vallisaaren paluulautan läheltä pääsisi vierasvenesataman jälkeen pengertien kautta kallioiselle Kuninkaansaarelle. Kävimme katsomassa pengertien peilisen kaukoputkiteoksen, mutta seuraavalle Vallisaari-retkelle jäi Kuninkaansaaren 2,5 kilometrin reitti koluttavaksi.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia Kesäpäiviä!

Piipahdus Itä-Virossa

Posted on by

Aikaisen kesäloman aloitimme autoilemalla Itä-Viroon Suomenlahden rannalle ennen varsinaista kesälomasesonkia. Niin auto pakattiin ja menimme laivalla kohti Tallinnaa. Laivan kannella piti olla hyvin päällä, että tarkeni paistatella hetken auringossa.

Rypsipellot kukkivat keltaisenaan, kun ajelimme suoria maantieosuuksia itään. Muutamia haikaranpesiä huomasimme talojen piipuissa. Olen lukenut, että haikarat palaavat vuodesta toiseen samoille seuduille pesimään. Sunnuntaina oli rauhallista ajella. Reilussa parissa tunnissa pääsimme perille lomakylpyläämme Suomenlahdelle.

Lähdimme yhdessä päiväkävelylle mäntymetsän reunustamalle pitkälle hiekkarannalle. Meri oli aivan tyyni ja aurinko alkoi lämmittää. Sunnuntaipäivänä muutkin olivat tulleet katsomaan rantaa. Päätin, että seuraavana aamuna hölkkäisin rantaa pitkin majakalle saakka.

Narvan Raatihuoneella laitoimme ensimmäistä kertaa virtuaalilasit silmillemme ja katsoimme niillä tarinan menneisyyden Narvasta. Yhdestä aktivointipallosta pääsimme matkalle kohti Raatihuoneen tornia vauhdikkaasti. Tornin päähän on ripustettu haikara. Tiedätkö, että Led Zeppelin ilmalaivakin on aikoinaan ajellut Raatihuoneen yläpuolelta eteenpäin?

On ollut rentouttavaa lomailla uusissa maisemissa, liikkua luonnossa, käydä uimassa sekä saunomassa. Yhtenä iltana me kokeilimme ensimmäistä kertaa kylpylän suolahuonetta.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia alkukesän päiviä ja intoa liikkumiseen!

Aamureippailua Sipoonkorvessa

Posted on by
 
Lähdimme ulkoilemaan heti aamusta Sipoonkorven maisemiin poikani kanssa. Meillä molemmilla oli vapaapäivä. Onneksi oli kirkasta ja aurinkoista eikä sumusta ollut tietoakaan. Syksy on vasta alkamassa, kun on ollut niin kesäisen lämmintä päivisin.
Valitsimme Bisajärven reitin hiihtolatupohjaa pitkin. Metsäpolulla oli mukavan rauhallista. Pian järvi löytyi ja huomasimme, että sorsat olivat rannalla lämmittelemässä. Takaisin lähtöpaikalle menimme metsäpolkuja pitkin ja väistelimme monia puunjuuria.

Kotipihallani talviomenat ovat paisuneet mehukkaiksi ja isoiksi syyskosteuden myötä. Kasvihuoneessani vielä muutamat kirsikkatomaatit yrittävät saada väriä. Pian joudun siivoamaan sen talviteloille. Kasvatin avomaankurkkuja, paprikoita ja tomaatteja yrttien lisäksi, ensi keväänä uusi yritys.

Mitkä ulkoilureitit ovat suosikkejasi? Ainolasta lähtevistä hiekkapoluista pidän kovasti ja ne ovat tulleet hyvin tutuiksi meille. Keinukallion ulkoilureitit sekä  Sipoonkorven metsäreitit kuuluvat suosikkeihini. Oletko huomannut, että kurjet ovat lähteneet muuttomatkalle, kun kurkiauroja näkyy taivaalla ja kuuluu lintujen juttelua.


Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia Syyspäiviä ja tsemppiä ulkoiluun!

Kesäretkellä lähellä Nuuksiota

Posted on by

Lähdimme tutkimaan Siikajärven maisemia, löysimme pienen rauhallisen uimarannan ja sitä vastapäätä parin kilometrin ulkoilupolun. Tummat pilvet ympäröivät järveä, mutta onneksi aurinko vielä näyttäytyi ja järven vesi oli sopivan lämmintä. Aamupäivästä uimarannalla ei ollut ruuhkaa. Pojan kanssa uimme pariin kertaan ja sitten ulkoilupolulle kuntoilemaan.

Jatkoimme matkaa Veikkolaan, joka oli meille entuudestaan tutumpi paikka. Kiersimme urheilupuiston kuntorataa, matkalta löytyivät kuntoportaat, jotka nousimme ylös. Oli tosi lämmin päivä ja halusimme vielä uudestaan uimaan. Ajoimme pienen matkan autolla Lamminjärven uimarantaan, joka oli pientaloalueen reunalla. Kylläpä virkisti kivasti pulahtaa veteen!

Kotosalla olen kasvihuoneessani kasvattanut avomaan kurkkuja, tomaatteja ja paprikoita. Kaikki nämä olen istuttanut siemenestä ja keväällä oli vähän haasteita niiden kasvattamisessa. Kesä on ollut aika lämmin ja monesti on letkulla pitänyt kastella koko kasvihuone, jotta kasvini eivät ihan nuukahda. Kurkut ovat tänä vuonna olleet vähän puisen makuisia, välillä olen onneksi saanut ihan hyviäkin. Ehkä ne ovat kärsineet kuivuudesta.

Kesällä yritän joka päivä liikkua joko hölkäten, kävellen tai pyöräillen. Lähialueen kuntopolut ovat tulleet tutuiksi. Yhtenä iltapäivänä lähdin pyöräilemään ja päätin ajaa vähän pidemmän reitin. Puolimatkassa minua alkoi janottaa kovasti, kun aurinko porotti kuumasti. Mietin, että menisinkö syömään mustikoita vai miten jaksaisin kotiin asti, kun olin unohtanut juomapullon kotiin. Aurinko onneksi meni pilveen ja sain uudestaan voimia ajaa vauhdilla kotiin.

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia kesäpäiviä!

Retkillä lähipururadoillamme

Posted on by

  

Syyskuu on ollut mukavan lämmin ja monesti olen poikani kanssa suunnannut lähipururadoillemme liikkumaan. Lehtiä on vähän tippunut maahan ja osa lehdistä on saanut keltaista väritystä. Pidän semmoisista hiekkapoluista, joille voi suunnitella ympyrälenkin. Useana sunnuntaina olemme käyneet yhdessä sauvakävelemässä oikein mäkisellä radalla. Siinä hommassa tulee kyllä kuuma nopeasti!

Kasvihuoneellani alkaa olla kesän sato kerättynä. Vielä muutama tomaattiterttu odottaa punastumistaan. Mansikan taimet siirsin avokasvimaalleni talvehtimaan. Kurkun lehdet varsineen pilkoin kompostiini maatumaan. Kasvihuoneeni pitäisi pestä sisältä ja siirtää kukkaruukut varastoon odottamaan ensi kevättä. Päärynäpuuhun tuli satoja pieniä päärynöitä, joita sitten puusta kävimme hakemassa. Kaneliomenat ehtivät kasvaa isoiksi ja meheviksi syksyn aikana.

Aurinkoisena torstaina ajelimme Salpausselän mäkisiin maastoihin aamulenkille. Olipa reitit urheilupuistossa, ehkäpä ne on tehty kilpahiihtoa varten. Kiipesimme myös Radiomäelle ja kiersimme polun. Lähdimme etsimään Malvaa: Visuaalisen taiteen museota kaupungilta. Tutustuimme ”Valon huomassa” digitaalisiin taideteoksiin sekä ”Juuret – aarteita kokoelmista” näyttelyyn.

Tsemppiä sinulle lukijani syksyisiin tuuliin!

Ounasvaaran kesässä

Posted on by

Aloitimme heinäkuun lomailemalla Santasport Lapin Urheiluopistolla. Hämmästyimme, kun opistolla oli tupa täynnä maastojousiampujia, jotka kisailivat MM-kisojaan Ounasvaaran maisemissa. Heillä oli useita päiviä maastossa kilpailuja, jopa keski-kesän yöttömässä yössäkin. Me tyydyimme lenkkeilemään ja kävelemään mäkisillä reiteillä. Iltalenkki ensin alamäkeen ja sitten takaisin ylämäkeen. Uutukaiset kuntoportaat kävimme myös testaamassa.

Minulla oli useita kyläpaikkoja Rovaniemellä. Kävimme kahvittelemassa sekä vaihtamassa kuulumiset tätieni luona. Serkkuni kanssa lähdimme ”Kuninkaan laavulle” maisemia ihailemaan ja makkaraa grillaamaan. Kävelimme hiekkatietä ylämäkeen reilut parikilometriä ja pujottelimme kallion ylitse kohti laavua. Kylläpä sieltä avautui jylhä maisema Ounasjoen suuntaan.

Lapin kesään kuuluivat hyttyset, kylmä vesi ja mansikat. Mustikat olivat vasta kypsymässä raakileina. Rovaniemellä keskustassa pyöri kesäturisteja jonkin verran. Muutamana päivänä serkkuni ajeli bussia ja vei jousiampujia Ounasvaaralta kaupungin hotelleihin.

Arktikum-museon näyttelyssä katsoimme makuuasennossa revontuliesitystä. Se oli ihan jännittävä. ”Suomalaisen kansanuskomuksen mukaan Revontulet syntyvät siitä, että kettu juoksee tuntureilla ja saa kipinät aikaan hännällään.”

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia kesäpäiviä!

Saimmeko lumitalven?

Posted on by
    

Lumi on vallannut kadut, pihat, metsät ja pellot. Olen hiihtänyt luonnonlumessa marraskuussa ja joulukuussa päässyt koneladulle suksillani. Tämä on muuten etelässä ensilunta! Olen tehnyt monet lumityöt ja putsannut autot lumesta. Nastakengilläni olen kulkenut lähipoluilla.

Perinteiset havukranssit odottavat saajiaan terassillani. Ensin taittelen havuista pieniä kimppuja ja rautalangalla kiinnitän ne kehikkoon. Lopuksi teen rusetin ja kiinnitän sen kranssiin. Tykkään askarrella olohuoneen pöydällä, sanomalehtiä suojaksi ja sitten hommiin.

Parina iltana kudoin Nalle sukkalangasta Strömsö pipot, jotka ajattelin antaa joululahjoiksi. Yhdestä kerästä sain kaksi villapipoa. Meillä töissä vetää isoista ikkunoista ja on oltava lämpimästi päällä. Täytyy muistaa ottaa töihin mukaan villasukat!

Kotonani on sähkönsäästö menossa. Pyykkiä pesen noin kerran viikossa. Tarkkailen kännykälläni tuntisähkön hintaa. Toivoisin tuulisia ilmoja, jotta sähkö olisi vähän edullisempaa. Takka lämpiää meillä usein ja ilmalämpöpumppu lämmittää yläkertaa.

Joulu tulee pian…
Toivotan sinulle lukijani
Hyvää Joulun odotusta!

Mäkitreenit Dubrovnikissa

Posted on by

  

Hyppäsimme syyslomalle aurinkoiseen Dubrovnikiin. Lähdimme lenkkitossut jalassa kävelemään ensin Babin Kukin niemen ympäri. Copacabana rannalla oli aika rauhallista, kun siellä näkyi vain muutamia uimareita. Puut olivat täysin vihreitä, kukat kukkivat edelleen, mandariinipuita näkyi talojen puutarhoissa.

Seuraavana päivänä päätimme oikaista Lapadin kukkulan kautta vanhaan kaupunkiin. Sinne kiipesimme ylämäkeä, kiemurtelimme ja päädyimme umpikujaan, kun kävelypolku ei mennyt eteenpäin. Otimme seuraavan etapin kohti kaupunkia, mutkittelimme uutta kävelypolkua pitkin rantaan ja sieltä rantatietä pitkin Pileen ja Old Town portit tulivat näkyviin. Turistien paljous hämmästytti meitä ja etsimme rauhallisimman sivukadun ruokapaikan.

Takaisin kävelimme suorinta reittiä asunnollemme,  Pilen kautta keskustaan ja sataman reunalta käännös HNK Stadionin ohi Babin Kukille. Dubrovnikin kadut alkoivat tulla tutuksi kävellen. Lokrumin saariretki odotti aamusta. Siellä oli mukavia kävelypolkuja ympäri saarta. Tutkimme saaren luostarin rauniot, puutarhan, kiipesimme jyrkän kivipolun kohti kukkulaa, mistä löytyivät uudet rauniot. Pinjamännyt, oliivipuut, sypressit kasvoivat luonnonpuistossa rehevinä.

SRD-vuorelle halusimme kiivetä kävelypolkua pitkin, kunhan vain löytäisimme alkupaikan. Ystävällinen rouva neuvoi meille, mistä nousivat portaat ja pääsisimme ison tien yli. Kiipeilypolku meni aluksi metsässä varjossa, mutta kun pääsimme ylöspäin, niin kivipolku mutkitteli puiden yläpuolella. Ylöspäin oli kunnon mäkitreeniä kiivetä, kun aurinko helotti kuumana. Serpentiinimutkat tulivat tutuiksi ja minun piti pitää katse maassa, jotta en kompastuisi kivenmurikoihin. Pikkuisen hikinen urakka oli kiipeämisessä, mutta pääsimme huipulle.


Toivotan sinulle lukijani mukavan reipasta loppusyksyä!