Nuoruudessani kävin useita kertoja keväisin Portugalin auringon alla juoksumatkoilla. Me majoituimme Vilamouran satamakaupunkiin ja siitä lähdimme lenkkeilemään Alfamarin suuntaan. Muistan elävästi ihanan pinjamäntyjen välissä kulkevan hiekkatien. Tietä pitkin pääsi Portugalin maastojuoksuradalle ”Pista das Acoteias”. Matkaa sinne oli kyllä yli 8km. Hyvällä tuurilla radalla saattoi nähdä huippumaastojuoksijoita Portugalista, Englannista jne.
Faron katujuoksussa palkittiin jokaisesta sarjasta 10 ensimmäistä! Minäkin olin tyttöjen sarjassa juoksemassa. Juoksun lähtiessä en tiennyt yhtään, kuinka pitkä matka piti asfaltilla mennä. Minua jännitti tosi paljon ja piti vain seurata joukon mukana. Pääsin onnellisesti maaliin saakka. Tulin omassa sarjassani 5.sijalle. Minulla on vieläkin tämä Faron pokaali kotona takan päällä muistona.
Quarteira oli paikallisten asuttama kaupunki Vilamouran kyljessä. Poikkesimme vihannestorilla ostamassa hedelmiä sekä markkinoilla, jossa näki paikallista elämää hyvin. Mieleeni on jäänyt, että täältä löytyi myös slummialue siihen aikaan.
Praia de Rochan puolella oli erikoisen rosoiset kalliot aivankuin olisi hevospatsas keskellä! Portimaon kaupungista ostelimme tuliaisia kotiin. Toin äidilleni hienon pöytäliinan muistoksi. Päivisin söimme aina vihanneskeittoa ja tuoretta leipää. Samoin kävimme useissa kahviloissa. Hintataso 90-luvulla Algarven rannikolla oli edullinen.
