Vienna kutsuu kävelylle

Vienna on unelmien kaupunkikohde, jos pitää museoissa käymisestä ja upeista kahviloista. Hyvä ystäväni valitsi minut matkakumppanikseen ja niin lähdettiin käymään Wienissä. Minusta Vienna olisi paljon kauniimpi nimi suomeksikin kuin Wien. Pidän kovasti viulumusiikista ja kauniista rakennuksista!

Kultainen Mozart

Stadtparkissa on kultainen Johann Straussin muistomerkki. Keväällä puutarhat ovat täynnä kauniita kukka-asetelmia: tulppaaneja, narssisseja, orvokkeja, krookuksia jne. Myös viheristutukset on muotoiltu kauniiksi ja puut kukoistavat. Tonava virtaa läpi kaupungin.

Puistossa

Innere Stadt eli Wienin vanha keskus on täynnä upeita kahviloita. Hotellissamme aamupala olisi maksanut 24e päivältä. Se oli meille liian kallista, joten lähdimmekin heti aamusta reippailemaan eri kahviloihin.

Schloss Schönbrunn

Schönbrunn-linna oli aivan upea! Tämä Sissin linna oli hulppea sisältä. Eri tyylillä sisustettuja huoneita ja jokaisen tarinan pystyi kuuntelemaan kuulokkeilla. Linnan ulkopuolella oli hienot viheralueet ja hiekkapolut täsmällisessä järjestyksessä. Monet hölkkäilivät pitkin puistoa keskellä päivää, minunkin olisi tehnyt mieli kirmaista…

Stephansdom

Stephansdom – kirkko on hyvä maamerkki, kun suunnistaa keskustassa. Iltapäivisin kirkon edustan terassit täyttyivät ihmisistä. Viennassa on mukava kävellä pitkin katuja ja ihmetellä! Kerran etsimme yhtä ravintolaa ja meitä tuli heti auttamaan paikallinen herrasmies, joka erittäin ystävällisesti opasti meidät oikeaan paikkaan.

Rodoksen kaupunki

tsampika

Tsampika beach ”Rodoksen hienoin hiekkaranta” löytyi noin tunnin matkan päästä kaupungista poispäin. Kolymbian kylän jälkeen ensin tuli kyltti Tsampikan ortodoksikirkolle korkealla vuorelle ja heti sen jälkeen käännyttiin Tsampika beachille. Tämä kuva on kirkolta, jonne me kiivettiin katsomaan maisemia.

monte smith

Monte Smith -kukkula oli Rodoksen kaupungissa. Sieltä löytyi vielä muutama entisajan pylväs ja sitten vanha antiikin ajan urheilukenttä. Täällä oli iso puistoalue, johon pääsi aivan ilman pääsymaksua.

hiekkat

Rodoksen vanhan kaupungin muurien sisäpuolella kulki kiva hiekkatie, jota pitkin teki mieli mennä lenkille. Mutta Kreikassa lenkkeily ei ole niin suosittua kuin Espanjassa. Toki aamuisin ja iltaisin kuntoilijoita näkee täälläkin. Lenkkeilin aamuisin rannan kävelyteitä pitkin tyttöni kanssa.

kupoli

Tämä holvikaari löytyi aivan Rodoksen kaupungin sataman edustalta. Satama-alue oli kaunis tuulimyllyineen ja sieltä pääsi suoraan vanhan kaupungin kaduille. Kreikkalaiset tunnistivat meidät suomalaiset helposti, kun olimme vitivalkoisia.

taateli

Taatelipalmu  se tässä seisoi Ellin rannan vieressä  ja täynnä kypsiä taateleita. Näitä olis voinut ottaa mukaan Suomeenkin! Perheemme suosikki ravintola löytyy ihan tästä kulmilta: ”Louis Restaurant”. Sieltä saa todella hyvää kreikkalaista ruokaa ja palvelu on ystävällistä.

Patikoimaan Plakiakseen?

Olimme pääsiäisenä lähdössä koko perhe Kreetalle Plakiaksen kylään. Kahta päivää ennen matkaa kävin kotona lenkillä. Meillä oli vielä tiet talven jäljiltä täynnä soraa ja pyörätietä ei oltu ehditty putsata. Niinhän siinä sitten kävi, että vain 300m metriä ennen kotiovea lensin täyttä pituuttani asfalttiin.

Tuulihousuni menivät rikki ja sain todella ikävän näköisen haavan leukaani. Heti, kun tulin kotiin, niin lähdin siltä istumalta kohti terveyskeskusta. Kun palasin kotiin, niin sanoin, että en varmasti lähde mihinkään tämännäköisenä leuka teipattuna. Lapset alkoivat sitten itkeä, kun olivat jo aloittaneet pakkaamiset pääsiäismatkaa varten.

valkeat vuoret

Matkaan kuitenkin lähdettiin sunnuntaiaamuna. Yritin peitellä teipattua leukaani huivilla, koska näytin ihan siltä kuin olisin ollut isommassakin tappelussa. Olimme varanneet Plakiaksen kylästä majoituksen joltain perheeltä, joka piti hotellia.

Plakiakseen ajettiin hurjan Kotsifoun rotkon läpi. Kivenmurikoita oli tippunut tielle. Kaikki ajoivat kovaa kuitenkin kiemurtelevaa tietä. Siinä kohtaa kyllä alkoi pelottamaan. Sitten tulimme Plakiaksen kylään!

preveli

Preverissä oli Ortodoksiluostari ja siellä näimme matkamme ensimmäiset suomalaiset turistibussit. Siinä lähellä oli myös palmupuisto, jossa lähes kaikki palmut olivat palaneet. Prevelin parkkipaikalla poikani oli ihastunut niihin kymmeniin hylättyihin kissoihin.  Luostarin lähellä oli myös vanha luostari raunioina ja samalla siellä kulki lammaslauma paimenineen.

Valkoisten vuorten takaa se aurinkoranta sitten löytyi Agia Galinista. Sinne kesti ajaa Plakiaksesta noin tunnin verran, vaikka tiet olivat aika mutkaiset ja aina jouduimme ajaa myös sen hurjan rotkon läpi. Näytti siltä, että kylä oli vuorten takana ja pilvet vain avautuivat siellä.

keltainen

Keväällä Kreetalla kaikki pellot kukkivat keltaisenaan. Plakiaksen ympäristössä oli paljon patikkamatkailijoita. Mintut kukkivat myös kauniisti liilana. Kreetalla on todella kaunista, kun luonto herää kukkaan oliivipuiden alla.

Meillä oli paluulento sitten pääsiäissunnuntaina. Vuokra-automme hajosi Rethimnonin kohdalla moottoritiellä. Siitä meni vaihdekeppi rikki eli vain viitosvaihde toimi. Matka päättyi sitten vuokra-autolla Shell huoltamolle lähelle Hanian lentokenttää. Huoltamo oli kiinni ja mieheni vaan soittamaan vuokra-auto firmaan, että meitä pitäisi tulla hakemaan täältä, kun lentokin lähtisi parin tunnin kuluttua Suomeen. Kaikki kreikkalaiset olivat juhlineet lauantaina pääsiäistä, joten joka puolella oli hiljaista.

Vuokra-autofirman mies löysi meidät sieltä huoltamolta. Hänellä oli meidän rikkimenneelle vuokra-autolle jo korjaajakin mukana! Sitten vaan sulloimme kaikki laukut siihen pieneen autoon ja yritimme mahtua kyytiin. Pääsimme siis ajoissa Suomeen, vaikka ei minua olisi haitannut, vaikka olisimme jääneet Kreetallekin. Ilmakin näytti juuri paranevan lämpimämmäksi.

hiekkatie

Aitoa espanjaa Alteassa

Altean olin löytänyt Juoksijalehden esittelystä. Täällä piti olla todella hyvät juoksumaastot. Kuntoilijalle löytyi rantabulevardi ja sitä pitkin pystyi hölkkäämään viereiseen Albirin kylään n. 3 km matkaa. Lokakuussa ilmat olivat yllättävän kesäiset eli päivisin lämpötila kohosi yli 20 asteen. Alteassa jalkapallokentän luota lähti kyllä ihania hiekkapolkuja joen vartta pitkin, mutta ei siellä juuri juoksijoita näkynyt.

Altea aukio

Altean rantabulevardilla oli kauniisti hoidettu puutarha sypresseineen. Vuokrasimme Interhomen huoneiston ja sen avain piti noutaa pilvenpiirtäjä kaupungista Benidormista. Löysimme huoneistomme helposti, mutta sitten vaan kokeilemaan avaimella, että mikähän asunto on meidän. Kerrostalossa ei ollut mitään numeroita, vain espanjalaisten perheiden ovikilvet. Viimein löysimme oikean oven ja saimme matkalaukut raahattua asuntoomme.

altea kirkko

Vanhan kaupungin huipulta löytyi todella hieno vanha kupolikirkko. Vanha kaupunki kohosi keskellä Alteaa kapeine katuineen ja venetsialaistyylisineen huviloineen. Kirkon lähellä oli Sabor -jäätelökahvila, jossa sai upeita jätskiannoksia. Alteassa oli paljon espanjalaisia matkailijoita. Heillä oli kesäasunnot rannan lähellä tai sitten vanhassa kaupungissa.

kiviranta

Ranta oli kiviranta ja siihen piti kyllä tottua. Sitkeä suomalainen toki meni uimaan minne vain, kun kuuma yllätti. Tuulisena päivänä minua myös pisti meduusa ollessani uimassa poikani kanssa. Sitten vaan Ice-poweria pistokohtaan ja toivoin, että meduusa ei ollut myrkyllinen.

Altea rantakatu

Sininen baana oli pyörätie ja se kulki koko Altean pitkän rantakadun läpi. Myös kilpapyöräilijät huristivat tätä pitkin, joten sai kyllä olla tarkkana, ettei tullut törmäyksiä.