Suuntasimme hiihtolomalle Kanarian suuntaan, jotta saisimme ulkoilla koko päivän kesäisessä ilmassa. Toki korona rajoitukset mietityttivät etukäteen. Ylimääräisiä lomakkeita piti täyttää ennen matkalle lähtöä ja ne tarkastettiin Espanjan kentällä.
Joka aamu lähdimme reippaina aamulenkille, majapaikastamme oli 3 km rannalle. Jaloille teki hyvää juosta tai hölkätä hiekalla sekä keuhkoille saada meri-ilmaa sisään. Rannalla oli hyvin tilaa liikkua. Iltaisin laitoin polveeni Ice Poweria ja toivoin kovasti, että se kestää kävelyt. Yritin venytellä myös ahkeraan.
Kävelimme päivisin tuttuun ruokapaikkaan syömään ja askelia kertyi jokaiselle mittareihin kivasti. Luimme ulkona kirjoja. Poikani kanssa kävin uimassa iltapäivästä. Kattoterassiltamme näkyi vihreä golfkenttä ja sen takaa vähän dyynejä. Yhtenä iltapäivänä vaaleanruskea kissa oli tullut päiväunille meidän kattoterassillemme.
Kanarialla oli rauhallista lomailla. Kotona odottivat pienet lumityöt, mutta onhan tässä alkutalvi harjoiteltu. Ehkä pääsen vielä hiihtämään lähipellolle ennen kuin lumet haihtuvat ja kevät koittaa. Komea Palmupuu oli hotellialueellamme ja se odotti jo vesisateita…
Toivotan sinulle lukijani Aurinkoista kevään odotusta!
Hyppäsimme mummon punaiseen Eco-autoon ja huristelimme sillä kohti Turkua. Joen rantaa kävelimme molempiin suuntiin, päätimme mennä Fölilautalla joen yli ja taas jatkoimme matkaa. Kylmä tuuli puhalsi ja oli hyvä olla toppatakki päällä sekä pipo korvissa. Poika kulki vanhoilla kengillä ja niin hän sai rakon kantapäähänsä, kun ei ollut laittanut lenkkareita jalkaan.
Maanantaina aamupäivästä suunnistimme kaikki lenkille Paavo Nurmen stadionin viereen. Hiekkapururata kiersi ympyrää, välillä oli jyrkkiä ylämäkiäkin. Alakoululaisilla alkoi liikuntatunti viereisellä kentällä ja he tulivat jonossa opettajan kanssa urheilemaan kirpeään säähän. Ehdimme takaisin ennen sadekuuroa ja pysyimme kuivina.
Turun museot olivat maanantaina kiinni, joten kulttuurinälkään poikkesin Turun Ortodoksisessa kirkossa, jonka on suunnitellut saksalainen Carl Engel. Kirkko löytyi aivan torin vierestä. Siitä kävelin Turun Tuomiokirkolle, joka on Aurajoen toisella puolella. Jatkoin matkaa Turun pääkirjastolle, jossa oli paljon nuoria tekemässä läksyjä. Kirjasto oli väljä ja työpisteet oli ripoteltu ympäriinsä.
Tiistaina tulimme pikavisiitille Maarianhaminan syksyyn. Lähdimme saman tien lenkkeillen tutustumaan kaupunkiin. Reittini kulki Pommerin vierestä merenrantapolkua pitkin kiemurrellen Maarianhaminan urheilukentälle ja sieltä kaupungin halki rantapolkua pitkin Gröna uddenin rannalle ja takaisin kävelykadun kautta Norragatania pitkin hotellimme.
Maarianhamina oli täynnä kauniita isoja puutaloja puutarhoineen. Iltapäivästä koululaiset palasivat koteihin reput selässään vauhdilla. Syksy oli tiputtanut Norra Esplanadgatanin lehmusten lehtiä maahan, kävelytien hiekka oli ruskeanpunaista. Merimuseo odotti vierailuamme Pommerin vieressä. Maarianhaminasta oli kesäinen ruuhka kadonnut ja laskeutunut rauhallisuus kaupunkiin.
Huhtikuun lämpöaalto haihdutti lumet pois pururadoilta ja hiekkapoluilla lenkkeily alkoi. Hetken aikaa piti tassuttaa jääkasoissa, mutta ilmat lämpenivät nopeasti, jääkasat lähtivät ennätysvauhdilla pois. Talven jälkeen on aina mukavaa päästä pururadoille lenkkeilemään ja katsomaan ensimmäisiä valkovuokkoja. Tervanokka odottaa jo kesän uimareita ja lautasurffaajia.
Olen saanut vetää Junior Juoksukoulua ja pääsiäisen jälkeen pääsimme lähipururadalle kirmaamaan ylämäkiä sekä laskemaan alamäkiä. Tunnen pururadan jokaisen mutkan, koska olen kiertänyt rataa satoja kertoja. Juoksukoululaiset innokkaasti tekevät suunnittelemani ohjelman koordinaatiota, pelaavat ja harjoittelevat esim. ylämäkijuoksua. Hiekkapolut ovat kivituhkaa, metsäpoluilla kulkee maastopyöräreitti. Pyöräreitti on vähän pienentynyt, koska pururatamme itäkulmaan rakennetaan uusia asuintaloja.
Innostuin ostamaan uusia puutarhavadelman taimia ja istutin ne paraatipaikalle kasvimaani kulmiin. Toivottavasti astiataimet juurtuvat hyvin ja innostuvat kasvamaan tuuheiksi. Meidän pihalta olemme karsineet omenapuiden oksia, jotta mahdumme kulkemaan. Puut ja pensaat alkavat vihertää, nurmikkokin, vaikka sammal on melkein valloittanut sen. Pihallani leikkimökin kulmaan on levinnyt uusi karviainen.
Mitä kesälajeja sinä harrastat? Minä lenkkeilen aika usein, sitten ulkoilutan ystäväni kanssa koiraa kävellen, pyöräilen poikani kanssa. Valmennan ja opetan yleisurheilua harrasteryhmille. Tiedätkö, että meidän perheen tuulikaapin täyttää kymmenet lenkkarit. Välillä on vaikea löytää omat muiden joukosta. Kaikilla on erikoisia eli emme voi vaihdella lenkkareita keskenämme.
Toivotan sinulle lukijani liikunnallista loppukevättä kukkivan kirsikkapuu kuvan kera!
Lauantaina lähdin varhain aamusta junalla kohti Helsinkiä pakaasini kanssa. Nyt oli vuorossa töiden virkistyskerhon perinteeksi tullut matka Tallinnaan. Muutama meidän porukasta juoksisi Tallinnan Maraton juoksutapahtumassa. Tänä vuonna Viron 100-vuotisjuhlan kunniaksi juoksupaidat oli raidoitettu musta, valko, siniseksi Viron lipun mukaisesti. Itse olin kannustusjoukoissa.
Tallinna Maraton kympillä oli uusi reitti ja juoksun maali tulikin vanhaan kaupunkiin. Edellisvuoden juoksumuistot palasivat mieleeni, että kuinka olin kipeällä polvellani taivaltanut matkan. Jäimme kannustamaan reippaita juoksijoita. Ihan nuoria koululaisiakin oli mukana kisassa. Ilma oli kesäisen lämmin ja T-paidalla tarkeni vallan hyvin. Pyörähdimme ikkunaostoksilla ja tarkistamassa tuliaisia varten hinnat Kalev suklaapuodissa Rothermannilla. Siitä nopeasti kohti Viron apteekkia voide ostoksille. Olipa virkistävää, kun illasta kävimme vielä uimassa kylpylän ulkoaltaassa.
Sunnuntaina aamusta lähdimme kävelypatikkaa kohti Katriorgin puistoa. Sinne oli matkaa noin 2,5 kilometriä. Minulla oli kartta mukana, jotta osaisimme suunnistaa perille. Puiston kauneus avautui hetkessä eteemme. Kukat ja puut loistivat kauneutta ympärillämme. Nyt olimme tulleet Tallinnan kauneimpaan puistoon. Monet paikalliset olivat kävelylenkillä Katriorgin maisemissa kanssamme.
Iloista alkavaa syksyä ja tsemppiä liikuntaharrastuksiin lukijoilleni!
Lähdimme tyttöni kanssa Tanskaan kannustusmatkalle. Matka oli melkein yllätys! Se tilattiin viikkoa aikaisemmin. Päätimme vuokrata Norrabron kaupunginosasta asunnon käyttöömme. Lentokentältä hurautimme metrolla tosi vauhdikkaasti Norraporttiin. Muistin syksyltä, että täällä oli se punainen torni.
Sitten muutaman kilometrin kävely asunnollemme. Ilma oli kovin tuulinen. Jos aurinko tuli esiin pilvien lomasta, niin oli lämmin. Mutta heti kun meni pilveen, niin tarvitsi takin päälle. Tanskassa on paljon vanhoja tiilisiä kerrostaloja ja monissa on kauniit erkkeri-ikkunat sekä rautaiset parvekkeet. Polkupyöriä notkui joka talon edessä. Parhaiten täällä pääsee liikkumaan juuri pyörällä. Onhan pyörille varattu omat kaistat teiltä.
Sunnuntaiaamusta lähdimme bussilla kohti Hvidovren Stadionia Nuorten Pohjoismaisiin kisoihin. Sininen urheilukenttä löytyi helposti koulun takaa. Vielä ei satanut, vaan oli tuulinen puolipilvinen sää. Kun aurinko paistoi, niin tarkenimme jopa t-paidoilla. Kannustimme ahkerasti Suomen joukkueen kilpailijoita.
Tyttöni halusi nähdä Kööpenhaminan 175-vuotta vanhan Tivolin. Hyppäsimme junaan Frihedenistä Kööpenhaminaan Central Stationille ja oikealta löytyi Tivolin sisäänkäynti. Tivolin puutarhurit olivat ahkeroineet kesällä, koska Tivolissa kukkapenkit kukoistavat väriloistossa. Lenkkarit jalassa kävelimme monta kilometriä ja saimme happirikasta meri-ilmaa aimo annoksen.
”Ol niingon gotonas” toivotellaan, kun tullaan Raumall. Rauman urheiluhalli kuhisi väkeä, kun siellä oli parhaillaan Pitsiturnaus menossa viileässä jäähallissa. Autoja oli kuin muurahaisia parkkipaikalla. Itse suuntasin helteiseen puutalokaupunginosaan Vanhaan Raumaan mukulakiville kävelemään ja ihailemaan pitsihuviloita. Kattelin nypläyspitsien hintoja, mutta olivat aika arvokkaita. Äitini tullee saamaan sinisen pitsikynttilän nimipäivälahjaksi. Rauman murretta voi ihastellaOikkem biän sanakiri -sivuilta.
Iltapäivästä autoni nokka suunnattiin kohti Laitilaa. Raumalta sinne ajeli puolessa tunnissa. Tällä kertaa olin katsomon puolella jännittämässä SM 19-22 Nuorten kisoja. Pienellä paikkakunnalla kisoihin tarvitaan paljon talkooväkeä ja yhteishenki kukoistaa. Majapaikasta kentälle oli kävelymatka. Kisoihin osallistui yli 600 nuorta urheilijaa ja tyttöni oli yksi heistä. Mitaleista käytiin kovaa kamppailua…
Aurajoki oli melkein tyhjä lauantaiaamusta, kun lähdin kävelylenkille katsomaan Paavo Nurmen stadionia. Turussa joenvarsi suorastaan kutsuu kävelemään, pyöräilemään tai juoksulenkille. Monet tykkäävät viikonloppuisin nukkua vähän pidempään ja aamun rauhallisuus on käsin kosketeltavissa. Sade ei ollut vielä kastellut kivetyksiä.
Loppukesän aikana aion kasata ensimmäisen kirjani valmiiksi. Siinä hypätään vuoteen -77, jolloin aloitin uuden harrastuksen: Yleisurheilun. Ensin ajattelin jättää tekeleeni tomuuntumaan pöytälaatikkooni. Hellekesä ja vierailut kirjastoissa muuttivat mieleni. Miksi en rohkenisi julkaista kirjaani ja antaa sitä muiden luettavaksi?
Nautitaan elokuun aamuista ja loppukesän päivistä, Tsemppiä kuntoiluun!
Toukokuussa alkoi kesän lämpö ja vihreys. Kasvimaani huutaa tällä hetkellä vettä, kun ei ole yli kuukauteen satanut. Herukkapensaissa näkyy jo hyvänkokoisia raakileita, samoin omenapuissa. Pionini ovat nostaneet nuppunsa ja aukeavat ennen juhannusta. Kasvit ja kukat ovat tänä kesänä pari viikkoa etuajassa.
Naisten kympillä olin hölkkääjien joukossa ja siinä ehti hyvin katsella maisemia, kun ruuhkassa askellettiin Helsingin katuja ja hiekkapolkuja pitkin. Mieheni oli toimitsijana siellä jo toista kertaa. Juoksin hyvän ystäväni kanssa reitin läpi. Picnik-eväät olivat tänä vuonna hiukan kevyemmät kun ei ollut tarjolla salaattia, vain pähkinöitä ja välipalapatukoita. Banaanikin puuttui!
Ensimmäinen kesäreissu suuntautui Jyväskylään tyttöni kanssa autolla. Hotellien hinnat olivat hypänneet pilviin, joten vuokrasimme yksiön käyttöömme. Asunto oli pieni, mutta valoisasti sisustettu. Pikkukeittiössä pystyi tekemään ruuat ja tiskaamaan astiat. Tutkimme karttaa, että mistä löytyisi lähin ranta ja polkuja lenkkeilyyn? Meillä kävi tuuri, kun muutaman korttelin luota löytyi hiekkapolku ja järvikin oli lähellä. Uimavesi oli huikan viileätä vain +11 asteista. Tällä retkellä emme uineet. Josko vaikka heinäkuussa tulisimme uudelleen?
Seuraavana päivänä pyörähdimme Laajavuorella ja Harjulla. Tein kävelylenkin lammen ympäri ja tyttöni jäi lukemaan kirjaa. Monet menivät rinnettä maastopyörillä ylöspäin. Kyllä on hyviä reittejä ulkoiluun! Iltapäivästä suuntasimme kisoihin Harjun maisemiin. Olin yllättynyt, että siellä ei ole juurikaan parkkipaikkoja, vaan autolle oli etsittävä sopiva kolo lähikatujen varsilta. Mitenhän heinäkuun lopulla kaduilla on ruuhkaa, kun Harjulla on Kalevan Kisat?
Toivotan sinulle Aurinkoisia kesäpäiviä ja liikunnallista kesän aikaa!
Ihanaa tiet on sulaneetja tekee mieli lenkille hölkkäämään kaduille ja poluille! Kun vielä aurinko alkaa paistamaan pilven läpi, niin sitten vaan tuulipuku päälle ja menoksi. Juoksukuntoni ei talven jälkeen kovin kummoinen ole, vaan on aloitettava aika hitaalla vauhdilla. Lenkkarit eivät paljoa nouse tienpinnasta ja taas on kineesioteippiä jalkapohjissani, kun jostain syystä kantapäät ovat tulleet kipeiksi. Eihän ne itsestään kipeydy, vaan jotain on jäänyt talven aikana tekemättä. Siis olen laistanut jumppaamisesta. Fyssarini suositteli minua opettelemaan rullahiihtoa. Viime keväänä ostin välineet itselleni ja kokeilinkin muutamia kertoja hiihtämistä niillä. Uuden oppiminen näin keski-iän kynnyksellä vaatii aika monta toistoa ennenkuin homma alkaa sujumaan.
Pääsiäinen on tulossa ja toivottavasti ilmatkin lämpenevät! Omalle pihalle tekee mieli mennä puutarhahommiin. Tosin piha on vielä tosi märkä, eikä sinne haravoimaan ole mitään asiaa. Eilen piti kääntää jo lapiolla kasvimaata. Piipahdin tänään puutarhalla pyörällä ostamassa sinisiä orvokkeja, perunanarssissin ja tavallisenkin, kun kukkapenkit ovat vasta sulanneet. Haluaisin olla puutarhuri, mutta vielä minun ei ole mahdollista vaihtaa alaa. Tapasin kukkakaupassa puutarhuri-harjoittelijan ja kyselin hänen opiskeluistaan mielenkiinnolla.
Kevät kutsuu juoksemaan, lenkkeilemään, pyöräilemään tai pitkille kävelylenkeille. Aiotko osallistua moneen hölkkä- tai kisatapahtumaan? Itse käyn muutamassa kuntoilutapahtumassa tänä vuonna: Naisten kympillä, Nicerunissa ja ehkä Tallinnan kympillä. Tavoitteet pistävät yrittämään enemmän ja kuntoilemaan säännöllisesti. Vanhasta muistista tein viikko sitten kevään ensimmäisen vetotreenini pururadalla. Juoksin alamäkivetoja, jotta olisi kevyempää…
Toivotan sinulle Aurinkoisia kevätpäiviä ja Tsemppiä kuntoiluun ja kisailuun!
Katsopa, miten kärpänen on valmistautunu alkavaan juoksukauteen! Teetin itelleni ja juoksuystävilleni mainospaidat. Sitten ostin uudet kirkkaankeltaiset menopelit. Kyllä nyt voi kevät alkaa: olenhan ilmoittautunut kahteen juoksukouluunkin. Vanhat Nike Pegasus traktorini, jotka oli minull käytössä monta vuotta, heitin roskikseen. Mun traktorit oli tosi hyvät, niillä jaksoin melkein liitää Berliinin puolikkaan kahdesti aikoinaan.
Kevääll olis ihana loikata viikoks juoksemaan etelään! Ylläoleva kuva on Kreetalta Plakiaksen kylästä. Sinä vuonna mulla oli jalkapohja tosi kipeenä. Vuorimaisemat ja hiekkatie kuitenkin oli niin houkuttelevat, että pakkohan mun oli laittaa lenkkarit jalkaan ja yrittää pientä lenkkiä. Juoksusta kerään voimaa ja tsemppiä.
Suurijärven polku löytyy Vierumäeltä. Kevät ja kesä haastaa kuntoilemaan. Hassua, että hyvä kunto ei säily. Juoksukärpänenkin joutuu aina aloittamaan alusta juoksukunnon keräämisen talven jälkeen. Sukset on laitettava autotalliin odottamaan uutta talvea. Juoksukouluissa tapaa uusia juoksuystäviä . Joskus intoudun laittamaan numerolapun rintaan ja kokeilemaan vauhtiani kisatapahtumissa. Toukokuun lopulla juoksukärpäsen löytää Naisten Kympiltä Hesasta.
Minult löytyy vanhoja Juoksija-lehtiä yli 20 vuoden takaa. Etsin vuoden 1995 Forssan kesäillan puolikkaan tuloksii vähän aikaa sitten. Muistin, että meillähän on autotalliss lehtii. Ne Juoksijat oli liian vanhoja! Sitten menin vaatehuoneeseen katsomaan seuraavaa antiikkipinoa ja sieltähän se kaipaamani Juoksija hyppäs syliini…
Toivotan lukijoilleni tsemppii ja menestyst uuteen juoksukauteen! Nyt saa taas lähtee lentoon juoksemall, kun kevät koittaa ja lumet sulaa.
Sain juoksukärpäsen jo 11-vuotiaana tyttösen. Olin kotona illalla ulkoilemassa lähimetsäss, kun meidän kentällä näin luokkakaverini harjoittelemass ryhmässä. Ryhmää veti pirteä nainen, jolla oli labradorinnoutaja mukana. Kiinnostuin tästä kovasti ja heti seuraavana päivänä kyselin luokkakaveriltani, ett miss harkoissa oikein hän oli? Selvis, että ne olivat yleisurheiluharkat. Halusin tietty sinne mukaan juoksemaan ja hyppimään! Ensimmäisiin juoksukilpailuihin lähin innolla mukaan. En muistanu kysyy, missä se maali oli, vaan lähdin vauhdill matkaan ja pysähdyin ennen maalii. Mulle huidottiin, että vielä vähän matkaa ja sitten oot perill.
Mun nuoruudess vanhemmat ei ehtiny viedä harjoituksiin, vaan ite piti olla omatoiminen ja ottaa selvää asioista. Jos halus harrastaa, niin mentiin vaan mukaan. Kyllä sielt sitten sai aina kavereita ja heidän kanssa pyörällä kesät talvet kuljettiin yhdess harjoituksiin. Valmentajamme oli tosi mukava. Hän kuskas meitä aina kisoihin ja piti meille pururadoilla harjoituksii. Urheilun parista sain hyvii ystävii ja pidämme edelleen yhteyttä.
70- ja 80- luvun urheiluasut oli kaukana nykypäivän teknisistä vaatteista. Kisa-asuna oli t-paita ja shortsit. Sitten seura-asuna tosi paksua kangasta olevat verkkarit. Piikkarit oli silloin yleensä Karhulta samoin lenkkarit. Kuvassa mun vanhat Karhut ja harjoituskirjani. Silloin ei ollu mitään nettiohjelmii kuten nykyään.
EnsimmäisetMM-kisat 1983 Helsingissä olivat hienot! Seuramme kanssa olin Olympiastadionilla katsomasa useana päivänä MM-kisoja Helsingissä elokuussa. Muistan avajaiset elävästi ja Norjalaisen Grete Waitzin maratonvoiton sekä Tiina Lillakin keihäsvoiton tietenkin. Meillä oli takakatsomoss aika alhaalla paikat, joten näimme monia urheilijoita lähelt.
Ruotsiss käytiin juoksemassa Lidingö Loppetissa. Meidän kesäkausi loppu sinne. Saimme olla yhden yön hotellissakin ja matkustaa laivalla. Ruotsissa monesti syksy oli ollut sateinen ja sitten juoksun startti oli savipellolta 15km hiekkateitä mutkitellen. Siellä oli paljon juoksijoita ja aina järjestelyt pelasi tosi hyvin. Niist jäi mukavat muistot!
On hieno huomata, että Suomess on kuntoilubuumi ollut jo muutamii vuosii päällä! Juoksukouluihin mennään innokkaana mukaan. Itsekin kävin Juoksukoulun 2011, kun menin ensimmäistä kertaa Naisten kympille ja sitten vielä innostuin laittamaan numerolapun rintaani ja kokeilemaan puolikasta Paloheinässä. Keväällä 2015 olin ilmoittautunu uudelleen Juoksukouluun ja sain juoksukärpäsen liikkeelle pienistä jalkavaivoist huolimatta. Oli ihana odottaa kunnon harjoituksii ja saada uusii juoksukavereit!
