Kevät kirmaisut


Huhtikuun lämpöaalto haihdutti lumet pois pururadoilta ja hiekkapoluilla lenkkeily alkoi.
Hetken aikaa piti tassuttaa jääkasoissa, mutta ilmat lämpenivät nopeasti, jääkasat lähtivät ennätysvauhdilla pois. Talven jälkeen on aina mukavaa päästä pururadoille lenkkeilemään ja katsomaan ensimmäisiä valkovuokkoja. Tervanokka odottaa jo kesän uimareita ja lautasurffaajia.

Olen saanut vetää Junior Juoksukoulua ja pääsiäisen jälkeen pääsimme lähipururadalle kirmaamaan ylämäkiä sekä laskemaan alamäkiä. Tunnen pururadan jokaisen mutkan, koska olen kiertänyt rataa satoja kertoja.  Juoksukoululaiset innokkaasti tekevät suunnittelemani ohjelman koordinaatiota, pelaavat ja harjoittelevat esim. ylämäkijuoksua. Hiekkapolut ovat kivituhkaa, metsäpoluilla kulkee maastopyöräreitti. Pyöräreitti on vähän pienentynyt, koska pururatamme itäkulmaan rakennetaan uusia asuintaloja.

Innostuin ostamaan uusia puutarhavadelman taimia ja istutin ne paraatipaikalle kasvimaani kulmiin. Toivottavasti astiataimet juurtuvat hyvin ja innostuvat kasvamaan tuuheiksi. Meidän pihalta olemme karsineet omenapuiden oksia, jotta mahdumme kulkemaan. Puut ja pensaat alkavat vihertää, nurmikkokin, vaikka sammal on melkein valloittanut sen. Pihallani leikkimökin kulmaan on levinnyt uusi karviainen.

Mitä kesälajeja sinä harrastat? Minä lenkkeilen aika usein, sitten ulkoilutan ystäväni kanssa koiraa kävellen, pyöräilen poikani kanssa. Valmennan ja opetan yleisurheilua harrasteryhmille. Tiedätkö, että meidän perheen tuulikaapin täyttää kymmenet lenkkarit. Välillä on vaikea löytää omat muiden joukosta. Kaikilla on erikoisia eli emme voi vaihdella lenkkareita keskenämme.

Toivotan sinulle lukijani liikunnallista loppukevättä kukkivan kirsikkapuu kuvan kera!

Tere tulemast Tallinn

 

Lauantaina lähdin varhain aamusta junalla kohti Helsinkiä pakaasini kanssa. Nyt oli vuorossa töiden virkistyskerhon perinteeksi tullut matka Tallinnaan. Muutama meidän porukasta juoksisi Tallinnan Maraton juoksutapahtumassa. Tänä vuonna Viron 100-vuotisjuhlan kunniaksi juoksupaidat oli raidoitettu musta, valko, siniseksi Viron lipun mukaisesti. Itse olin kannustusjoukoissa.

Tallinna Maraton kympillä oli uusi reitti ja juoksun maali tulikin vanhaan kaupunkiin. Edellisvuoden juoksumuistot palasivat mieleeni, että kuinka olin kipeällä polvellani taivaltanut matkan. Jäimme kannustamaan reippaita juoksijoita. Ihan nuoria koululaisiakin oli mukana kisassa.  Ilma oli kesäisen lämmin ja T-paidalla tarkeni vallan hyvin. Pyörähdimme ikkunaostoksilla ja tarkistamassa tuliaisia varten hinnat Kalev suklaapuodissa Rothermannilla. Siitä nopeasti kohti Viron apteekkia voide ostoksille. Olipa virkistävää, kun illasta kävimme vielä uimassa kylpylän ulkoaltaassa.

Sunnuntaina aamusta lähdimme kävelypatikkaa kohti Katriorgin puistoa. Sinne oli matkaa noin 2,5 kilometriä. Minulla oli kartta mukana, jotta osaisimme suunnistaa perille. Puiston kauneus avautui hetkessä eteemme. Kukat ja puut loistivat kauneutta ympärillämme. Nyt olimme tulleet Tallinnan kauneimpaan puistoon. Monet paikalliset olivat kävelylenkillä Katriorgin maisemissa kanssamme.

Iloista alkavaa syksyä ja tsemppiä liikuntaharrastuksiin lukijoilleni!

 

Kylässä Raumall

vanharauma

”Ol niingon gotonas” toivotellaan, kun tullaan Raumall.
Rauman urheiluhalli kuhisi väkeä, kun siellä oli parhaillaan Pitsiturnaus menossa viileässä jäähallissa. Autoja oli kuin muurahaisia parkkipaikalla. Itse suuntasin helteiseen puutalokaupunginosaan Vanhaan Raumaan mukulakiville kävelemään ja ihailemaan pitsihuviloita. Kattelin nypläyspitsien hintoja, mutta olivat aika arvokkaita. Äitini tullee saamaan sinisen pitsikynttilän nimipäivälahjaksi. Rauman murretta voi ihastella Oikkem biän sanakiri -sivuilta.
raumamuseo

Iltapäivästä autoni nokka suunnattiin kohti Laitilaa. Raumalta sinne ajeli puolessa tunnissa.
Tällä kertaa olin katsomon puolella jännittämässä SM 19-22 Nuorten kisoja. Pienellä paikkakunnalla kisoihin tarvitaan paljon talkooväkeä ja yhteishenki kukoistaa. Majapaikasta kentälle oli kävelymatka. Kisoihin osallistui yli 600 nuorta urheilijaa ja tyttöni oli yksi heistä. Mitaleista käytiin kovaa kamppailua…

Nautitaan elokuun aamuista ja loppukesän päivistä, Tsemppiä kuntoiluun!

Alkukesän retki Jyväskylään

 

Toukokuussa alkoi kesän lämpö ja vihreys. Kasvimaani huutaa tällä hetkellä vettä, kun ei ole yli kuukauteen satanut. Herukkapensaissa näkyy jo hyvänkokoisia raakileita, samoin omenapuissa. Pionini ovat nostaneet nuppunsa ja aukeavat ennen juhannusta. Kasvit ja kukat ovat tänä kesänä pari viikkoa etuajassa.

Naisten kympillä olin hölkkääjien joukossa ja siinä ehti hyvin katsella maisemia, kun ruuhkassa askellettiin Helsingin katuja ja hiekkapolkuja pitkin. Mieheni oli toimitsijana siellä jo toista kertaa. Juoksin hyvän ystäväni kanssa reitin läpi. Picnik-eväät olivat tänä vuonna hiukan kevyemmät kun ei ollut tarjolla salaattia, vain pähkinöitä ja välipalapatukoita. Banaanikin puuttui!

Ensimmäinen kesäreissu suuntautui Jyväskylään tyttöni kanssa autolla. Hotellien hinnat olivat hypänneet pilviin, joten vuokrasimme yksiön käyttöömme. Asunto oli pieni, mutta valoisasti sisustettu. Pikkukeittiössä pystyi tekemään ruuat ja tiskaamaan astiat. Tutkimme karttaa, että mistä löytyisi lähin ranta ja polkuja lenkkeilyyn? Meillä kävi tuuri, kun muutaman korttelin luota löytyi hiekkapolku ja järvikin oli lähellä. Uimavesi oli huikan viileätä vain +11 asteista. Tällä retkellä emme uineet. Josko vaikka heinäkuussa tulisimme uudelleen?

Seuraavana päivänä pyörähdimme Laajavuorella ja Harjulla. Tein kävelylenkin lammen ympäri ja tyttöni jäi lukemaan kirjaa. Monet menivät rinnettä maastopyörillä ylöspäin. Kyllä on hyviä reittejä ulkoiluun! Iltapäivästä suuntasimme kisoihin Harjun maisemiin. Olin yllättynyt, että siellä ei ole juurikaan parkkipaikkoja, vaan autolle oli etsittävä sopiva kolo lähikatujen varsilta. Mitenhän heinäkuun lopulla kaduilla on ruuhkaa, kun Harjulla on Kalevan Kisat?
Toivotan sinulle Aurinkoisia kesäpäiviä ja liikunnallista kesän aikaa!

Kunnon kohotus hölkkäämällä

Ihanaa tiet on sulaneet ja tekee mieli lenkille hölkkäämään kaduille ja poluille! Kun vielä aurinko alkaa paistamaan pilven läpi, niin  sitten vaan tuulipuku päälle ja menoksi. Juoksukuntoni ei talven jälkeen kovin kummoinen ole, vaan on aloitettava aika hitaalla vauhdilla. Lenkkarit eivät paljoa nouse tienpinnasta ja taas on kineesioteippiä jalkapohjissani, kun jostain syystä kantapäät ovat tulleet kipeiksi. Eihän ne itsestään kipeydy, vaan jotain on jäänyt talven aikana tekemättä. Siis olen laistanut jumppaamisesta. Fyssarini suositteli minua opettelemaan rullahiihtoa. Viime keväänä ostin välineet itselleni ja kokeilinkin muutamia kertoja hiihtämistä niillä. Uuden oppiminen näin keski-iän kynnyksellä vaatii aika monta toistoa ennenkuin homma alkaa sujumaan.

Pääsiäinen on tulossa ja toivottavasti ilmatkin lämpenevät! Omalle pihalle tekee mieli mennä puutarhahommiin. Tosin piha on vielä tosi märkä, eikä sinne haravoimaan ole mitään asiaa. Eilen piti kääntää jo lapiolla kasvimaata. Piipahdin tänään puutarhalla pyörällä ostamassa sinisiä orvokkeja, perunanarssissin ja tavallisenkin, kun kukkapenkit ovat vasta sulanneet. Haluaisin olla puutarhuri, mutta vielä minun ei ole mahdollista vaihtaa alaa. Tapasin kukkakaupassa puutarhuri-harjoittelijan ja kyselin hänen opiskeluistaan mielenkiinnolla.

Kevät kutsuu juoksemaan, lenkkeilemään, pyöräilemään tai pitkille kävelylenkeille. Aiotko osallistua moneen hölkkä- tai kisatapahtumaan? Itse käyn muutamassa kuntoilutapahtumassa tänä vuonna: Naisten kympillä, Nicerunissa ja ehkä Tallinnan kympillä. Tavoitteet pistävät yrittämään enemmän ja kuntoilemaan säännöllisesti. Vanhasta muistista tein viikko sitten kevään ensimmäisen vetotreenini pururadalla. Juoksin alamäkivetoja, jotta olisi kevyempää…

Toivotan sinulle Aurinkoisia kevätpäiviä ja Tsemppiä kuntoiluun ja kisailuun!

 

Juoksukärpäsen matkass

paidat

Katsopa, miten kärpänen on valmistautunu alkavaan juoksukauteen! Teetin itelleni ja juoksuystävilleni mainospaidat. Sitten ostin uudet kirkkaankeltaiset menopelit. Kyllä nyt voi kevät alkaa: olenhan ilmoittautunut kahteen juoksukouluunkin. Vanhat Nike Pegasus traktorini, jotka oli minull käytössä monta vuotta, heitin roskikseen. Mun traktorit oli tosi hyvät, niillä jaksoin melkein liitää Berliinin puolikkaan kahdesti aikoinaan.

Plakias

Kevääll olis ihana loikata viikoks juoksemaan etelään! Ylläoleva kuva on Kreetalta Plakiaksen kylästä. Sinä vuonna mulla oli jalkapohja tosi kipeenä. Vuorimaisemat ja hiekkatie kuitenkin oli niin houkuttelevat, että pakkohan mun oli laittaa lenkkarit jalkaan ja yrittää pientä lenkkiä. Juoksusta kerään voimaa ja tsemppiä.

suurjarvi

Suurijärven polku löytyy Vierumäeltä. Kevät ja kesä haastaa kuntoilemaan. Hassua, että hyvä kunto ei säily. Juoksukärpänenkin joutuu aina aloittamaan alusta juoksukunnon keräämisen talven jälkeen. Sukset on laitettava autotalliin odottamaan uutta talvea. Juoksukouluissa tapaa uusia juoksuystäviä . Joskus intoudun laittamaan numerolapun rintaan ja kokeilemaan vauhtiani kisatapahtumissa. Toukokuun lopulla juoksukärpäsen löytää Naisten Kympiltä Hesasta.

vanhoja juoksijalehtia
Minult löytyy vanhoja Juoksija-lehtiä yli 20 vuoden takaa. Etsin vuoden 1995 Forssan kesäillan puolikkaan tuloksii vähän aikaa sitten. Muistin, että meillähän on autotalliss lehtii. Ne Juoksijat oli liian vanhoja! Sitten menin vaatehuoneeseen katsomaan seuraavaa antiikkipinoa ja sieltähän se kaipaamani Juoksija hyppäs syliini…

Toivotan lukijoilleni tsemppii ja menestyst uuteen juoksukauteen! Nyt saa taas lähtee lentoon juoksemall, kun kevät koittaa ja lumet sulaa.

Juoksukoulussa

Sain juoksukärpäsen jo 11-vuotiaana tyttösen. Olin kotona illalla ulkoilemassa lähimetsäss, kun meidän kentällä näin luokkakaverini harjoittelemass ryhmässä. Ryhmää veti pirteä nainen, jolla oli labradorinnoutaja mukana. Kiinnostuin tästä kovasti ja heti seuraavana päivänä kyselin luokkakaveriltani, ett miss harkoissa oikein hän oli? Selvis, että ne olivat yleisurheiluharkat. Halusin tietty sinne mukaan juoksemaan ja hyppimään! Ensimmäisiin juoksukilpailuihin lähin innolla mukaan. En muistanu kysyy, missä se maali oli, vaan lähdin vauhdill matkaan ja pysähdyin ennen maalii. Mulle huidottiin, että vielä vähän matkaa ja sitten oot perill.

jalat3

Mun nuoruudess vanhemmat ei ehtiny viedä harjoituksiin, vaan ite piti olla omatoiminen ja ottaa selvää asioista. Jos halus harrastaa, niin mentiin vaan mukaan. Kyllä sielt sitten sai aina kavereita ja heidän kanssa pyörällä kesät talvet kuljettiin yhdess harjoituksiin. Valmentajamme oli tosi mukava. Hän kuskas meitä aina kisoihin ja piti meille pururadoilla harjoituksii. Urheilun parista sain hyvii ystävii ja pidämme edelleen yhteyttä.

piikkarit3

70- ja 80- luvun urheiluasut oli kaukana nykypäivän teknisistä vaatteista. Kisa-asuna oli t-paita ja shortsit. Sitten seura-asuna tosi paksua kangasta olevat verkkarit. Piikkarit oli silloin yleensä Karhulta samoin lenkkarit. Kuvassa mun vanhat Karhut ja harjoituskirjani. Silloin ei ollu mitään nettiohjelmii kuten nykyään.

mm83

Ensimmäiset MM-kisat 1983 Helsingissä olivat hienot! Seuramme kanssa olin Olympiastadionilla katsomasa useana päivänä  MM-kisoja Helsingissä elokuussa. Muistan avajaiset elävästi ja Norjalaisen Grete Waitzin maratonvoiton sekä Tiina Lillakin keihäsvoiton tietenkin. Meillä oli takakatsomoss aika alhaalla paikat, joten näimme monia urheilijoita lähelt.

Lidingo3

Ruotsiss käytiin juoksemassa Lidingö Loppetissa. Meidän kesäkausi loppu sinne. Saimme olla yhden yön hotellissakin ja matkustaa laivalla. Ruotsissa monesti syksy oli ollut sateinen ja sitten juoksun startti oli savipellolta 15km hiekkateitä mutkitellen. Siellä oli paljon juoksijoita ja aina järjestelyt pelasi tosi hyvin. Niist jäi mukavat muistot!

On hieno huomata, että Suomess on kuntoilubuumi ollut jo muutamii vuosii päällä! Juoksukouluihin mennään innokkaana mukaan. Itsekin kävin Juoksukoulun 2011, kun menin ensimmäistä kertaa Naisten kympille ja sitten vielä innostuin laittamaan numerolapun rintaani ja kokeilemaan puolikasta Paloheinässä. Keväällä 2015 olin ilmoittautunu uudelleen Juoksukouluun ja sain juoksukärpäsen liikkeelle pienistä jalkavaivoist huolimatta. Oli ihana odottaa kunnon harjoituksii ja saada uusii juoksukavereit!

Algarvessa juoksumatkalla

vuoret

Nuoruudessani kävin useita kertoja keväisin Portugalin auringon alla juoksumatkoilla. Me majoituimme Vilamouran satamakaupunkiin ja siitä lähdimme lenkkeilemään Alfamarin suuntaan. Muistan elävästi ihanan pinjamäntyjen välissä kulkevan hiekkatien. Tietä pitkin pääsi Portugalin maastojuoksuradalle ”Pista das Acoteias”. Matkaa sinne oli kyllä yli 8km. Hyvällä tuurilla radalla saattoi nähdä huippumaastojuoksijoita Portugalista, Englannista jne.

palkinnot

Faron katujuoksussa palkittiin jokaisesta sarjasta 10 ensimmäistä!  Minäkin olin tyttöjen sarjassa juoksemassa. Juoksun lähtiessä en tiennyt yhtään, kuinka pitkä matka piti asfaltilla mennä. Minua jännitti tosi paljon ja piti vain seurata joukon mukana. Pääsin onnellisesti maaliin saakka. Tulin omassa sarjassani 5.sijalle. Minulla on vieläkin tämä Faron pokaali kotona takan päällä muistona.

markkinat

Quarteira oli paikallisten asuttama kaupunki Vilamouran kyljessä. Poikkesimme vihannestorilla ostamassa hedelmiä sekä markkinoilla, jossa näki paikallista elämää hyvin. Mieleeni on jäänyt, että täältä löytyi myös slummialue siihen aikaan.

rocha

Praia de Rochan puolella oli erikoisen rosoiset kalliot aivankuin olisi hevospatsas keskellä! Portimaon kaupungista ostelimme tuliaisia kotiin. Toin äidilleni hienon pöytäliinan muistoksi. Päivisin söimme aina vihanneskeittoa ja tuoretta leipää. Samoin kävimme useissa kahviloissa. Hintataso 90-luvulla Algarven rannikolla oli edullinen.

 

 

Keväiset tuulet Torreviejassa

Eras de la Sal

Suolajärvien kaupungissa Torreviejassa kevät oli jo pitkällä huhtikuun alussa. Aamuisin ja iltaisin merituuli puhalsi kylmästi, mutta päivisin auringon paistaessa ilma tuntui kesäiseltä. Emme pääseet Eras de la Sal -suolamuseoon käymään, koska rakennus oli restauroinnissa. Suolamuseon kohdalta lähtivät Torreviejan paikalliset bussit. Koululaisilla oli pitkät koulupäivät, koska alkuillasta lapset palasivat koulubusseilla kaupunkiin takaisin.

Parque de Las Naciones

Ihastuimme Parque de las Naciones -puistoon. Siellä kukot, ankat, joutsenet kulkivat vapaana keskellä päivää. Puistoa hoidettiin hyvin ja siellä oli kauniita vesialtaita istutuksineen. Sunnuntai-iltaisin puisto täyttyi lapsiperheistä, koska puiston toisessa reunassa oli jännä leikkipuisto lapsille.

Atletismo Pista Daniel

Palacio de Deportes- urheilukeskuksesta löytyi 8 ratainen uimahalli, useita jalkapallokenttiä, tennishalli ym. Torreviejan keskustasta tänne pääsi bussilla nro C. Pista de Atletismo oli jalkapallokenttien takana. Espanjalaisilla nuorilla oli yleisurheilutreenit arkisin kuuden maissa. Kävimme testaamassa kuvan yleisurheilukentän pariinkin otteeseen. Meidän mummo 79v. raahattiin kentälle mukaan seuraamaan tyttöni treenejä.

Olimme kysyneet neuvoa Torrevieja Sport City kautta majoituspaikkaamme. Heidän kautta saimme vinkin edullisesta vuokrakolmiosta Torreviejasta. Asuntomme oli kerrostalossa ja siellä asui myös paikallisia espanjalaisia perheitä. Espanjalaisilla on sunnuntaisin tapana vierailla kylässä isovanhemmilla. Pidän siitä, että espanjalaiset ovat ystävällisiä meille suomalaisille.

Plaza de la Constiticion

Plaza de la Constitucion -puisto avautui aivan Torren keskustasta vanhan kirkon edestä. Tässä ympärillä oli useita kauppakatuja. Meidän mummokin löysi ihanan halvat kävelykengät mukaansa! Espanjalainen hyörinä täytti kaupungin. Taloja oli paljon ja parvekkeilla  kukkivat keväiset istutukset.

Kanarian dyyneill

WP_000198

Dyyneillä muuten ihan hengästyi, kun yritti kiivetä huipulle. Juoksumaastot oli mainiot: aamulla aikaisin rannalle. Maspalomasista kesti rantaa pitkin kävellen noin tunnin verran Inglesiin. Aamuisin hiekka oli kovaa, kun vuorovesi oli vedättänyt aallot kauemmas rannasta!

Maspalomasin vihreällä juoksupolulla oli mukava myös lenkkeillä. Polku kiemurteli useita kilometrejä Maspalomasin alueella eri puistojen seassa. Täällä näki paljon koirien ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, kävelijöitä jne. Puistoissa kaktukset, palmut ja kukkaistutukset kukoistivat. Kanarialla ilmat oli hyvät, joten saimme ulkoilla koko päivän.

kentta

Kävimme juoksemassa Estadio Muncipal Maspalomasin urheilukentällä. Sinne piti ostaa avainkortti stadionin toimistosta. Kertahinta oli 3,5e. Stadionilta löytyi myös iso kuntosali juoksumattoineen, steppereineen ja siellä oli ihanan viileätä, koska ne oli sisätilassa. Yleisurheilukentän rata oli kyllä kuumuudesta sulanut jo aika hyvin!

WP_000224

Melonerasin majakka siintää kuvass. Hienosti oli tehneet koristealtaat ja puiset kävelysillat. Tämä alue oli uusinta ja ehkä vähän hienompaa kuin Inglesissä. Kanarialta löytyi ihania kahviloita, joissa hinnat oli puolet halvempii kuin Suomessa. Muutoinkin pistäydyn aina matkoillani isossa ruokakaupassa (esim. San Fernandon alueella) ja apteekissa.

WP_000251

Puerto Moganin kylä löytyi vuorten takaa. Sinne ajeltiin kiemuraista tietä meren rannan vieressä. Kilpapyöräilijät kulkivat samaa reittii, huristivat alaspäin lujaa. Sitten ylämäet matelivat! Ohituspaikkoja joutui odottelemaan, myös rekat ja bussit kulki samaa reittiä.

Kanarian dyynit ja polut innostaa aamulenkkeilyyn. Keuhkoille tekee hyvää haistella meri-ilmaa!