Päivä Naisten kympillä

   
Naisten kympillä lämmitteli alkutunnelmaa Mikko Harju kitaransa kanssa. Vietin ystävieni kanssa päivän Naisten kympillä muiden yli 4 tuhannen kanssa. Naisia tuli alueelle mukavan paljon, nyt osallistujia oli huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten elokuussa. Olimme päättäneet, että kävelemme uuden reitin yhdessä.

Luulimme, että koko reitti on asfalttia.
Iloksemme huomasimme, että Hietalahden rantareitti oli hiekkaa. Jaloilleni hiekka sopii paremmin kuin kova asfaltti. Välillä meitä vastaan tuli hiekkapölypilvi, kun merenrannalla tuuli pääsi puskemaan. Jono naisia kulki reippaasti eteenpäin ja pian reitti kääntyi Ruoholahden maisemiin.

Ruoholahdessa kanavanrannalla kukkivat kauniisti eriväriset tulppaanit
. Kevät oli parhaimmillaan nyt, kun kaikkialla vihersi ja puihin olivat puhjenneet vihreät lehdet. Jaksoimme kulkea eteenpäin jonon mukana reipasta kävelyvauhtia ja yhtäkkiä huomasimme, että matkaa maaliin oli enää pari kilometriä.

Loppumatkalla näimme puisen Pikku-Finlandian
, joka on rakennettu isomman taakse. Hienon näköinen rakennus minusta. Töölönlahti näytti rauhalliselta, kun siellä ei näkynyt yhtään sup-lautaa. Tankkasimme eväitä maaliin päästyämme yhdessä ja lähdimme kasseinemme kotimatkalle.

Ehkäpä vuoden päästä uudestaan?

Reippaan liikunnallista alkukesää sinulle lukijani!

Kevään odotusta

   

Tilasin lumihankien keskellä 5 neliön kasvihuoneen pihalleni. Kasvihuone on muovilevykennoa, jossa on avattava ovi ja kattoluukku. Paketti on koottu kolmeen eri osaan. Vähän kyllä mietitytti, että onko siinä kaikki. Odottelen innolla, että pihaltani lumet ja jää lähtevät. Varastossa minulla talvehtivat viimevuotiset pelargoniani. Maaliskuussa nostin ne sisälle kasvamaan. Aurinkoisina päivinä pelargoniani käyvät terassilla vähän tuulentumassa. Olkkarin pöydälleni olen kylvänyt tomaatin siemeniä, persiljaa, basilikaa, salaattia ja herneitä. 

Joululomalla kutomani Alpakkapipon purin, koska se oli venynyt aivan liian suureksi. Tällä kertaa valitsin Strömsö -pipon ohjeen ja sain kudottua uuden sopivan kokoisen pipon. Tein myös toisen samanlaisen hopeansinisen. Kun laitan puikot heilumaan, niin pipo valmistuu parissa päivässä. Osaan tehdä kahden langan kierrot ilman apupuikkoa. Minun naapurini on saamassa luonnonvalkean Strömsö -pipon, kunhan ehdin käydä ostamassa sopivat langat.  

Joudun taas ajamaan kuntopyörääni, kun vasen polveni kipeytyi jälleen uudelleen. Jumppaohjelma on kanssa menossa. Kävin näyttämässä polveani ortopedille ja hyvä uutinen on, että kaikkea voin tehdä. Polveni pitää liikkeestä. Tulen saamaan polveeni jonkun nivelainepistoksen, jonka pitäisi helpottaa niveleni toimintaa. Pari kertaa viikossa käyn ryhmäliikunnassa: jumppaa ja kuntosalia.

Viikoittain ohjaan yleisurheilua koululaisille. Edellisiltana suunnittelen paperille meidän treenit ja sitten vähän soveltaen toteutamme ne. Tällä viikolla meinasi tulla sama treeni koululaisille kuin heillä oli maanantaina. Onneksi sain viestin, että ehdin muuttaa suunnitelman toiseksi. Minusta on kiva olla nuorten kanssa yhdessä!

Toivottavasti pääsiäiseksi lumet sulaisivat ja ilma lämpenisi. Olisi niin mukava päästä kunnolla pihatöihin, suunnittelemaan kasvihuoneeni paikkaa sekä tekemään pohjatyöt sille.

Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle lukijani!

Paluu Kanarialle

   

Suuntasimme hiihtolomalle Kanarian suuntaan, jotta saisimme ulkoilla koko päivän kesäisessä ilmassa. Toki korona rajoitukset mietityttivät etukäteen. Ylimääräisiä lomakkeita piti täyttää ennen matkalle lähtöä ja ne tarkastettiin Espanjan kentällä.


Joka aamu lähdimme reippaina aamulenkille
, majapaikastamme oli 3 km rannalle. Jaloille teki hyvää juosta tai hölkätä hiekalla sekä keuhkoille saada meri-ilmaa sisään. Rannalla oli hyvin tilaa liikkua. Iltaisin laitoin polveeni Ice Poweria ja toivoin kovasti, että se kestää kävelyt. Yritin venytellä myös ahkeraan.


Kävelimme päivisin tuttuun ruokapaikkaan syömään
ja askelia kertyi jokaiselle mittareihin kivasti. Luimme ulkona kirjoja. Poikani kanssa kävin uimassa iltapäivästä. Kattoterassiltamme näkyi vihreä golfkenttä ja sen takaa vähän dyynejä. Yhtenä iltapäivänä vaaleanruskea kissa oli tullut päiväunille meidän kattoterassillemme.


Kanarialla oli rauhallista lomailla
. Kotona odottivat pienet lumityöt, mutta onhan tässä alkutalvi harjoiteltu. Ehkä pääsen vielä hiihtämään lähipellolle ennen kuin lumet haihtuvat ja kevät koittaa. Komea Palmupuu oli hotellialueellamme ja se odotti jo vesisateita…


Toivotan sinulle lukijani Aurinkoista kevään odotusta!

Järvellä hiihtäen

Kokeilin omalla pihallani, että pystyisinkö hiihtämään polvellani. Hyvinhän se sujui ja jatkoin matkaa lähipelloille. Vuorohiihdolla etenin ja nautin liikunnan ilosta pitkästä aikaa. Sää on vaihdellut kovasti ja välillä ladut ovat jäätyneet ja silloin on pitänyt mennä todella varovasti liukastellen. Yhden pitkän hiihtolenkin tein ystäväni kanssa järvellä, jolloin siellä oli tosi paljon retkiluistelijoita sekä muita hiihtäjiä.  

Sain joululahjaksi pari kerää Alpakkalankaa ja innostuin kutomaan pipoja. Lankakerä oli niin pehmeää villaista lankaa, että sitä oli tosi hauska kutoa. Tein monta pipoa ja lapasta. Tyttöni tulee saamaan synttärilahjaksi tekeleitäni. Itselleni päätin tehdä villaisen liivin pyöröpuikoilla farkun sinisestä langasta. Tällä kertaa noudatin liivin ohjetta tarkasti, koska halusin onnistua. 

Kävin vuokraamassa lumikengät lähikirjastostamme. Halusin kokeilla, miten niillä voisin lumihangessa vaeltaa. Jos lunta on paljon, niin lumikenkäily on tehokasta liikuntaa. Jalkoja saa nostaa ylöspäin reilusti, kun hangessa kulkee eteenpäin. Olen aikaisemmin vaeltanut lumikengillä Vierumäellä poikani kanssa muutama talvi sitten, jolloin siellä oli paljon lunta metsässä. Kengissä oli hyvät piikit, joilla pääsi ketterästi nousemaan ylämäkiä. 

Nastakenkäni ovat olleet tarpeen tänä talvena, kun kävelytiet ovat olleet luistinradan näköisiä monena päivänä. Välillä olen joutunut hakemaan tasapainoa ja kävelemään todella varoen, että olen pysynyt pystyssä. Kaiketi ilmastomuutos lämmittää talviamme ja sään vaihtelut vaan lisääntyvät. Viikonlopuksi on luvassa talvimyrskyä ja lisää lumitöitä.  

Toivotan sinulle lukijani Aurinkoisia talvipäiviä!

Joulun aikaan

 

Etupihallani on 30 metriä korkea kuusi, siitä kävin napsimassa muutamia roikkuvia havunoksia. Kehikon kransseihin tein ruusuangervojen punertavista oksista taivuttamalla ja rautalangalla kiinnittäen. Havut leikkasin pieniksi ja yhdistelin pikkukimpuiksi. Sen jälkeen kiinnitin kehikkoon rautalangalla. Tänä vuonna kasasin havuista puolikkaita kransseja.

Yhtenä lauantaina ystäväni laittoi minulle viestiä ja kyseli, josko voisin tulla opettamaan hänelle sekä parille tutulle, miten havukranssi saadaan tehtyä. Niin vietimme yhden illan väsäten erilaisia havukransseja käsillämme. 

Ostin monta kerällistä Strömsö lankaa ja virkkasin parit ympyrämatot, toisen veljelleni ja toisen tytölleni joululahjaksi.  Nykyään katson vain toisella silmälläni ohjetta ja loput improvisoin. Välillä sitten puran lankaa ja teen uudelleen. Kirjapinoni suoristavat mattojen reunat. Olen aina tykännyt tehdä käsitöitä. Lapasia kudoin jo alkusyksystä tytöilleni ja annoin etukäteen heille, kun talvi yllätti ja kylmät säät tulivat marraskuussa.

Minulla on vasen polvi jäykkänä ja se vaatii ahkeraa kuntoutusta. En oikein osaa sanoa, miten sain polveni taas tämmöiseen kuntoon yhtäkkiä. Ostin itselleni Tunturi-kuntopyörän ja yritän sillä ajella sekä jumpata ahkeraan. En ole vielä uskaltanut tykkiladuille hiihtämään, mutta joululomalla ajattelin kokeilla varovasti. Vuosi sitten olin hiihtänyt jo monta kertaa ennen joululomaa. 

Aamulla aikaisin tein joulusiivousta, tamppasin matot ulkona, pyyhin pölyjä. Meillä on aito joulukuusi olohuoneessa, se koristeltiin tänä vuonna etukäteen serkkutyttöjemme toimesta. Minulle joulu on perheeni kanssa yhdessä oloa, rauhoittumista, ulkoilua ja kotoilua.

Toivotan sinulle lukijani Hyvää Joulun aikaa! 

Piipahdus Rovaniemelle

 

Lähdin sukulaisvierailulle veljeni kanssa pohjoiseen Rovaniemelle tapaamaan äitini siskoja ja muita sukulaisiamme. Veljelläni oli heti yllätys minulle Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hän vei minut aamupalalle Aspire Loungeen toiseen kerrokseen, koska oli aikoinaan äitini vienyt sinne, kun he lähtivät yhdessä kesävierailulle Rovaniemelle. Kun pääsimme perille, niin lunta oli vain siellä täällä. Vuokra-automme odotti ulkona parkissa ja sitä oli onneksi vähän lämmitetty. Niin matkamme kohti Rovaniemen keskustaa alkoi. Veljeni toimi kartturinani ja löysimme vuokra-asuntomme sekä parkkiruutumme.

Automme starttasi uudelleen ja lähdimme katsomaan Saarenkylään äitini vanhinta siskoa. Hän odotti meitä paljon, koska olimmehan jutelleet monesti puhelimessa ja edellisestä vierailustamme oli kulunut jo muutamia vuosia. Saarenkylässä oli maassa enemmän lunta kuin keskustassa. Mukanamme oli värikäs kukkakimppu piristykseksi. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun vihdoin kohtasimme ja saimme kertoa monet jutut kohdakkain.

Veljeni harrastaa vesijuoksua ja niinpä illasta testasimme Santasport Spa-kylpylän uintipaikan. Huomasin, että veljelläni oli tekniikka hallussa ja hän sai tehtyä tiukan treenin altaassa. Minä osasin jotenkin vesijuosta eli liikutella jalkoja ja käsiä sekä pysyä juoksuasennossa. Siinä sitten menimme melkein tunnin, minä vähän hitaammin kuin veljeni. Kyllä illasta väsytti, kun pääsimme takaisin asunnollemme. Aamulla kävimme kävelemässä koskenrannan kävelytiellä aivan Kemijoen varressa. Ei ollut liukasta, kun oli plusasteita.

Toki piipahdimme Napapiirilläkin turisteina ja huomasimme, että alue oli laajentunut kovasti viime näkemästämme. Santa´s Igloos Arctic Circle – mökkikylä oli tullut metsän taakse, mökeissä oli avoin katto, jotta voisi helposti ihailla revontulia. Napapiiri odotti kovasti lisää vierailijoita ja luonnonlunta, kun sitä näkyi vain siellä. Teimme pienen kävelylenkin alueella veljeni kanssa.

Ruokakaupasta minun piti saada oikeaa paksua lapin ohrarieskaa, kylläpä se maistui hyvältä. Meillä oli monta vierailupaikkaa, kun tapasimme äitini siskot, serkkumme ja hänen äitinsä. Minulle jäi matkasta hymy huulelle ja veljelleni samoin. Olimme onnellisia, että pääsimme vihdoin tapaamaan sukulaisiamme. Olimmehan koronan takia monta kertaa siirtäneet matkaa eteenpäin.

Päätin, että ensi kesänä tulen oikein ajan kanssa uudelleen lomalle Rovaniemelle ja otan poikani matkalle mukaan.

Toivotan sinulle lukijani loppusyksyyn voimia ja Tsemppiä!

Syysretki Turkuun ja Maarianhaminaan


Hyppäsimme mummon punaiseen Eco-autoon ja huristelimme sillä kohti Turkua. Joen rantaa kävelimme molempiin suuntiin, päätimme mennä Fölilautalla joen yli ja taas jatkoimme matkaa. Kylmä tuuli puhalsi ja oli hyvä olla toppatakki päällä sekä pipo korvissa. Poika kulki vanhoilla kengillä ja niin hän sai rakon kantapäähänsä, kun ei ollut laittanut lenkkareita jalkaan.

Maanantaina aamupäivästä suunnistimme kaikki lenkille Paavo Nurmen stadionin viereen. Hiekkapururata kiersi ympyrää, välillä oli jyrkkiä ylämäkiäkin. Alakoululaisilla alkoi liikuntatunti viereisellä kentällä ja he tulivat jonossa opettajan kanssa urheilemaan kirpeään säähän. Ehdimme takaisin ennen sadekuuroa ja pysyimme kuivina.

Turun museot olivat maanantaina kiinni, joten kulttuurinälkään poikkesin Turun Ortodoksisessa kirkossa, jonka on suunnitellut saksalainen Carl Engel. Kirkko löytyi aivan torin vierestä. Siitä kävelin Turun Tuomiokirkolle, joka on Aurajoen toisella puolella. Jatkoin matkaa Turun pääkirjastolle, jossa oli paljon nuoria tekemässä läksyjä. Kirjasto oli väljä ja työpisteet oli ripoteltu ympäriinsä.

Tiistaina tulimme pikavisiitille Maarianhaminan syksyyn. Lähdimme saman tien lenkkeillen tutustumaan kaupunkiin. Reittini kulki Pommerin vierestä merenrantapolkua pitkin kiemurrellen Maarianhaminan urheilukentälle ja sieltä kaupungin halki rantapolkua pitkin Gröna uddenin rannalle ja takaisin kävelykadun kautta Norragatania pitkin hotellimme.

Maarianhamina oli täynnä kauniita isoja puutaloja puutarhoineen. Iltapäivästä koululaiset palasivat koteihin reput selässään vauhdilla. Syksy oli tiputtanut Norra Esplanadgatanin lehmusten lehtiä maahan, kävelytien hiekka oli ruskeanpunaista. Merimuseo odotti vierailuamme Pommerin vieressä. Maarianhaminasta oli kesäinen ruuhka kadonnut ja laskeutunut rauhallisuus kaupunkiin.

Toivotan sinulle lukijani liikunnallista loppusyksyä, jännitystä syksyn vaihteleviin säihin!

Syksy yllätti viileydellä

Olen tarvinnut hiihtotakkiani, jotta tarkenen tehdä syyssiivousta puutarhassani. Keräilin kirsikkatomaattini kypsymään sisälle sanomalehden alle, koska päivisin aurinko ei enää lämmitä kuten kesällä. Luonto on värjäytynyt syksyn ruskaan: mustikkapensat punastuneet, koivut kellertyneet. Etupihallani kasvaa monta pihlajaa ja olenkin napsinut usein kirpeitä marjoja niistä. Uskoisin pihlajanmarjojen olevan täynnä C-vitamiinia.

Ystäväni kanssa osallistuimme Naisten Kymppiin, mikä oli siirretty toukokuulta 2020 elokuun lopulle 2021. Meillä oli maskit tiukasti lähdössä kasvoillamme. Aamusta Helsinki oli peittynyt paksuun sumuun, mutta päivällä pilvet avautuivat ja tuli lämmin syyspäivä. Me reippaana hölkkäsimme suurimman osan matkaa molemmilla reput selässä.

Olen lokakuun alussa lähdössä poikani kanssa yhdessä HCR vitoselle. Pojalleni juoksu on ensimmäinen massatapahtuma, mihin hän osallistuu. Minä olen osallistunut muutamiin juoksutapahtumiin viimeisen kymmenen vuoden aikana, joista on kertynyt juoksupaitoja muistoksi.

Joko olet uskaltautunut kuntosalille tai jumppiin? Minä käyn viikoittain jumpassa sekä kiertokuntosalitreenissä. Mukavaa, että pääsee jälleen harrastamaan yhdessä.

Meillä töissä järjestettiin liikuntapäivä ja ohjelmana oli katusuunnistusta. Saimme ryhmissä kartan käteen, lähdimme porukalla liikkumaan. Suunnistusmatkana oli noin 5 km ja etsimme vihjeiden perusteella merkittyjä puita, maamerkkejä, siltaa jne. Lopuksi ryhmän piti ratkaista kirjaimista sana, mutta meidän ryhmälle se oli liian vaikea tehtävä. Salaattibuffetin jälkeen kuulimme suunnistustehtävän ratkaisun ja oikea sana oli ”Kaasukello”.

Aurinkoista syksyä sinulle lukijani, nautitaan yhdessä kauniista ruskasta.   

Sadonkorjuu puutarhassani

Puutarhassani on alkanut sadonkorjuu. Punasipulit nostin tuulentumaan kasvimaahani elokuun alussa ja tällä kertaa ne olivat hellekesässä kasvaneet hyvin. Sipulinvarsia olen käyttänyt koko kesän tehdessä perheelleni salaattia.

Kirsikkatomaateistani leikkasin yläoksat pois, jotta vihreät tomaattini jaksaisivat punastua. Vielä joudun odottamaan, onneksi välillä on aurinkoisia päiviä, niin minulla on toivoa saada ne punertumaan. Toisessa kasvimaassani on ystävältäni lahjaksi saamani tomaatti, se on tehnyt jo muutamia punaisia pienen pieniä tomaatteja.

Kesäomenoita puutarhassani on kypsynyt runsaasti ja poikanikin on jopa muutaman maistanut. Itse olen syönyt liikaakin omenoita, tehnyt omenapaistosta ja välillä pilkon salaatin joukkoon omenaa. Tänä kesänä päärynäpuussamme on satoja pieniä päärynöitä kypsymässä, kun hedelmä on muuttunut keltaiseksi, niin se on kypsä syötäväksi.

Kevytkasvihuoneessani seinän vierellä kasvaa paprika ja siinä on valkoisia pieniä kukkia. Tällä hetkellä siihen olisi tulossa pari paprikaa. Ensimmäinen paprika tippui helteiden aikaan pois. Ensi keväälle olen antanut itselleni luvan hommata lasisen kasvihuoneen, jotta saan kasvatettua nopeammin tomaatteja ja muita kasveja.

Olin avustamassa lasten    urheilukilpailuissa innokkaita alakoululaisia juoksuissa viime viikolla. Menimme kisapaikalle bussilla. Ilmassa oli jännitystä ja urheilun iloa. Yhdessä verryttelimme, annoin ohjeet kisailuun ja kannustin kovasti.

Mukavaa loppukesää sinulle lukijani.

Perhosia heinäpoudalla

 

Pihaltani nokkosten lehdet lähtivät nopeasti, kun perhosten toukat popsivat ne. Olenkin nähnyt useita nokkosperhosia kukissa ja pelloilla. Lähipellolla kaura alkaa olla pian kypsää sadonkorjuuseen. Lämpö vauhdittaa marjojen ja omenoidenkin kypsymistä. Olen jo aloittanut viinimarjojen keräämisen talteen.


Tiedätkö, että salaattini alkoivat kukkimaan, kun olivat ensin kasvattaneet pitkät varret.
Sekin johtuu kuivuudesta. Toki iltaisin olen kastellut niitä, mutta nyt on satanut liian harvoin. Mehiläiset pitävät näistä sinisistä salaatin kukistani. Tomaattini kukkivat keltaisia pikkukukkia ja joissain taimissa on kasvamassa pieniä kirsikkatomaatteja.

Tein ystäväni kanssa kesäretken Hattulan Pyhän Ristin kirkolle katsomaan 1500-luvulla maalattuja seinämaalauksia.
Olen keväällä lukenut Anneli Kannon kirjan ”Rottien Pyhimys”, joka kertoo kuvitteellisen tarinan kirkon seinämaalareista. Halusin omin silmin käydä katsomassa maalaukset. Ne ovat hienoja ja niitä on paljon.

Poikani on ahkeroinut kesätöissä paikallisessa kirjastossa.
Kirjastossa hänelle ovat kirjat tulleet tutuimmiksi. Aamusta hän etsi matkailuun liittyviä kirjoja, jotta saisi koottua oman näyttelypöydän. Olemme jutelleet paljon kirjoista yhdessä ja se on ollut kivaa.

Terassin kulmallamme meillä on talitintin pesä ja sieltä kuuluu linnunlaulua: tsirp, tsirp.
Emolintu käy usein pesällä tuomassa ruokaa poikasilleen. Jännäämme, että milloin poikaset lähtevät sieltä lentoon…

Toivotan sinulle lukijani mukavaa loppukesää, nautitaan helleilmoista!