Joulun taika

Posted on by

Miten joulu tulee sinulle? Minulle se tulee kirjoittamalla nippu joulukortteja, kutomalla läheisilleni itse tehtyjä joululahjoja, askartelemalla joulukransseja omilla käsilläni. Voin kertoa, että olen käsityöihminen. Kun olin yläasteella, niin meni TET-harjoitteluun maailman ihanimpaan Kukkakauppaan, jota ei enää ole olemassa. Sain opetella erilaisia töitä siellä: putsata ruusujen piikkejä, opetella käärimään kukkapaketteja, myymään kukkia asiakkaillemme, kastelemaan viherkasveja, opetella  käyttämään kassakonetta.

Tiedätkö, että minua opetti sen liikkeen kukkakauppias? Hänellä oli aikaa näyttää minulle kädestä pitäen, miten kukat asetellaan kimppuun. Kukilla kimpussa oli oma järjestys. Osaan vieläkin tehdä kukkapaketin, koska olen käärinyt niitä satoja.

Kun sinun työpaikkasi tulee TET-harjoittelija, toivon todella, että muistelet, kun itse olit vastaavassa tilanteessa. Sain tänä syksynä kaksi todella innokasta 8-luokkalaista viereeni ja opetin heille IT-alan Helpdesk työtäni. Molemmat koululaiset saivat minun opastuksella ohjata tikettejä meidän työjonoihin ja heistä se oli ihan kivaa.

Sitten editoimme video-ohjetta ja siinä jouduimme chatin välityksellä toimittajaltamme kysymään vähän neuvoja, jotta saimme ohjeeseen pari uutta kuvaa ja uuden äänen. Koululaisista tämä oli jännittävää.

Haluan korostaa, että meillä kaikilla on aikaa, jos vain haluamme. Nykypäivän työelämä vaatii monia taitoja! TET-harjoittelijoista kasvaa uusia työntekijöitä ajan kanssa. Nuoremme tarvitsevat mahdollisuuksia näyttää omia taitojaan ja opetella uusia.

Saan vetää harrasteryhmällemme joulukuun viimeisen Yleisurheilutreenin monitoimihallissamme. Minulla on vielä hetki aikaa suunnitella, millaisen treenin pidän. Ajattelin, että teen ”lorupussin” eli pussista oppilaani saavat vuorotellen ottaa tehtävän ja kaikki teemme sen yhdessä. Lorupussini liittyy kyllä Voitto Onnisen SUL Yleisurheiluohjaaja 1 -aiheisiin. Olen käynyt koulutuksen joulukuun alussa. Minusta on kivaa olla opettajana ja jakaa lapsille ”Liikunnan iloa tuhat kiloa”. Toivon, että innostukseni tarttuu yleisurheilukoululaisiimme.

Joulun taika tulee ihan pienistä asioita,
yhdessäolosta perheen kanssa.
Jokaisella Joulu on omanlaisensa.

Hyvää Joulun odotusta sinulle lukijani!

Pajulahdella seminaarissa

Posted on by

Pajulahti on minulle tuttu paikka. Poikani oli leireillyt juuri Pajulahdella pari viimeistä viikonloppua seura- ja piirileirillä. Hän oli saanut asustaa kavereidensa kanssa täällä, olla aikataulun mukaisesti oikeassa paikassa ja treenata paljon sekä syödä paljon.  Olin viestitellyt hänelle, että olihan ollut kivaa leirillä ja hyviä harjoituksia hallissa sekä ulkona.

Osallistuin ensimmäistä kertaa Kestävyysseminaariin. Minusta on syksyn aikana tullut SULin juoksuvalmentaja. Haluan olla kehittämässä kestävyysjuoksua eteenpäin ja antamassa oman panokseni yleisurheilulle. Tiedätkö, että olen harrastanut 41 vuotta nimenomaan juoksemista?

Valmentajan roolissa toimin opettajana ja liikunnan ilon tuojana lapsille ja aikuisille. Seminaarissa minut otettiin mukaan hienosti ja sain kuunnella huippuluokan esityksiä. Norjasta Anita Rapp-Odegaard  oli esittelemässä ”Norjan urheilijan terveyden” -toimintamallia. Kun treenataan kovaa, niin se edellyttää, että syödään paljon, nukutaan paljon.

On hienoa huomata, kuinka avoimesti kestävyysseminaarissa jaetaan tietoa. Luennoitsijat ovat todella hyviä. Ainokaisa Saarinen kertoi urheilijanäkökulman: ”Riittääkö energia, kun harjoitellaan huipulla?” Hän oli ottanut tuekseen oman ravintoterapeutin, jonka avulla saatiin paras tulos ravintoasioihin. Huipulla ei juurikaan kikkailla, vaan tehdään perusasioita ja yritetään olla terveitä ja muistaa palautuksen ja levon oikea suhde.

Toisena seminaaripäivänä esiteltiin, miten kestävyysvalmennuksessa käytetään hyväksi korkeanpaikan leirejä. Seminaarissa korostettiin, että treenatessa korkealla noin 2000m korkeudessa pitää aluksi sopeutua sinne ja aloittaa rauhassa. Muistaa juoda paljon ja levätä ennenkuin voi tehdä kuormittavia harjoituksia. Korkeanpaikan leirin pitäisi kestää vähintään 2 viikkoa yhtäjaksoisesti. Vuoristoharjoituksen urheilijanäkökulmaa meille kertoivat Jukka Keskisalo ja Valentin Kononen. Pajulahdelle on rakenteilla Alppimajoja eli huoneistoja, joissa on vuoristo-olosuhteisiin säädetyt majoitustilat. Alppimajat avautuvat ensi keväänä toukokuun aikana.

Tsemppiä marraskuun loppuun sinulle lukijani! Kohta meille tulee lunta ja valaistuu maisemakin.

Hyppy Berliiniin

Posted on by

Hyppäsin Finnairin siivillä Berliiniin viettämään syyslomaa poikani ja tyttöni kummitädin kanssa. Lehdet olivat syysvärityksessä, vaikka päivisin aurinko lämmitti ja tarkenimme välillä T-paidoilla. Kiersimme kaupungin 100 ja 200 busseilla, koska se oli paljon edullisempaa kuin hypätä Hop-Hop turistibussiin. Aleksanderplatsin lähellä törähdimme kahvilaan varmaan vähän äänekkäästi ja tarjoilijoita hymyilytti? Tilasin meille saksaksi korostaen kahvit ja pienet muffinit. Tarjoilija pyysi toistamaan tilaukseni ja minä iloisena korostaen toistin. Hän alkoi nauramaan ja saimme ylimääräisen pikkumuffinin ilmaiseksi.

Kävellen täällä oli oltava risteyksissä tosi varovainen, kun ylitti kadun suojatietä pitkin Ku´dammin ostoskadulla. Valot oli säädetty niin nopealle, että ne ehtivät vaihtua punaiseksi, vaikka olimme puolivälissä. Neuvonkin juoksemaan Berliinissä suojatiet nopeasti ja pitämään silmät auki sekä korvat tarkkana. Autot ajoivat aivan liian lujaa. Muutoin suosittelen olemaan super tarkkana Berliinin liikenteessä!

Yksi vierailukohde oli minulle nostalginen! Halusin käydä haistelemassa vuonna 1936 Hitlerin aikaan rakennettua olympia tunnelmaa Berliinin olympiastadionilla. Sinne pääsi kätevästi S-bahn junalla, joka kulki maanpinnan yläpuolella. Osasin kuvitella tyhjän stadionin täynnä ihmisiä. Kiipesin ihan katsomon yläriville poikani kanssa ja olimme tosi korkealla. Alas piti tulla varovasti pitäen kiinni penkeistä, ettei alkanut huimaamaan. Rappuset olivat betoniset ja vedättivät alaspäin. Niihin olisi tarvinnut kaiteen, mutta semmoista ei oltu rakennettu aikoinaan.

Kävimme valokuvaamassa East Side Galleryn Berlin Mauerilla vanhaa muuria. Siellä oli paljon ihmisiä, vaikka aluksi juna-asemalta suunnistamiseen piti kaivaa kännykästäni navikaatiosovellus. Muurin lähellä oli Mercedes-Benz Areena, jonne virtasi nuoria isona letkana. Kysyin yhdeltä tytöltä, että onko siellä jokin konsertti illasta? Kyllä vaan, Saksalainen pop-bändi oli tulossa esiintymään.

Kesäkuussa vuonna 2013 edellisen Berliinin matkan jälkeen olin luvannut, että poikani pääsisi käymään Berliinin Zoo eläintarhassa. Nyt se tapahtui! Zoossa tapasimme kummipoikani ja hänen perheen, jotka viettivät syyslomaa meidän tavoin Berliinissä. Zoo on hyvin keskeisellä paikalla. Sieltä löytyi kauniisti hoidettu puutarha sekä monen eläimen koti. Panda tuli syömään bamburuokoa sinne koloonsa ja saimme kilpaa filmata sitä. Kirahvit viettivät aurinkoista päivää oman keltaisen talonsa pihalla. Jääkarhuja oli pari ja yksi tykkäsi peruuttaa kallionkoloon ja tulla heti takaisin filmattavaksi. Syysväritys oli hieno!

Liikunnallista lokakuun loppua sinulle lukijani ja muistahan laittaa heijastin vaatteisiisi

Syksy pistää harrastamaan

Posted on by

Syksyllä minulla omenapuut notkuivat omenia: Pirjaa, Huvitusta, Kanelia ja Loboa. Sitten riikunoita oli satoja ja hyviä luumuja. Omenoita söin niin paljon, että nyt ei tee mieli kaupasta ostella niitä. Keväällä en edes huomannut, että omenapuissa olisi ollut erityisen paljon pölyttäjiä. Meillä oli hellekesä, joten kesä varmaan tuplasi omenoiden määrän? Ystäväni asuu Sveitsissä ja siellä on lämpimiä kesiä ja sinne ehtii tulla kahdet sadot mansikoista.

Tuplasin lankavarastoni ihan kotikaupungin Saiturin pörssistä. En ollut ajatellutkaan, että sieltäkin voisi löytää heijastinlankoja tai trikookudetta. Ennen olin tilannut Virosta lankoja tai poikennut Porvooseen lankakauppaan. Nyt saan parin kilometrin kävelyllä lankoja kotikaupungistani. Minulla on vähäsen ylituotantoa näistä helpoista tekeleistäni.

Ilahdutin sukulaisiani ja lähetin pari pakettia Rovaniemelle ja yhden Ruotsiin. Niissä oli jokaiselle villaiset hiuspannat! Katsoin netistä ohjeen, keskelle solmu ja loppu vaan suoraan. Lankaa menee vain vähän, yhdestä kerästä saa useamman hiuspannan. Tykkään tehdä käsitöitä, koska minusta se rentouttaa.

Minkä harrastuksen sinä olet aloittanut syksyllä? Minä aloitin ohjatun kuntosalin ja kyllähän se on hauskaa hikoilla muiden kanssa, puuskuttaa ja tehdä kiertoharjoittelua. Sitten tilasin Saksasta itselleni uudet MBT lenkkarit, kun fyssarini suositteli niitä minulle kengiksi, jotta saan nivelrikkoni varpaassa rauhoittumaan. Kengät tulikin aika nopeasti postilla. Pääsin kokeilemaan niillä kävelyä ja sitten rohkenin käymään aamulenkillä. Voi sitä riemuntunnetta, kun osasin hölkätä. Melkein lähdin lentoon!

Kävin opiskelemassa Liikuntaleikkejä Eslun koulutuksissa ja positiivista ohjaamista. Minulle tulee välillä tuurausohjauksia ja lajina yleisurheilu. Lauantai-illasta ajelin naapurikaupunkiini lapsuuden urheiluseurani 100-vuotisjuhliin. Siellä tapasin paljon tuttuja ja valmentajani Jomin elämäntyö palkittiin. Saimme katsella seinällisen vanhoja juoksukuvia eri vuosikymmeniltä…

Liikunnallista lokakuuta sinulle lukijani ja muistathan laittaa heijastimen!

Tere tulemast Tallinn

Posted on by

 

Lauantaina lähdin varhain aamusta junalla kohti Helsinkiä pakaasini kanssa. Nyt oli vuorossa töiden virkistyskerhon perinteeksi tullut matka Tallinnaan. Muutama meidän porukasta juoksisi Tallinnan Maraton juoksutapahtumassa. Tänä vuonna Viron 100-vuotisjuhlan kunniaksi juoksupaidat oli raidoitettu musta, valko, siniseksi Viron lipun mukaisesti. Itse olin kannustusjoukoissa.

Tallinna Maraton kympillä oli uusi reitti ja juoksun maali tulikin vanhaan kaupunkiin. Edellisvuoden juoksumuistot palasivat mieleeni, että kuinka olin kipeällä polvellani taivaltanut matkan. Jäimme kannustamaan reippaita juoksijoita. Ihan nuoria koululaisiakin oli mukana kisassa.  Ilma oli kesäisen lämmin ja T-paidalla tarkeni vallan hyvin. Pyörähdimme ikkunaostoksilla ja tarkistamassa tuliaisia varten hinnat Kalev suklaapuodissa Rothermannilla. Siitä nopeasti kohti Viron apteekkia voide ostoksille. Olipa virkistävää, kun illasta kävimme vielä uimassa kylpylän ulkoaltaassa.

Sunnuntaina aamusta lähdimme kävelypatikkaa kohti Katriorgin puistoa. Sinne oli matkaa noin 2,5 kilometriä. Minulla oli kartta mukana, jotta osaisimme suunnistaa perille. Puiston kauneus avautui hetkessä eteemme. Kukat ja puut loistivat kauneutta ympärillämme. Nyt olimme tulleet Tallinnan kauneimpaan puistoon. Monet paikalliset olivat kävelylenkillä Katriorgin maisemissa kanssamme.

Iloista alkavaa syksyä ja tsemppiä liikuntaharrastuksiin lukijoilleni!

 

Kannustusmatka Tanskaan

Posted on by

   
Lähdimme tyttöni kanssa Tanskaan kannustusmatkalle. Matka oli melkein yllätys! Se tilattiin viikkoa aikaisemmin. Päätimme vuokrata Norrabron kaupunginosasta asunnon käyttöömme. Lentokentältä hurautimme metrolla tosi vauhdikkaasti Norraporttiin. Muistin syksyltä, että täällä oli se punainen torni.

Sitten muutaman kilometrin kävely asunnollemme. Ilma oli kovin tuulinen. Jos aurinko tuli esiin pilvien lomasta, niin oli lämmin.  Mutta heti kun meni pilveen, niin tarvitsi takin päälle.  Tanskassa on paljon vanhoja tiilisiä kerrostaloja ja monissa on kauniit erkkeri-ikkunat sekä rautaiset parvekkeet. Polkupyöriä notkui joka talon edessä. Parhaiten täällä pääsee liikkumaan juuri pyörällä. Onhan pyörille varattu omat kaistat teiltä.

Sunnuntaiaamusta lähdimme bussilla kohti Hvidovren Stadionia Nuorten Pohjoismaisiin kisoihin. Sininen urheilukenttä löytyi helposti koulun takaa. Vielä ei satanut, vaan oli tuulinen puolipilvinen sää. Kun aurinko paistoi, niin tarkenimme jopa t-paidoilla. Kannustimme ahkerasti Suomen joukkueen kilpailijoita.

Tyttöni halusi nähdä Kööpenhaminan 175-vuotta vanhan Tivolin. Hyppäsimme junaan Frihedenistä  Kööpenhaminaan Central Stationille ja oikealta löytyi Tivolin sisäänkäynti. Tivolin puutarhurit olivat ahkeroineet kesällä, koska Tivolissa kukkapenkit kukoistavat väriloistossa. Lenkkarit jalassa kävelimme monta kilometriä ja saimme happirikasta meri-ilmaa aimo annoksen.

Kööpenhamina lumosi meidät jälleen.

Mukavaa elokuun loppua sinulle lukijani!

Kylässä Raumall

Posted on by
vanharauma

”Ol niingon gotonas” toivotellaan, kun tullaan Raumall. Rauman urheiluhalli kuhisi väkeä, kun siellä oli parhaillaan Pitsiturnaus menossa viileässä jäähallissa. Autoja oli kuin muurahaisia parkkipaikalla. Itse suuntasin helteiseen puutalokaupunginosaan Vanhaan Raumaan mukulakiville kävelemään ja ihailemaan pitsihuviloita. Kattelin nypläyspitsien hintoja, mutta olivat aika arvokkaita. Äitini tullee saamaan sinisen pitsikynttilän nimipäivälahjaksi. Rauman murretta voi ihastella Oikkem biän sanakiri -sivuilta.
raumamuseo

Iltapäivästä autoni nokka suunnattiin kohti Laitilaa. Raumalta sinne ajeli puolessa tunnissa. Tällä kertaa olin katsomon puolella jännittämässä SM 19-22 Nuorten kisoja. Pienellä paikkakunnalla kisoihin tarvitaan paljon talkooväkeä ja yhteishenki kukoistaa. Majapaikasta kentälle oli kävelymatka. Kisoihin osallistui yli 600 nuorta urheilijaa ja tyttöni oli yksi heistä. Mitaleista käytiin kovaa kamppailua…

Nautitaan elokuun aamuista ja loppukesän päivistä, Tsemppiä kuntoiluun!

Alkukesän retki Jyväskylään

Posted on by

 

Toukokuussa alkoi kesän lämpö ja vihreys. Kasvimaani huutaa tällä hetkellä vettä, kun ei ole yli kuukauteen satanut. Herukkapensaissa näkyy jo hyvänkokoisia raakileita, samoin omenapuissa. Pionini ovat nostaneet nuppunsa ja aukeavat ennen juhannusta. Kasvit ja kukat ovat tänä kesänä pari viikkoa etuajassa.

Naisten kympillä olin hölkkääjien joukossa ja siinä ehti hyvin katsella maisemia, kun ruuhkassa askellettiin Helsingin katuja ja hiekkapolkuja pitkin. Mieheni oli toimitsijana siellä jo toista kertaa. Juoksin hyvän ystäväni kanssa reitin läpi. Picnik-eväät olivat tänä vuonna hiukan kevyemmät kun ei ollut tarjolla salaattia, vain pähkinöitä ja välipalapatukoita. Banaanikin puuttui!

Ensimmäinen kesäreissu suuntautui Jyväskylään tyttöni kanssa autolla. Hotellien hinnat olivat hypänneet pilviin, joten vuokrasimme yksiön käyttöömme. Asunto oli pieni, mutta valoisasti sisustettu. Pikkukeittiössä pystyi tekemään ruuat ja tiskaamaan astiat. Tutkimme karttaa, että mistä löytyisi lähin ranta ja polkuja lenkkeilyyn? Meillä kävi tuuri, kun muutaman korttelin luota löytyi hiekkapolku ja järvikin oli lähellä. Uimavesi oli huikan viileätä vain +11 asteista. Tällä retkellä emme uineet. Josko vaikka heinäkuussa tulisimme uudelleen?

Seuraavana päivänä pyörähdimme Laajavuorella ja Harjulla. Tein kävelylenkin lammen ympäri ja tyttöni jäi lukemaan kirjaa. Monet menivät rinnettä maastopyörillä ylöspäin. Kyllä on hyviä reittejä ulkoiluun! Iltapäivästä suuntasimme kisoihin Harjun maisemiin. Olin yllättynyt, että siellä ei ole juurikaan parkkipaikkoja, vaan autolle oli etsittävä sopiva kolo lähikatujen varsilta. Mitenhän heinäkuun lopulla kaduilla on ruuhkaa, kun Harjulla on Kalevan Kisat?
Toivotan sinulle Aurinkoisia kesäpäiviä ja liikunnallista kesän aikaa!

Patikkamatkalla Tanskassa

Posted on by


Pakkasimme laukkumme pojan kanssa ja suunnistimme Tanskaan syyslomaa viettämään. Tulimme junalla Kööpenhaminaan ja otimme kartan hotellilta ja patikointi alkoi ohi Tivolin, Kansallismuseon, Christianborgin linnan sivuun puutarhaan, jonka takana oli kuninkaalinen kirjasto. Siinä valokuvasimme suihkulähdettä syysvärityksellä. Sieltä kiepaus  Nyhavnissa ja Amalierborgin aukiolla.


Pyöräily on varmasti ykköslaji, niin paljon pyöriä näkyi katukuvassa. Matkamme jatkui eteenpäin kanavan vartta. Kylläpä sunnuntaiaamupäivästä meitä vastaan tuli monta juoksuporukkaa, joissa oli mukana paljon juoksijoita. Kööpenhaminassa tykätään selvästi kuntoilusta!


Maanantaiaamusta täytin poikani hartaimman toiveen eli päästä ajelemaan pyörällä ympäri kaupunkia. Hän sai alleen poikien maastopyörän ja minä sitten semmoisen sinisen mummopyörän. Kypärät vuokrattiin kanssa. Nyt meillä oli koko päivä aikaa huristella. Suunnistettiin aluksi Pienelle Merenneidolle asemalta teitä pitkin. Sieltä ympäri pohjoispuolen kautta hassulle kierretornille, sitten ajettiin Operatalo ympäri ja lähdettiin suunnistamaan toisaalle.

Frederiksbergin puutarha pitäisi löytää?  Jossain siellä on myös eläintarha. Taas karttaa lukemaan ja pyöräilemään muiden mukaan. Pyöräilijöillä on Tanskassa omat kaistat, mutta välillä pääsi ajamaan autojen seassa. Tanska on pyöräilijöiden luvattu maa: tuunattuja menopelejä näkee paljon, osalla on erimuotoisia kuljetuskärryjä mukana. Planeraation ohitse hurautettiin vauhdilla omilla kaistoilla. Päätettiin vierailla näyttelyssä heti seuraavana aamuna.


Tulihan meille jalkapatikkaakin ympäri Kööpenhaminaa. Kasvitieteellisessä puutarhassa tehtiin kierros ja otettiin kilpaa panoramakuvia kasveista. Sitten vertailimme otoksia keskenämme. Pyöreä torni oli hauska tuttavuus! Se on 1600-luvulla tehty tähtitorni ja tiililattia kiertää monta kierrosta ylöspäin. Viimeiset portaat piti mennä tosi ahtaasti ennenkuin näki Kööpenhaminan kaupunkimaisemaa 360 astetta.

– Poikani pyysi: Äiti pyöräilläänhän tästä lähtien lomapaikoissamme?
– Näin tehdään, vastasin hymyillen.
Toivotan sinulle lukijani tsemppiä loppusyksyn päiviin, ollaan yhdessä reippaita!

Alppimaassa patikoimassa

Posted on by

Heti kun saavuin Luzernin asemalle kylmä tuuli puhalsi ja kaivoin laukustani takin päälle. Lähdin Lake Luzernia pitkin kävelemään. Alpit reunustivat kaupunkia ja aluksi lumihuiput olivat pilvessä. Junamatkalla olin virkannut merinovalankani loppuun ja yritin kuumeisesti etsiä lankakauppaa kaupungilta. Koska en puhu saksaa, niin en voinut kysyä keneltäkään neuvoa. Kävelin kuuluisan puusillan läpi ja valokuvasin sitä. Päätin käydä katolisessa kirkossa sisällä ja kiertää sen puutarhan ympäri. Edelleen oli kylmä ja menin kahvilaan keitolle.

Seuraavana päivänä lähdin hyvän ystäväni ja hänen koiransa kanssa alpeille patikoimaan. Ystäväni oli valinnut kohteen ja ajoimme ensin autolla tunnin verran Luzernista poispäin. Sitten käännyimme Amstegiin ja mutkitteleva serpentiinitie alkoi. Tiellä oli liikennemerkkejä, joissa kerrottiin, milloin piti odottaa esim. postiauton tuloa ylhäältäpäin ennenkuin sai jatkaa eteenpäin. Kylän kohdalla meitä vastaan tuli lehmälauma, jota ajettiin maanviljelijöiden toimesta alaspäin kotiniitylle. Kesän lehmät olivat saaneet syödä heinää alppien rinteillä.

Bristenin kohdalla otimme kaapelihissin ylöspäin ja alppivaelluksemme pääsi alkamaan. Ystäväni koiran häntä heilui iloisesti, kun pääsi ulkoilemaan. Vaatteita sai olla ihan reilusti, koska ylempänä oli paljon kylmempi kuin parkkipaikalla. Viikko sitten polveni oli tulehtunut ja se edelleen tuntui. Patikointiin ystäväni oli valinnut helpon maisemareitin. Tulimme alppijärven kohdalle ja vesi näytti tumman vihreältä. Päätimme lähteä ylämäkeä eteenpäin.  Ystäväni kysyi, miten polveni jaksaa? Sanoin, että hyvin menee ylämäkeen!

Jippii lumihuiput tulivat näkyviin taukopaikallamme. Aurinko lämmitti niin, että avasimme takkejamme. Kuvasimme kilpaa kaunista maisemaa ja muistimme ottaa koirankin kuviin. Täällä ei ollut ruuhkaa, vain muutama patikkaryhmä tuli meitä vastaan. Nautimme täysin siemauksin kauniista syyspäivästä ja luonnon ihanuudesta hengittäen raikasta ilmaa. Askeleita kertyi hyvin ja kuuma tässä hommassa tuli. Olimme ihan puhki, kun pääsimme takaisin kaapelihissille.

Sveitsissä sauvakävely on suosittua ja keltaisia kävelypolkuja näkyy siellä täällä. Kävimme katsomassa linnapihan viininviljelyksiä sunnuntaiaamupäivästä.  Yhtäkkiä kävelypolku meni aivan asuinrakennusten etupihan läpi. Kysyinkin ystävältäni, että miten tämä on mahdollista? Hän kertoi, että maa on täällä arvokasta ja talot on kylissä rakennettu tosi tiheään, että kyllä kävelypolku voi mennä talojen etupihojen halki. Kolmen päivän aikana sain kasaan melkein 60 tuhatta askelta sekä iloisen mielen, että olin käväissyt vierailulla sveitsissä.

Aurinkoisen värikkäitä syyspäiviä sinulle lukijani!