Elokuun alussa tulimme poikani kanssa tutustumaan Prahaan. Kylläpä oli turisteja ahtautunut samaan aikaan paljon kapeille kaduille ja monille silloille. Kadut olivat kivetystä ja jalkakäytävät vielä pienempiä kiviä, joten kannatti laittaa lenkkarit jalkaan.

Meidän majapaikka oli aivan Petrinin kukkuloiden alapuolella. Polut kiemurtelivat mutkitellen ylös ja oli hauska kiivetä katsomaan maisemia. Ylhäältä avautui koko kaupunki näkyviin hienosti. Kiertelimme muurin molemmin puolin, onneksi välillä oli mukavan varjoisia polkuja puiden seassa. Lehtipuut värittivät maiseman täysin vihreäksi.

Vltava joki halkaisee Prahan ja jakaa keskustan. Poikani haave oli päästä polkemaan pikkuvenettä joelle. Niin me lähdimme soutelemaan. Poljimme kovaa vauhtia pikkusaaren ympäri, välillä piti muistaa väistää isompia aluksia. Pojastani tämä souteleminen oli tosi hauskaa!

Raitiovaunut kolistivat kaduilla ahkeraan. Kesällä kuumuus tuntui. Kävellen kuljimme ympyrää joen molemmin puolin. Prahan pikkukujat tulivat tutuiksi. Saimme päivittäin kerättyä paljon askeleita. Matkamme aikana nousimme monta sataa porrasta ylöspäin. Viimeisenä iltana löysimme uuden vihreän puiston ja hengitimme happirikasta ilmaa keuhkoihimme.