Islannin aarteet

Posted on 21.2.2014 by lenkkari

Golden circlellä eli kultaisella kierroksell pääsi näkeen pikaisesti Islannin luonnon aarteita. Kameran joutui säätämään heti valmiiksi, jotta sai ikuistettua Geisir-vesisuihkun. Vesi oli siinä yli 100 astetta, joten piti kulkea polkua pitkin.

Gullfoss vesiputoukset oli ihmeellisen upea näky! Helmikuussa ne olivat lähes jäässä, kun oli todell kylmä pakkaspäivä. Talvella Islannissa kannattaa pukeutua lämpimästi: tuulenpitävät toppavaatteet, lämpimät hanskat unohtamatta pipoa. Maisema oli aivan sanoin kuvaamaton, mutta ei tääll kauaa tarennu valokuvata maisemii.

Pingvellir lumoaa Unescon maailmanperintökohteena. Täällä Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat eroo toisistaan. Kuvassa näkyy Euraasian puoli. Islannissa on kuulemma usein maanjäristyksiä, koska koko maa on tuliperäist aluetta. Tääll kuljettiin kallioiden välissä.

Blue Lagoon on laavakasan keskelle tehty ulkoilma mineraalivesikylpylä. Meill oli myrskyisä pakkaspäivä eli tuulta yli 25m/s. Mulla oli uimalakki pääss ja siellä uiskeltelin yli tunnin ajan talvella! Vesi oli hyvin suolaista, mutta upeen lämmintä. Reykjavikissakin on ulkoilma mineraalivesikylpylöitä avoinna koko vuoden. Keskellä talvee voi siis käväistä uimassa…

Harpa eli musiikkitalo Reykjavikissa on komea rakennus myös sisältä meren rannalla. Pimeän tullen tän rakennuksen ikkunat vaihto väriä. Kävin lenkillä pääkadulla aikaisin aamust, jolloin muu kaupunki nukku. Hassuu, että helmikuussa Reykjavikissa ei ollu yhtään lunta.

Oon aivan myyty Islannin luonnon kauneudesta! Reykjavikissa haetaan bussilla hotellilta suoraan retkille. Bussioppaamme kertoi, että talviturismi on kasvanut heillä kahtena viime talven 50%. Suosittelen Islannissa vierailua, itsekin palaan vielä uudelleen saarelle…

Kanarian dyyneill

Posted on 11.2.2014 by lenkkari

Dyyneillä muuten ihan hengästyi, kun yritti kiivetä huipulle. Juoksumaastot oli mainiot: aamulla aikaisin rannalle. Maspalomasista kesti rantaa pitkin kävellen noin tunnin verran Inglesiin. Aamuisin hiekka oli kovaa, kun vuorovesi oli vedättänyt aallot kauemmas rannasta!

Maspalomasin vihreällä juoksupolulla oli mukava myös lenkkeillä. Polku kiemurteli useita kilometrejä Maspalomasin alueella eri puistojen seassa. Täällä näki paljon koirien ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, kävelijöitä jne. Puistoissa kaktukset, palmut ja kukkaistutukset kukoistivat. Kanarialla ilmat oli hyvät, joten saimme ulkoilla koko päivän.

Kävimme juoksemassa Estadio Muncipal Maspalomasin urheilukentällä. Sinne piti ostaa avainkortti stadionin toimistosta. Kertahinta oli 3,5e. Stadionilta löytyi myös iso kuntosali juoksumattoineen, steppereineen ja siellä oli ihanan viileätä, koska ne oli sisätilassa. Yleisurheilukentän rata oli kyllä kuumuudesta sulanut jo aika hyvin!

Melonerasin majakka siintää kuvass. Hienosti oli tehneet koristealtaat ja puiset kävelysillat. Tämä alue oli uusinta ja ehkä vähän hienompaa kuin Inglesissä. Kanarialta löytyi ihania kahviloita, joissa hinnat oli puolet halvempii kuin Suomessa. Muutoinkin pistäydyn aina matkoillani isossa ruokakaupassa (esim. San Fernandon alueella) ja apteekissa.

Puerto Moganin kylä löytyi vuorten takaa. Sinne ajeltiin kiemuraista tietä meren rannan vieressä. Kilpapyöräilijät kulkivat samaa reittii, huristivat alaspäin lujaa. Sitten ylämäet matelivat! Ohituspaikkoja joutui odottelemaan, myös rekat ja bussit kulki samaa reittiä.

Kanarian dyynit ja polut innostaa aamulenkkeilyyn. Keuhkoille tekee hyvää haistella meri-ilmaa!

Lanzaroten tuulisaarella

Posted on 5.2.2014 by lenkkari

Olimme ensimmäistä kertaa hiihtolomalla etelässä vuonna 2005 Lanzarotella. Poikani oli juuri oppinut kävelemään ja lentokoneessakin oli ekaa kertaa. Matkalaukut oli täynnä maissivelliä! Oma vedenkeitin raahattiin mukaan Suomesta. Silloin teki tiukkaa 32kg rajoitus perheen laukulle!

Aamuisin Lanzarotella oli tosi kylmää ja meillä oli aina tuulitakit päällä ollessamme aamureippailulla Puerto del Carmenin rannalla. Muistan elävästi, että poikaani kiinnosti hiekka, vesi ja linnut. Hän tepasteli hurjaa vauhtia meitä pakoon, että välillä piti laittaa itsekin juoksuksi, että sai karkulaisen kiinni…

Bussilla kävimme Costa Tequisen kaupungissa. Olin lukenut lehdestä, että Kaari Utrio perheineen käy joka vuosi siellä lomailemassa. Kiva hiekkaranta sieltä löytyikin, mutta muutoin kaupunki oli täynnä englantilaisia turisteja. Ilmat vaihtelivat Lanzarotella nopeasti. Kun aurinko paistoi, oli ihanan lämmintä. Sitten kun meni pilveen, niin tuuli kylmästi!

Playa Blancassa saaren eteläkärjessä kävimme myös ja siellä tehtiin katamaraaniajelu. Papagayon kalliot ja rannat näkyivät hienosti mereltä käsin! Lanzarotella olemme käyneet toisenkin kerran ja silloin tutustuimme erikoiseen Timanfaya tulivuori luonnonpuistoon.

Ateenassa Akropoliksella

Posted on 4.2.2014 by lenkkari

Kerran olen käynyt Ateenan suurkaupungissa. Me matkailemme yleensä aina pienissä paikoissa. Emme uskaltaneet ajaa Ateenassa autolla, vaan hurautimme hotellillemme Plakan alueelle taksilla. Sitten parin päivän päästä menimme bussilla takaisin Ateenan lentokentälle ja vuokrasimme auton ja jatkoimme matkaa Tolon pikkukaupunkiin Peloponnesokselle.

Matkalla Akropolikselle voi pistäytyä uudessa museossa. Muistaakseni sinne pääsi vain 1e pääsymaksulla sisään. Museossa oli 3 kerrosta ja viimeisessä kerrokseen oli tehty oikeaan kokoon Parthenon pylväät. Museon kahvilasta voi katsella näkymää Akropoliksen kukkulalle…

Parthenon temppeli on säilynyt vuosisatoja. Sen rakennustyöt aloitettiin jo 447 ennen ajanlaskun alkua! Nykyään temppeliä restauroidaan, jotta se säilyy jälkipolville. Vaikka Ateena on miljoonakaupunki ja ilmakin on välillä todella saastunutta, niin temppeli seisoo kukkulalla ylväänä.

Kaukana siintää Likavittos kukkula, joka on Ateenan korkein (227m). Kun meidän piti lähteä Ateenasta paluulennolla Suomeen, niin lentokoneemme hajosi Ateenan lentokentälle kovassa vesisateessa. Konetta yritettiin korjata onnistumatta ja lentomme Suomeen viivästyi vuorokaudella. Saimme viettää yhden päivän ylimääräistä Ateenan Sofitel-lentokenttähotellissa.

Aitoa kanariaa Teneriffalla

Posted on 4.2.2014 by lenkkari

Adejen ranta on pieni, mutta erittäin kaunis Tenerifan eteläkärjessä. Täällä olemme olleet kerran perheeni kanssa lomailemassa hiihtolomalla. Ilmat olivat mukavan kesäiset ja uskalsimme Atlantin aaltoihin uimaankin.

Teide on korkea (3718 m) tulivuori Teneriffalla. Täällähän ilmasto muuttuu eli lämpimät vaatteet ovat tarpeen! Kanarianmänty kukkiikin upeasti Teiden rinteillä. Retkellämme pilvet juuri avautuivat, jotta saimme otettua kuvan Teidestä. Meiltä jäi kiipeämättä Teiden huipulle!

Haihan se tässä on Loro Parque -eläinpuistosta. Puerto del Cruz eläinpuisto on hienoimpia kohteita ja puutarha suorastaan hehkuu. Sinne matkataan Teiden vuorten reunaa pitkin vuoristoteitä. Kävimme perheeni kanssa katsomassa myös merileijonien esitystä puistossa ja papukaijanäyttelyä.

Tummat laavarannat ovat yleisiä Teneriffalla. Minua kiehtoo nykyään luontomatkailu! La Palman saari on vielä valloittamatta. Tenerifa Norte kentältä sinne pääsee lentäen….

I love Berlin

Posted on 3.2.2014 by lenkkari

Tempelhof lentokentältä haettiin Berlin Half Marathonin numerot. Kylläpä oli jännä paikka! Sisältä löytyi monta isoa hallia ja massiivisen rakennuksen takaata entisajan lentokenttä. Koskaan ennen en ollut nähnyt niin isoja urheilumessuja kuin täällä oli. Viimeistään tässä vaiheessa tuli perhosia vatsaan, kun ymmärsi, miten isoon juoksutapahtumaan otti osaa.

Vuonna 2013 ja 2012 aloitin kevään juuri TV-tornin viereltä osallistumalla Berlin Half Marathonille. Viimeiseen lähtöruutuun pääsi, kun puolikkaan ennätys oli 2h tai enemmän. Berliinissä oli tasainen reitti kulkien monien nähtävyyksien läpi. Reitin varrella kannustettiin jokaista! Minäkin sain paljon kannustusta, Sitähän tarvitaan varsinkin loppukilometreillä. Se pisti juoksemaan liitäen matkan läpi!

Keisari Wilhelmin rauniokirkko oli Kurfürsterdammin keskellä. Vieressä oli myös hiljentymistä varten oma kappeli. Olen käynyt siellä sisällä perheeni kanssa kuuntelemassa messua. Ostoskadulla teki helposti löytöjä: minusta oli erityisen ihanaa käydä saksalaisessa ruokakaupassa. Semmoisen löysi esim. Karstadtin alakerrasta. Meidän mummokin innostui olemaan ostoksilla ja löysi edullisesti 5 uutta kesäpaitaa!

Zoologischer Garten Berliinissä on eläintarha aivan keskustassa, jossa olen ensimmäisen kerran nähnyt kirahveja. Ne ovat todella isoja eläimiä! Panda oli myös hauska tuttavuus. Eläintarhassa oli kaunis puutarha ja kesällä kukat kukoistavat siellä. Kävimme täällä meidän mummon ja tyttöjeni kanssa. Olen tosi onnellinen, että saimme olla reissussa yhdessä.

Hienoa, että Berliinissä oli vielä jääkarhuja nähtävillä! Olin aikaisemmin katsonut ohjelman Berlinin Knut-jääkarhusta ja hänen hoitajastaan. Ohjelma oli hyvin surullinen. Poikani kanssa tulen uudelleen käymään Berliinissä ja vien hänet silloin eläintarhaan. Lupaus pitää pitää, mutta tulevana kesänä en ehdi piipahtaa Berliiniin.

Kuusaarella Jandiassa

Posted on 1.2.2014 by lenkkari

Morre de Jablen kalastajakylän kylkeen on kasvanut Jandian lomakylä kilometrien pituisen hiekkarannan kanssa. Sinne hurauttaa tunnissa lentokentältä, kun EU-tuella on saatu uudet hienot pikitiet. Cofetelle pääsee, kun kiipeää autolla vuorille ja lähtee ajelemaan kiemurtelevaa tietä pitkin eteläkärjen ympäri.

La Lajita on kaktuspuisto ja tästä vierestä pääsee kamelisafarille. Semmoinen kyyti on vähän kuoppaista, kun madellaan kohti kukkulaa ja sitten tullaan samaa reittiä takaisin.

Fuerten länsirannalle on uponnut American Star -niminen risteilijä. Vuonna 2008 kävimme ensimmäisen kerran tällä saarella ja silloin kävimme katsomassa paikkaa. Hylystä näkyi tuolloin pieni kulma. Tänä päivänä hylky on jo täysin uponneena meren aaltoihin.

Jandiassa viihtyivät myös villiaasit, jotka tepastelivat reippaina katujen varsilla. Rannalle asti ne eivät jaksaneet laukata. Viimeisellä Jandian reissullamme saimme huoneiston nro 13, koska se ei ollut kelvannut englantilaisille eikä saksalaisille. Niinhän siinä kävi, että kuuma vesi loppui kesken ja varaaja ei saatu korjattua omin voimin. Suomalaisina olemme tottuneet, että kylmä vesi kaunistaa!

Vienna kutsuu kävelylle

Posted on 30.1.2014 by lenkkari

Vienna on unelmien kaupunkikohde, jos pitää museoissa käymisestä ja upeista kahviloista. Hyvä ystäväni valitsi minut matkakumppanikseen ja niin lähdettiin käymään Wienissä. Minusta Vienna olisi paljon kauniimpi nimi suomeksikin kuin Wien. Pidän kovasti viulumusiikista ja kauniista rakennuksista!

Stadtparkissa on kultainen Johann Straussin muistomerkki. Keväällä puutarhat ovat täynnä kauniita kukka-asetelmia: tulppaaneja, narssisseja, orvokkeja, krookuksia jne. Myös viheristutukset on muotoiltu kauniiksi ja puut kukoistavat. Tonava virtaa läpi kaupungin.

Innere Stadt eli Wienin vanha keskus on täynnä upeita kahviloita. Hotellissamme aamupala olisi maksanut 24e päivältä. Se oli meille liian kallista, joten lähdimmekin heti aamusta reippailemaan eri kahviloihin.

Schönbrunn-linna oli aivan upea! Tämä Sissin linna oli hulppea sisältä. Eri tyylillä sisustettuja huoneita ja jokaisen tarinan pystyi kuuntelemaan kuulokkeilla. Linnan ulkopuolella oli hienot viheralueet ja hiekkapolut täsmällisessä järjestyksessä. Monet hölkkäilivät pitkin puistoa keskellä päivää, minunkin olisi tehnyt mieli kirmaista…

Stephansdom – kirkko on hyvä maamerkki, kun suunnistaa keskustassa. Iltapäivisin kirkon edustan terassit täyttyivät ihmisistä. Viennassa on mukava kävellä pitkin katuja ja ihmetellä! Kerran etsimme yhtä ravintolaa ja meitä tuli heti auttamaan paikallinen herrasmies, joka erittäin ystävällisesti opasti meidät oikeaan paikkaan.

Rodoksen kaupunki

Posted on 29.1.2014 by lenkkari

Tsampika beach ”Rodoksen hienoin hiekkaranta” löytyi noin tunnin matkan päästä kaupungista poispäin. Kolymbian kylän jälkeen ensin tuli kyltti Tsampikan ortodoksikirkolle korkealla vuorelle ja heti sen jälkeen käännyttiin Tsampika beachille. Tämä kuva on kirkolta, jonne me kiivettiin katsomaan maisemia.

Monte Smith -kukkula oli Rodoksen kaupungissa. Sieltä löytyi vielä muutama entisajan pylväs ja sitten vanha antiikin ajan urheilukenttä. Täällä oli iso puistoalue, johon pääsi aivan ilman pääsymaksua.

Rodoksen vanhan kaupungin muurien sisäpuolella kulki kiva hiekkatie, jota pitkin teki mieli mennä lenkille. Mutta Kreikassa lenkkeily ei ole niin suosittua kuin Espanjassa. Toki aamuisin ja iltaisin kuntoilijoita näkee täälläkin. Lenkkeilin aamuisin rannan kävelyteitä pitkin tyttöni kanssa.

Tämä holvikaari löytyi aivan Rodoksen kaupungin sataman edustalta. Satama-alue oli kaunis tuulimyllyineen ja sieltä pääsi suoraan vanhan kaupungin kaduille. Kreikkalaiset tunnistivat meidät suomalaiset helposti, kun olimme vitivalkoisia.

Taatelipalmu se tässä seisoi Ellin rannan vieressä ja täynnä kypsiä taateleita. Näitä olis voinut ottaa mukaan Suomeenkin! Perheemme suosikki ravintola löytyy ihan tästä kulmilta: ”Louis Restaurant”. Sieltä saa todella hyvää kreikkalaista ruokaa ja palvelu on ystävällistä.

Patikoimaan Plakiakseen?

Posted on 28.1.2014 by lenkkari

Olimme pääsiäisenä lähdössä koko perhe Kreetalle Plakiaksen kylään. Kahta päivää ennen matkaa kävin kotona lenkillä. Meillä oli vielä tiet talven jäljiltä täynnä soraa ja pyörätietä ei oltu ehditty putsata. Niinhän siinä sitten kävi, että vain 300m metriä ennen kotiovea lensin täyttä pituuttani asfalttiin.

Tuulihousuni menivät rikki ja sain todella ikävän näköisen haavan leukaani. Heti, kun tulin kotiin, niin lähdin siltä istumalta kohti terveyskeskusta. Kun palasin kotiin, niin sanoin, että en varmasti lähde mihinkään tämännäköisenä leuka teipattuna. Lapset alkoivat sitten itkeä, kun olivat jo aloittaneet pakkaamiset pääsiäismatkaa varten.

Matkaan kuitenkin lähdettiin sunnuntaiaamuna. Yritin peitellä teipattua leukaani huivilla, koska näytin ihan siltä kuin olisin ollut isommassakin tappelussa. Olimme varanneet Plakiaksen kylästä majoituksen joltain perheeltä, joka piti hotellia.

Plakiakseen ajettiin hurjan Kotsifoun rotkon läpi. Kivenmurikoita oli tippunut tielle. Kaikki ajoivat kovaa kuitenkin kiemurtelevaa tietä. Siinä kohtaa kyllä alkoi pelottamaan. Sitten tulimme Plakiaksen kylään!

Preverissä oli Ortodoksiluostari ja siellä näimme matkamme ensimmäiset suomalaiset turistibussit. Siinä lähellä oli myös palmupuisto, jossa lähes kaikki palmut olivat palaneet. Prevelin parkkipaikalla poikani oli ihastunut niihin kymmeniin hylättyihin kissoihin. Luostarin lähellä oli myös vanha luostari raunioina ja samalla siellä kulki lammaslauma paimenineen.

Valkoisten vuorten takaa se aurinkoranta sitten löytyi Agia Galinista. Sinne kesti ajaa Plakiaksesta noin tunnin verran, vaikka tiet olivat aika mutkaiset ja aina jouduimme ajaa myös sen hurjan rotkon läpi. Näytti siltä, että kylä oli vuorten takana ja pilvet vain avautuivat siellä.

Keväällä Kreetalla kaikki pellot kukkivat keltaisenaan. Plakiaksen ympäristössä oli paljon patikkamatkailijoita. Mintut kukkivat myös kauniisti liilana. Kreetalla on todella kaunista, kun luonto herää kukkaan oliivipuiden alla.

Meillä oli paluulento sitten pääsiäissunnuntaina. Vuokra-automme hajosi Rethimnonin kohdalla moottoritiellä. Siitä meni vaihdekeppi rikki eli vain viitosvaihde toimi. Matka päättyi sitten vuokra-autolla Shell huoltamolle lähelle Hanian lentokenttää. Huoltamo oli kiinni ja mieheni vaan soittamaan vuokra-auto firmaan, että meitä pitäisi tulla hakemaan täältä, kun lentokin lähtisi parin tunnin kuluttua Suomeen. Kaikki kreikkalaiset olivat juhlineet lauantaina pääsiäistä, joten joka puolella oli hiljaista.

Vuokra-autofirman mies löysi meidät sieltä huoltamolta. Hänellä oli meidän rikkimenneelle vuokra-autolle jo korjaajakin mukana! Sitten vaan sulloimme kaikki laukut siihen pieneen autoon ja yritimme mahtua kyytiin. Pääsimme siis ajoissa Suomeen, vaikka ei minua olisi haitannut, vaikka olisimme jääneet Kreetallekin. Ilmakin näytti juuri paranevan lämpimämmäksi.

JuostenSiivet

Tag Archives: matkailu