Hiihtolomalla Vierumäellä

Posted on 26.2.2016 by lenkkari

Suomen Urheiluopisto perustettiin 1927 Lauri ”Tahko” Pihkalan ideana Vierumäelle. Salpausselän mutkat eli ala- ja ylämäet ulottuvat tänne saakka. Mäntymetsäinen luonto kutsuu siellä liikkumaan metsiin. Opiston alue on iso, joten sinne mahtuu hyvin viettämään lomaa. Vierumäki on minusta uudistunut hienosti ja kaikille on tarjolla erilaisia aktiviteetteja.

Talvi tuli takaisin meille etelään hiihtolomaviikolle. Onpa ihanaa päästä mökiltä suoraan koneladuille hiihtämään. Valkoinen puhdas lumi on niin kaunista. Puut ovat myös talviasussa. Hiihtäjiä oli ulkomailta saakka, kun Lahden Salpausselällä pidettiin ne MM-esikisat. Vierumäki toimi urheilijoiden majoituspaikkana.

Vierumäki on tuttua tutumpi perheelleni! Kun tytöt olivat pieniä, meillä oli tapana vuokrata mökki kuntokylästä tai -rinteestä talvisin ja kesäisin. Kolusimme opiston lähimetsissä ja talvisin laskimme pulkalla ja hiihtelimme laduill. Perheemme viime visiitistä on ehtinyt vierähtää useampi vuosi. Vierumäen talvinen luonto pääsi yllättämään minut!

Kävin poikani kanssa lumikenkäileen ”Lettujärven” harjuilla. Oli niin hauskaa kivuta ylämäkii paksussa lumessa ja puuskuttaa. Pojasta oli kiva kaatua lumeen! Ilkankurussa laskettiin pulkalla vauhdikkaasti. Minun piti vähän jarrata jalalla, kun tuli niin kova vauhti. Sain hiihtää ihan yksinkin ja katsella kaunista talvimaisemaa. Kerätä itselleni voimia kohta alkavaan kevääseen.

Luulenpa, että ensi kesänä haluan palata takaisin katsomaan aurinkoista Suurijärven maisemaa.

Mökin rauhass

Posted on 23.1.2016 by lenkkari

067

Keskellä talvee alamme miettimään, mistä vuokraisimme kesämökin? Tykkäämme Itä-Suomen maisemist. Monesti kesälomilla olemme lomailleet Savonlinnassa, Punkaharjulla ja Puumalassa. Jos löydämme kivan vuokramökin, niin helposti yritämme saada se seuraavanakin kesänä uudelleen.

Vuokramökiltä etsimme luonnon rauhaa, hyviä lenkkimaastoja ja uimapaikkaa. Järvi pitää olla puhdas. Laiturin toivoisi olevan hyvässä kunnossa, että siitä olis helppo käydä sitten uimassa. Monesti vuokramökit kuluu paljon nopeemmin kuin omat. Kuvan laituri on yhdeltä meidän lempimökiltämme Punkaharjun lähettyviltä.

Suomen kesäsää on aina arvoitus! Lomaviikko voi olla myös sateinen, mutta Suomessa luonto on kesällä vihreää ja sadesäällä ilma on puhtaan raikasta. Raahaan aina kirjapinon mukaan mökille sadepäivien varalle ja silloinhan on hyvä lähteä paikallisia nähtävyyksiä katsomaan.

Olavinlinna on vakiokohteemme kesällä. Lasten yleisurheilukisat ovat heinäkuussa Kyrönniemen kentällä ja olemme olleet siellä pari kertaa mukana. Kun kiipeää Kyrönniemen pienelle kalliolle, niin sieltä on näköyhteys Savonlinnaan ja välistä laulu kantaa sinne saakka linnasta.

Hiekkatie pölis kunnolla, kun kauppa-auto tuli maaseudulle. Meille se oli yksi retkikohde, kun ei ennen oltu käyty kauppa-autoll ostoksilla. Pysäkille koontui joukko puheliaita kyläläisii ja meiltäkin haasteltiin, että missä mökissä lomaillaan ja ollaanko viihdytty hyvin? Samalla kuulimme kylän tapahtumat ja he kutsuivat meidät kyläiltaan.

Ens kesälomalla ajellaan Niinisaareen Hätinvirran lossin kautta mökkeilemään!

Vierailulla Amerikass

Posted on 5.12.2015 by lenkkari

Piipahdimme Amerikassa sukuloimass ekaa kertaa. Lensimme Lontoon kautta New Yorkiin ja vatsanpohjaa alkoi heti Hesan kentällä kipristää, kun lentomme oli tunnin myöhäss. Näytti, ettei me millään ehditä vaihtaa konetta. Lontoossa saimme Express kuljetuksen suoraan Nycin koneen lähtöön. Niin me ehdittiin jumbojettiin ja seikkailu kohti Nyciä alkoi.

Menimme Denvillen oma-kotialueelle viettämään lomaamme. Amerikassa talojen kadunpuoleinen seinä on tiiltä ja muut seinät yleensä lautaa. Täälläpäin talot olivat isoja ja pihat hyvin hoidettuja. Oli kiva käydä ihailemassa taloja kävelylenkeill. Käytiin me hölkkäämässäkin lähikaduill ja katottiin tarkasti, mistä kulmast aina käännyttiin, ettei vaan satuttais eksymään lenkill…

Amerikka on autojen 🚗🚙🚚 luvattu maa! Joka perheess on vähintään kaks autoo, joissain oli jopa kuusi! Ruokakauppaankaan ei voinu kävellä, kun sinne oli reilusti matkaa. Polkupyöräll ei ajellu kukaan, kun jalkakäytävät oli tosi kapeet. Vesipostit ja postiluukut oli hauskoja kadunreunassa!

Yhtenä päivänä lähdettiin Nyciin kattoo niitä pilvenpiirtäjii. Me mentiin hienosti Rockafeller Centerin parvekkeille maisemii ihasteleen ja tietysti pyörähdettiin Times Squeryllä. Tuntui hassulta, että siinähän niitä korkeita pilvenpiirtäjii oli joka puolell. Poikani räpsytteli satoi kuvii niistä, kun eihän me aikasemmin oltu, kun telkusta kateltu niitä. Subwayllakin ajeltiin kierros.

Pistäydyttiin rannikoll Seaside Heightsissa ihailee hiekkarantaa ja maisemii. Syksyllä siell oli jo väljempää, kun suurinosa oli jättäny kesäasunnon talviteloille. Tivoli oli vielä käynnissä ja pitihän meidänkin ajella vaijerihissill vähän matkaa! 3 vuotta sitten samaisella aluella riehui hurrikaanimyrsky ja tivolikin oli silloin keskellä merta.

Amerikass tehdään kovasti töitä! Ihmiset ovat mukavan puheliaita. White Castle hampurilaispaikass koko perhe oli töiss 😊 Sielt voi ostaa muutes vaikka 28*boxin iltapalan tarvittaess! Poikani ihastui tosi paljon Amerikkaan ja haaveilee pääsevänsä sinne pian uudelleen…

Reippailemassa Sveitsin alpeill

Posted on 18.6.2015 by lenkkari

Juhannusviikon alkuun suuntasin poikani kanss reippailemaan alppikylään lampaiden viereen. Hyvä ystäväni asuu idyllisessä maaseutukylässä lähellä alppeja. Kylässä tervehditään kaikkia ja meidänkin kuului sanoa vastaantulijoille ”Grützi”. Kylässä asuu vakituiseen kolmetuhatta asukasta ja maaseudun rauha on aistittavissa siell.

Lüzernista löytyy mielenkiintoinen liikennepuisto eli Vehkehrshaus der Schweiz Lidosta. Sinne pääsee jokilaivalla, junalla, bussilla tai kävelemällä rantaa pitkin. Me pistäydyimme museossa ja olimme reippaita, kun kävelimme sinne. Sveitsiläiset ovat aina osanneet rakentaa junia ja junaosastolta löytyi hienoja vanhoja vaunuja vetureineen katsottavaksi.

Poikaani kiinnostavat kovasti lentokoneet ja löytyihän museosta oma osasto niillekin. Vanhimmat lentokoneet roikkuivat katosta! 70-luvun Swissairin koneeseen pääsi sisälle haistelemaan entisajan tunnelmaa. Liikennemuseossa oli paikallisia koululaisia myös luokkaretkellä. Ulkotiloissa oli kova meno potkulaudoilla, kun niillä sai ajella ristiin rastiin.

Alppiretkelle lähdimme lapsiystävälliselle Wirzwelin kukkuloille. Ensin Lüzernista junalla Dallenwilin kylään ja siitä ylämäkeä puuskuttaen kaapelihisseille. Sää oli melko kesäinen ja kiipeillessä tahtoi tulla kuuma heti kättelyssä, joten juomaa piti olla repuissa mukana riittävästi. Wirzwelin asemalta löytyi leikkipuisto, jossa poikani kiipeili temppuradalla. Kesäkelkkarata olis myös kiinnostanut, mutta se ei ollut auki.

Lehmät laiduntavat alppikellot kaulassa ja Hornin levähdyspaikan kohdalla ne olivat valloittaneet kävelypolunkin. Mietimme kuumeisesti, että uskallammeko mennä niiden vierestä eteenpäin vai mitä tehdään? Lehmillä oli pieniä vasikoita matkassa, joten päätimme alittaa sähköaidan ja kiertää lehmät sitä kautta. Onneks selvisimme ilman sähköiskua ja pääsimme jatkamaan merkittyä reittiä eteenpäin…

Gletschergarten Lüzern puisto löytyi, kun seurasimme toista turistiryhmää. Siell oli jääkauden muistoja katseltavana 20 miljoonaa vuotta sitten, kun jää oli muokannut kuiluja. Ihan mielenkiintoinen paikka ja ulkoa löytyi näköalatorni, johon me kiipesimme ihailemaan maisemaa. Lüzern on kyll yksi Sveitsin kauneimpia kaupunkeja!

Leirill Otepääss

Posted on 20.5.2015 by lenkkari

Voi miten hauskaa oli olla valvojana nuorten musiikkiluokkalaisten kanss Otepään Sportikeskuksess. Musisointi alkoi bussiss poikien kitarasooloill ja tyttöjen lauluill. Otepäähän oli Tallinnasta matkaa 240km, mutta matka meni kuin siivillä laskien sähkötolpiss olevia haikaranpesii. Haikara tutki Viroa jo 1840-luvulla, mutta pysyvästi se tuli sinne 1869 Viron ensimmäisten laulajuhlien aikaan. Tän opin meidän Tartolaiselta oppaaltamme. Yritin bussi kyydist ikuistaa kuvan pesästä haikaroineen, mutta ihan työst se kävi, kun bussi ajoi vauhdilla eteenpäin.

Vierailimme paikallisessa Pyhäjärven kouluss. Virossa koulu loppuu vasta kesäkuun puoliväliss. Nyt heillä on koko valtakunnan loppukokeet vuorossa. Päättävät yläasteet piirtävät koulun seinälle taideteoksen muistoksi. Seiniltä löytyki monta hienoa teosta ihailtavaks. Meidän musiikkiluokkaisemme esittivät koulun juhlasaliss kolme musikaalikappaletta, samoin virolaiset olivat valmistaneet musiikinopettajan johdolla oman hienon esityksensä. Kyllä oli hieno kuunnella niitä ja todeta kuinka taitavii nykynuoret on!

Luonnonrauha oli aistittaviss Käärikujärven rannalta. Kesällä urheiluopistoll voi pelata tennistä, uida sekä käydä lenkill metsän keskellä. Otepäässä maisema muuttui mäkisemmäks. Talvella on hyvät hiihtomaastot, jos vain tulee lunta ja pakkasta. Kekkosen latukii on 14 km pitkä ja opistolt löytyy Kekkosen tupa. Keskustan liepeil on Tehvandin iso urheilukeskus. Illast saunoimme kuvan järvell, paistettiin makkaraa nuotioll ja käytiin uimass viileess vedess, mutta sehän virkisti mukavasti.

Omat kyvyt pääss koetuksell puiden latvojen yläpuolella menevällä seikkailuradall. Turvavaljaat vaan jalkaan ja sitten harjoitteluradalle opettelemaan ohjaajan kanss. Siitä rohkeasti eteenpäin oikealle seikkailuradall. Meidän nuoret leirikoululaiset ylittivät itsensä monta kertaa kiertäen asteittain vaikeutuvia ratoja yhdess toisii kannustaen. Radalt löytyi 600m pitkii vauhdikkait vaijeriliukui puiden yläpuolell. Mäkin pääsin jännitykseen makuun kiertäen pari ensimmäistä rataa kieli keskell suuta. Nyt voi kesä alkaa, kun pääs nuortuu iloisten musiikkiluokkalaisten seurass!

Beautiful Valencia

Posted on 1.2.2015 by lenkkari

Valencia on lähellä sydäntäni, koska lukiolaiseni oli siellä 2 kk vaihdossa syksyllä 2014. Hän kävi paikallista espanjalaista lukiota ja asui espanjalaisessa perheessä. Lukiossa tunneilla ei ole hiljaista, vaan opettajan kanssa saa keskustella vapaasti. Valencia on kolmanneksi suurin Espanjan kaupunki eli monta kertaa Helsinkiä isompi. Siellä puhutaan espanjaa ja valencianoa, mutta englantia osataan vain harvassa paikassa.

Historiallisessa keskustassa (the Plaza de la Virgen) on monia kauniita rakennuksia ja nähtävyyksiä. Sieltä löytyy esim. Valencian katedraali 1300-luvulta, Basilica Virgen de los Desamparados temppeli ja 50,85m korkea goottilainen torni. Lukiolaiseni vieraili näissä kohteissa. Valencian vanha kaupunki oli kuulemma tosi hieno!

The City of Arts and Science puisto oli kaunis. Siellä oli Euroopan suurin akvaario, jossa löytyi yli 500 lajia katseltavaksi. Taidepuistossa oli upeat ooppera-, teatteri- ja musiikkikeskukset. Puiston ympärillä oli isot viheralueet ja siellä monet pyöräilivät, kävelivät ja lenkkeilivät.

Kauppahalli (The Central Market) oli täynnä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, jotka auringon alla kypsyvät maukkaiksi. Tyttöni suosikkeja oli persikat, appelsiinit, paprikat ja sitruunat. Halli oli mielettömän iso, jossa oli n. 1200 kauppapaikkaa.

Juoksun ystäville Valenciassa järjestetään isot juoksutapahtumat: Trinirad Alfanso Half marathon lokakuussa sekä Trinirad Alfanso marathon & Trinirad Alfanso 10K marraskuussa. Uskaltaisinko joskus kokeilla puolikasta tai kymppiä Valenciassa?

Algarvessa juoksumatkalla

Posted on 13.1.2015 by lenkkari

vuoret

Nuoruudessani kävin useita kertoja keväisin Portugalin auringon alla juoksumatkoilla. Me majoituimme Vilamouran satamakaupunkiin ja siitä lähdimme lenkkeilemään Alfamarin suuntaan. Muistan elävästi ihanan pinjamäntyjen välissä kulkevan hiekkatien. Tietä pitkin pääsi Portugalin maastojuoksuradalle ”Pista das Acoteias”. Matkaa sinne oli kyllä yli 8km. Hyvällä tuurilla radalla saattoi nähdä huippumaastojuoksijoita Portugalista, Englannista jne.

Faron katujuoksussa palkittiin jokaisesta sarjasta 10 ensimmäistä! Minäkin olin tyttöjen sarjassa juoksemassa. Juoksun lähtiessä en tiennyt yhtään, kuinka pitkä matka piti asfaltilla mennä. Minua jännitti tosi paljon ja piti vain seurata joukon mukana. Pääsin onnellisesti maaliin saakka. Tulin omassa sarjassani 5.sijalle. Minulla on vieläkin tämä Faron pokaali kotona takan päällä muistona.

Quarteira oli paikallisten asuttama kaupunki Vilamouran kyljessä. Poikkesimme vihannestorilla ostamassa hedelmiä sekä markkinoilla, jossa näki paikallista elämää hyvin. Mieleeni on jäänyt, että täältä löytyi myös slummialue siihen aikaan.

Praia de Rochan puolella oli erikoisen rosoiset kalliot aivankuin olisi hevospatsas keskellä! Portimaon kaupungista ostelimme tuliaisia kotiin. Toin äidilleni hienon pöytäliinan muistoksi. Päivisin söimme aina vihanneskeittoa ja tuoretta leipää. Samoin kävimme useissa kahviloissa. Hintataso 90-luvulla Algarven rannikolla oli edullinen.

Joululomalla kotona Suomessa

Posted on 25.12.2014 by lenkkari

Saimme kauneimman joululahjan ihan ilmaiseksi eli taivaalta satoi lunta ja maa peittyi valkoiseksi! Joulupäivänä meillä paistoi aurinko ja pakkasta oli -12 astetta. Kannattaa lähteä reippailemaan ulos ja katsomaan kaunista talvista luontoa. Toppavaatteet vaan päälle, niin talven viima ei iske heti!

Joulu on jokaisella omanlaisensa. Toisille se on matkustamista sukulaisten luokse ja toisille lomailua ulkomailla. Meillä ollaan kotona ja odotetaan mummoa sekä veljeäni kylään. Viime jouluna meillä nurmikko vihersi ja lunta ei ollut. Nytkin meni tosi hilkulle eli lumi satoi vasta aatonaattona…

Reippaimmat ovat jo käyneet hiihtolenkillä! Itse kävin kävelemässä ja valokuvaamassa kaunista talvista luontoa, kun en flunssaisena voinut hiihtää. Poikani meni lumipotkukelkkailemaan jo aamusta ihan omatoimisesti ja viihtyi ulkona yli tunnin! Joulukuun alussa ennen luonnon lumia kävin Kivikon hiihtohallissa avaamassa hiihtokauteni.

Helsinkiin tuli ensilumi tänä vuonna 22.11.2014 , jolloin Esplanadilla oli hyvin kaunista ja jouluista! Olin silloin poikani kanssa työpaikkani perhepäivillä Joulupukkia katsomassa. Samalla pistäydyimme myös Helsingissä. Ylläoleva talvinen kuva on Tuusulanjärveltä.

Syksyiset merituulet La Matassa

Posted on 11.11.2014 by lenkkari

Syyslomalla palasimme perheeni kanssa takaisin Torreviejaan. Nyt asuimme aivan La Matan rannan vieressä. Aamu alkoi lenkkeilemällä hiekkarannalla juuri, kun aurinko alkoi nousta uuteen päivään. Suolavesi ja merituuli huuhtoi viimeisetkin unenrippeet pois samalla, kun aurinko alkoi lämmittää. Aina lenkin lopuksi oli pitkä ylämäki kiivettävänä asunnollemme.

Alicantesta haimme tyttömme lomailemaan kanssamme paikalliselta juna-asemalta Renfe Estación. Sieltä lähti pikajunia esim. Madridiin ja Barcelonaan. Samalla kävimme tutustumassa Alicanten kaupunkiin. Aaltoileva kävelykatu oli aivan sataman vieressä. Rantapuistosta löytyi useita vanhoja kumiviikunapuita eli fiikuksia. Niiden rungot olivat tosi villit kuin juuret olisivat kasvaneet ympärille.

Castillo de Santa Bárbara entisajan vanha linnoitus oli isolla kukkulalla. Yritimme löytää tien sinne ja ensin ajoimme ohi, kunnes käännyimme ja linnoitukset opastukset tulivat näkyviin. Jotkut turistit olivat todella reippaita ja ajoivat korkealle kukkulalle pyörillä. Alaspäin sieltä olikin sitten haastavaa ajella serpentiinitietä pitkin.

La Matassa myytiin asuntoja (se vende) lähes joka tiellä. Uusia asuntoja ei juurikaan rakennettu. Autoja oli päivisin paljon liikenteessä ja rannalla ihmisiä kävelemässä. Lokakuussa sää oli hyvin kesäinen: aamuisin +16 ja päivisin +25. Syksyn tulon huomasi täällä siitä, että yökaste putsasi kadut itsestään.

Viimeisenä päivänä Välimeri oli aivan hurjana ja aallot kohisivat voimalla. Mikä olikaan hauskempaa kuin mennä hyppimään mereen! Hienointa viikossa oli, että saimme ulkoilla kaiket päivät ja kerätä voimia Suomen pimenevään syksyyn.

Keväiset tuulet Torreviejassa

Posted on 5.4.2014 by lenkkari

Suolajärvien kaupungissa Torreviejassa kevät oli jo pitkällä huhtikuun alussa. Aamuisin ja iltaisin merituuli puhalsi kylmästi, mutta päivisin auringon paistaessa ilma tuntui kesäiseltä. Emme pääseet Eras de la Sal -suolamuseoon käymään, koska rakennus oli restauroinnissa. Suolamuseon kohdalta lähtivät Torreviejan paikalliset bussit. Koululaisilla oli pitkät koulupäivät, koska alkuillasta lapset palasivat koulubusseilla kaupunkiin takaisin.

Ihastuimme Parque de las Naciones -puistoon. Siellä kukot, ankat, joutsenet kulkivat vapaana keskellä päivää. Puistoa hoidettiin hyvin ja siellä oli kauniita vesialtaita istutuksineen. Sunnuntai-iltaisin puisto täyttyi lapsiperheistä, koska puiston toisessa reunassa oli jännä leikkipuisto lapsille.

Palacio de Deportes- urheilukeskuksesta löytyi 8 ratainen uimahalli, useita jalkapallokenttiä, tennishalli ym. Torreviejan keskustasta tänne pääsi bussilla nro C. Pista de Atletismo oli jalkapallokenttien takana. Espanjalaisilla nuorilla oli yleisurheilutreenit arkisin kuuden maissa. Kävimme testaamassa kuvan yleisurheilukentän pariinkin otteeseen. Meidän mummo 79v. raahattiin kentälle mukaan seuraamaan tyttöni treenejä.

Olimme kysyneet neuvoa Torrevieja Sport City kautta majoituspaikkaamme. Heidän kautta saimme vinkin edullisesta vuokrakolmiosta Torreviejasta. Asuntomme oli kerrostalossa ja siellä asui myös paikallisia espanjalaisia perheitä. Espanjalaisilla on sunnuntaisin tapana vierailla kylässä isovanhemmilla. Pidän siitä, että espanjalaiset ovat ystävällisiä meille suomalaisille.

Plaza de la Constitucion -puisto avautui aivan Torren keskustasta vanhan kirkon edestä. Tässä ympärillä oli useita kauppakatuja. Meidän mummokin löysi ihanan halvat kävelykengät mukaansa! Espanjalainen hyörinä täytti kaupungin. Taloja oli paljon ja parvekkeilla kukkivat keväiset istutukset.

JuostenSiivet

Tag Archives: matkailu