Piipahdus Rovaniemelle

 

Lähdin sukulaisvierailulle veljeni kanssa pohjoiseen Rovaniemelle tapaamaan äitini siskoja ja muita sukulaisiamme. Veljelläni oli heti yllätys minulle Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hän vei minut aamupalalle Aspire Loungeen toiseen kerrokseen, koska oli aikoinaan äitini vienyt sinne, kun he lähtivät yhdessä kesävierailulle Rovaniemelle. Kun pääsimme perille, niin lunta oli vain siellä täällä. Vuokra-automme odotti ulkona parkissa ja sitä oli onneksi vähän lämmitetty. Niin matkamme kohti Rovaniemen keskustaa alkoi. Veljeni toimi kartturinani ja löysimme vuokra-asuntomme sekä parkkiruutumme.

Automme starttasi uudelleen ja lähdimme katsomaan Saarenkylään äitini vanhinta siskoa. Hän odotti meitä paljon, koska olimmehan jutelleet monesti puhelimessa ja edellisestä vierailustamme oli kulunut jo muutamia vuosia. Saarenkylässä oli maassa enemmän lunta kuin keskustassa. Mukanamme oli värikäs kukkakimppu piristykseksi. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun vihdoin kohtasimme ja saimme kertoa monet jutut kohdakkain.

Veljeni harrastaa vesijuoksua ja niinpä illasta testasimme Santasport Spa-kylpylän uintipaikan. Huomasin, että veljelläni oli tekniikka hallussa ja hän sai tehtyä tiukan treenin altaassa. Minä osasin jotenkin vesijuosta eli liikutella jalkoja ja käsiä sekä pysyä juoksuasennossa. Siinä sitten menimme melkein tunnin, minä vähän hitaammin kuin veljeni. Kyllä illasta väsytti, kun pääsimme takaisin asunnollemme. Aamulla kävimme kävelemässä koskenrannan kävelytiellä aivan Kemijoen varressa. Ei ollut liukasta, kun oli plusasteita.

Toki piipahdimme Napapiirilläkin turisteina ja huomasimme, että alue oli laajentunut kovasti viime näkemästämme. Santa´s Igloos Arctic Circle – mökkikylä oli tullut metsän taakse, mökeissä oli avoin katto, jotta voisi helposti ihailla revontulia. Napapiiri odotti kovasti lisää vierailijoita ja luonnonlunta, kun sitä näkyi vain siellä. Teimme pienen kävelylenkin alueella veljeni kanssa.

Ruokakaupasta minun piti saada oikeaa paksua lapin ohrarieskaa, kylläpä se maistui hyvältä. Meillä oli monta vierailupaikkaa, kun tapasimme äitini siskot, serkkumme ja hänen äitinsä. Minulle jäi matkasta hymy huulelle ja veljelleni samoin. Olimme onnellisia, että pääsimme vihdoin tapaamaan sukulaisiamme. Olimmehan koronan takia monta kertaa siirtäneet matkaa eteenpäin.

Päätin, että ensi kesänä tulen oikein ajan kanssa uudelleen lomalle Rovaniemelle ja otan poikani matkalle mukaan.

Toivotan sinulle lukijani loppusyksyyn voimia ja Tsemppiä!

Syysretki Turkuun ja Maarianhaminaan


Hyppäsimme mummon punaiseen Eco-autoon ja huristelimme sillä kohti Turkua. Joen rantaa kävelimme molempiin suuntiin, päätimme mennä Fölilautalla joen yli ja taas jatkoimme matkaa. Kylmä tuuli puhalsi ja oli hyvä olla toppatakki päällä sekä pipo korvissa. Poika kulki vanhoilla kengillä ja niin hän sai rakon kantapäähänsä, kun ei ollut laittanut lenkkareita jalkaan.

Maanantaina aamupäivästä suunnistimme kaikki lenkille Paavo Nurmen stadionin viereen. Hiekkapururata kiersi ympyrää, välillä oli jyrkkiä ylämäkiäkin. Alakoululaisilla alkoi liikuntatunti viereisellä kentällä ja he tulivat jonossa opettajan kanssa urheilemaan kirpeään säähän. Ehdimme takaisin ennen sadekuuroa ja pysyimme kuivina.

Turun museot olivat maanantaina kiinni, joten kulttuurinälkään poikkesin Turun Ortodoksisessa kirkossa, jonka on suunnitellut saksalainen Carl Engel. Kirkko löytyi aivan torin vierestä. Siitä kävelin Turun Tuomiokirkolle, joka on Aurajoen toisella puolella. Jatkoin matkaa Turun pääkirjastolle, jossa oli paljon nuoria tekemässä läksyjä. Kirjasto oli väljä ja työpisteet oli ripoteltu ympäriinsä.

Tiistaina tulimme pikavisiitille Maarianhaminan syksyyn. Lähdimme saman tien lenkkeillen tutustumaan kaupunkiin. Reittini kulki Pommerin vierestä merenrantapolkua pitkin kiemurrellen Maarianhaminan urheilukentälle ja sieltä kaupungin halki rantapolkua pitkin Gröna uddenin rannalle ja takaisin kävelykadun kautta Norragatania pitkin hotellimme.

Maarianhamina oli täynnä kauniita isoja puutaloja puutarhoineen. Iltapäivästä koululaiset palasivat koteihin reput selässään vauhdilla. Syksy oli tiputtanut Norra Esplanadgatanin lehmusten lehtiä maahan, kävelytien hiekka oli ruskeanpunaista. Merimuseo odotti vierailuamme Pommerin vieressä. Maarianhaminasta oli kesäinen ruuhka kadonnut ja laskeutunut rauhallisuus kaupunkiin.

Toivotan sinulle lukijani liikunnallista loppusyksyä, jännitystä syksyn vaihteleviin säihin!

Syksy yllätti viileydellä

Olen tarvinnut hiihtotakkiani, jotta tarkenen tehdä syyssiivousta puutarhassani. Keräilin kirsikkatomaattini kypsymään sisälle sanomalehden alle, koska päivisin aurinko ei enää lämmitä kuten kesällä. Luonto on värjäytynyt syksyn ruskaan: mustikkapensat punastuneet, koivut kellertyneet. Etupihallani kasvaa monta pihlajaa ja olenkin napsinut usein kirpeitä marjoja niistä. Uskoisin pihlajanmarjojen olevan täynnä C-vitamiinia.

Ystäväni kanssa osallistuimme Naisten Kymppiin, mikä oli siirretty toukokuulta 2020 elokuun lopulle 2021. Meillä oli maskit tiukasti lähdössä kasvoillamme. Aamusta Helsinki oli peittynyt paksuun sumuun, mutta päivällä pilvet avautuivat ja tuli lämmin syyspäivä. Me reippaana hölkkäsimme suurimman osan matkaa molemmilla reput selässä.

Olen lokakuun alussa lähdössä poikani kanssa yhdessä HCR vitoselle. Pojalleni juoksu on ensimmäinen massatapahtuma, mihin hän osallistuu. Minä olen osallistunut muutamiin juoksutapahtumiin viimeisen kymmenen vuoden aikana, joista on kertynyt juoksupaitoja muistoksi.

Joko olet uskaltautunut kuntosalille tai jumppiin? Minä käyn viikoittain jumpassa sekä kiertokuntosalitreenissä. Mukavaa, että pääsee jälleen harrastamaan yhdessä.

Meillä töissä järjestettiin liikuntapäivä ja ohjelmana oli katusuunnistusta. Saimme ryhmissä kartan käteen, lähdimme porukalla liikkumaan. Suunnistusmatkana oli noin 5 km ja etsimme vihjeiden perusteella merkittyjä puita, maamerkkejä, siltaa jne. Lopuksi ryhmän piti ratkaista kirjaimista sana, mutta meidän ryhmälle se oli liian vaikea tehtävä. Salaattibuffetin jälkeen kuulimme suunnistustehtävän ratkaisun ja oikea sana oli ”Kaasukello”.

Aurinkoista syksyä sinulle lukijani, nautitaan yhdessä kauniista ruskasta.   

Sadonkorjuu puutarhassani

Puutarhassani on alkanut sadonkorjuu. Punasipulit nostin tuulentumaan kasvimaahani elokuun alussa ja tällä kertaa ne olivat hellekesässä kasvaneet hyvin. Sipulinvarsia olen käyttänyt koko kesän tehdessä perheelleni salaattia.

Kirsikkatomaateistani leikkasin yläoksat pois, jotta vihreät tomaattini jaksaisivat punastua. Vielä joudun odottamaan, onneksi välillä on aurinkoisia päiviä, niin minulla on toivoa saada ne punertumaan. Toisessa kasvimaassani on ystävältäni lahjaksi saamani tomaatti, se on tehnyt jo muutamia punaisia pienen pieniä tomaatteja.

Kesäomenoita puutarhassani on kypsynyt runsaasti ja poikanikin on jopa muutaman maistanut. Itse olen syönyt liikaakin omenoita, tehnyt omenapaistosta ja välillä pilkon salaatin joukkoon omenaa. Tänä kesänä päärynäpuussamme on satoja pieniä päärynöitä kypsymässä, kun hedelmä on muuttunut keltaiseksi, niin se on kypsä syötäväksi.

Kevytkasvihuoneessani seinän vierellä kasvaa paprika ja siinä on valkoisia pieniä kukkia. Tällä hetkellä siihen olisi tulossa pari paprikaa. Ensimmäinen paprika tippui helteiden aikaan pois. Ensi keväälle olen antanut itselleni luvan hommata lasisen kasvihuoneen, jotta saan kasvatettua nopeammin tomaatteja ja muita kasveja.

Olin avustamassa lasten    urheilukilpailuissa innokkaita alakoululaisia juoksuissa viime viikolla. Menimme kisapaikalle bussilla. Ilmassa oli jännitystä ja urheilun iloa. Yhdessä verryttelimme, annoin ohjeet kisailuun ja kannustin kovasti.

Mukavaa loppukesää sinulle lukijani.

Perhosia heinäpoudalla

 

Pihaltani nokkosten lehdet lähtivät nopeasti, kun perhosten toukat popsivat ne. Olenkin nähnyt useita nokkosperhosia kukissa ja pelloilla. Lähipellolla kaura alkaa olla pian kypsää sadonkorjuuseen. Lämpö vauhdittaa marjojen ja omenoidenkin kypsymistä. Olen jo aloittanut viinimarjojen keräämisen talteen.


Tiedätkö, että salaattini alkoivat kukkimaan, kun olivat ensin kasvattaneet pitkät varret.
Sekin johtuu kuivuudesta. Toki iltaisin olen kastellut niitä, mutta nyt on satanut liian harvoin. Mehiläiset pitävät näistä sinisistä salaatin kukistani. Tomaattini kukkivat keltaisia pikkukukkia ja joissain taimissa on kasvamassa pieniä kirsikkatomaatteja.

Tein ystäväni kanssa kesäretken Hattulan Pyhän Ristin kirkolle katsomaan 1500-luvulla maalattuja seinämaalauksia.
Olen keväällä lukenut Anneli Kannon kirjan ”Rottien Pyhimys”, joka kertoo kuvitteellisen tarinan kirkon seinämaalareista. Halusin omin silmin käydä katsomassa maalaukset. Ne ovat hienoja ja niitä on paljon.

Poikani on ahkeroinut kesätöissä paikallisessa kirjastossa.
Kirjastossa hänelle ovat kirjat tulleet tutuimmiksi. Aamusta hän etsi matkailuun liittyviä kirjoja, jotta saisi koottua oman näyttelypöydän. Olemme jutelleet paljon kirjoista yhdessä ja se on ollut kivaa.

Terassin kulmallamme meillä on talitintin pesä ja sieltä kuuluu linnunlaulua: tsirp, tsirp.
Emolintu käy usein pesällä tuomassa ruokaa poikasilleen. Jännäämme, että milloin poikaset lähtevät sieltä lentoon…

Toivotan sinulle lukijani mukavaa loppukesää, nautitaan helleilmoista!

Aurinkoinen kesäkuu

 

Olen kasvatellut tomaatin taimiani ahkerasti kotipihallani. Ne tarvitsevat joka päivä vettä ja suihkutusta. Virittelin lankasysteemit kasvaville tomaatinoksille terassilleni. Toivon, että saan niistä loppukesästä oikeita kirsikkatomaatteja. Haaveilen omasta kasvihuoneesta ensi kesälle, paikankin olen katsonut valmiiksi eli meidän trampoliini saa lähteä ja kasvihuone tulisi siihen tilalle. Näin yhden mustareunaisen sopivan pienen kasvihuoneen, jossa mahtuisi hyvin kasvattamaan vihanneksia.

Satu -leikkimökkimme on saanut uuden maalipinnan, aluksi tein pohjustustyöt eli raappasin vanhat maalit pois ja pesin laudat, sitten maalailin uutta väriä pintaan. Vierailin useasti rautakaupassa. Pojan kanssa pesimme lauta-aitaamme, jotta sen voimme maalata kesälomalla myöhemmin.

Yhden helteisen viikonlopun vietin toimitsijahommissa urheilukentällä Nuorisokisoissa. Heinäkuun lopulla menen seuraaviin kisoihin hommiin. Pojan kanssa vedimme pienelle ryhmälle Junior Juoksukoulua lähipururadallamme ja viimeisellä kerralla meillä oli 20m aitajuoksua, 40m pikapyrähdys, vingun heittoa ja turbokeihästä. Toivottavasti saimme annettua positiivista energiaa ja urheilun iloa porukallemme.

Loppu kesäkuun lomailemme parilla vuokramökillä sään muuttuessa helteiseksi. Uiminen piristää kummasti ja uusilla hiekkateillä lenkkeily. Pidän perinteisten kirjojen lukemisesta ja minulla onkin monta kirjaa mukanani. Tästä kesästä näyttää tulevan hellekesä. Olin odottanut, että kesäkuu olisi kylmä, mutta nyt on ollut lähes koko kuukauden lämmintä.

  • Kuuluuko sinun kesääsi uiminen ja mökkeily?
  • Mitä kesälajeja harrastat?

Toivotan sinulle lukijani rentouttavaa kesälomaa!

 

Mökkeilemässä Saimaalla

 

Hiekkatie mutkitteli ylä-alamäkeä, edelleen kohti niemeä ja meidän sinistä vuokramökkiä Saimaan rannalle.  Jännityksellä odotimme, millaisella mökillä viettäisimme lomaviikkomme. Ilma oli kesäisen lämmin ja heti menimme poikani kanssa uimaan. Järvessä uiskenteli rantakäärme ja se päätti rantautua kalliolle lämmittelemään.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme kaikki lenkille mäkiseen maastoon. Ylämäet piti ottaa rauhallisesti, koska mäkiä oli yhtenään. Kärpäsiä tahtoi tulla häiritsemään menoamme, mutta hyttysiä ei onneksi ollut. Mökille päästyämme lenkin jälkeen hyppäsimme uimaan laiturilta. Kiersimme myöhemmin veneellä pienen kierroksen poikani kanssa. Kauempaa meidät ohitti moottorivene ja kohta keikuimme kunnon aalloissa veneellämme.

Paikallisesta kylästä etsimme urheilukentän. Se oli hiekkakenttä, jota kierteli lenkkipolku. Useana päivänä poikkesimme urheilemassa siellä, teimme koordeja ja poikani juoksi muutaman pyrähdyksen. Yhtenä iltana urheilukentälle valui yhtenään perheitä ja pieniä jalkapalloilijoita. Heillä alkoivat pian yhteistreenit vihertävällä nurmella. Oli kiva katsella innokkaita pieniä treenaajia!

Mökkimme läheltä löytyi pienen ajomatkan takaa Rakokiven kalliot ja luontopolku. Siinä kaksi kalliota oli  jääkaudella jäänyt noin 30cm päähän toisistaan ja niiden välissä oli syvä rotko. Ihan hieno luontoilme. Metsä hehkui sinisenään mustikoita, kun kuljimme reittiä eteenpäin. Tosi hyvä, että luontopolku oli merkitty hyvin punasilla merkeillä, muutoin kyllä olisimme eksyneet näihin metsiin ja jylhiin kallioihin.

Mökillä oli rentouttava katsoa järveä ja kuunnella luonnon ääniä. Tykkäsin ihailla rantapuita, kallioita, vihreitä koivuja, kaislikoita, katsella veden virtausta. Läheisessä niemennokassa oli kuikkaparvi ja ne ääntelivät hauskasti. Mökin rannassa meitä kaikkia ihmetytti lehdetön haapa. Miksi siihen ei ollut puhjennut lehtiä tänä kesänä?

Iloitaan Suomen kesästä yhdessä ja yritetään liikkkua paljon!

Alkukesän retki Jyväskylään

 

Toukokuussa alkoi kesän lämpö ja vihreys. Kasvimaani huutaa tällä hetkellä vettä, kun ei ole yli kuukauteen satanut. Herukkapensaissa näkyy jo hyvänkokoisia raakileita, samoin omenapuissa. Pionini ovat nostaneet nuppunsa ja aukeavat ennen juhannusta. Kasvit ja kukat ovat tänä kesänä pari viikkoa etuajassa.

Naisten kympillä olin hölkkääjien joukossa ja siinä ehti hyvin katsella maisemia, kun ruuhkassa askellettiin Helsingin katuja ja hiekkapolkuja pitkin. Mieheni oli toimitsijana siellä jo toista kertaa. Juoksin hyvän ystäväni kanssa reitin läpi. Picnik-eväät olivat tänä vuonna hiukan kevyemmät kun ei ollut tarjolla salaattia, vain pähkinöitä ja välipalapatukoita. Banaanikin puuttui!

Ensimmäinen kesäreissu suuntautui Jyväskylään tyttöni kanssa autolla. Hotellien hinnat olivat hypänneet pilviin, joten vuokrasimme yksiön käyttöömme. Asunto oli pieni, mutta valoisasti sisustettu. Pikkukeittiössä pystyi tekemään ruuat ja tiskaamaan astiat. Tutkimme karttaa, että mistä löytyisi lähin ranta ja polkuja lenkkeilyyn? Meillä kävi tuuri, kun muutaman korttelin luota löytyi hiekkapolku ja järvikin oli lähellä. Uimavesi oli huikan viileätä vain +11 asteista. Tällä retkellä emme uineet. Josko vaikka heinäkuussa tulisimme uudelleen?

Seuraavana päivänä pyörähdimme Laajavuorella ja Harjulla. Tein kävelylenkin lammen ympäri ja tyttöni jäi lukemaan kirjaa. Monet menivät rinnettä maastopyörillä ylöspäin. Kyllä on hyviä reittejä ulkoiluun! Iltapäivästä suuntasimme kisoihin Harjun maisemiin. Olin yllättynyt, että siellä ei ole juurikaan parkkipaikkoja, vaan autolle oli etsittävä sopiva kolo lähikatujen varsilta. Mitenhän heinäkuun lopulla kaduilla on ruuhkaa, kun Harjulla on Kalevan Kisat?
Toivotan sinulle Aurinkoisia kesäpäiviä ja liikunnallista kesän aikaa!

Kesäkaupunki Porvoon lumossa

Ajelimme hyvän ystäväni kanssa heti aamusta Porvooseen, koska minulla oli matonvirkkaus kesken, kun lanka oli päässyt loppumaan. Vanhassa Porvoossa on nimittäin Tekstiiliteollisuuden Teetee Shop, johon minua ”käsityöihmistä” ei saisi päästää ostoksille.  Nimittäin kannan sitten kassillisen erilaisia lankoja sieltä kotiini.

Tänä kesänä olen hullaantunut virkkaamiseen, teen erilaisia huiveja, sisustuspurkkeja ja nyt ensimmäistä matonriekaletta. Täytyyhän se minullakin olla jotain puuhaa näin kesäaikana! Olen aika näppärä virkkaamaan ja vähän liian luovakin…

Porvoon vanha kaupunki vetää hyvin turisteja. Laskimme, että aamusta oli 9 bussia parkkipaikalla ja sitten iltapäivästä vielä 7 erilaista bussia. Saaristolaiva lipui jokea pitkin kohti punaisia makasiineja. Helsingistä Runeberg -laiva tekee varmasti päivittäin risteilyjä Porvooseen. Ilmakaan ei haittaa, vaikka ei aina aurinko näyttäydy. Vanha kaupunki on täynnä hurmaavia pieniä liikkeitä ja kahviloita!

Torilla tapasimme ihastuttavan myyjän, joka oli itse tehnyt paljon erilaisia mattoja myytäväksi virkaten ja myös sisustuskoreja. Hänellä oli niitä kymmenittäin. Hinnat olivat edulliset, koska langat ovat melko kalliita meillä. Toivoisin kovasti, että turistit arvostaisivat Handmade -leimaa ja tekisivät ostoksia.

Makasiinin rannan punaiset mökit ovat todella kauniita rannan toiselta puolelta  kävelypolkua pitkin. Useammat turistit olivat samaan aikaan valokuvaamassa näitä meidän kanssamme. Ystäväni niminen antiikkikauppa löytyi  aivan rannan vierestä. Kävimme katsomassa sen liikkeen ja kyllä oli kauniisti järjestetty kaikki myytävät astiat, taulut, vanhat esineet. Annan ison arvon sille, että vanhoille tavaroille annetaan niille kuuluva arvo.

Tuomiokirkko paanukattoineen on hieno vierailukohde mukulakivikadun päässä. Sinne joutuu jo vähän puuskuttamaan, kun kiipeää ylämäkeen ja katse on parempi olla tiessä, että ei turhaan kompuroi. Vanhanajan tiet  eivät olleet niin tasaisia! Kirkossa sisällä on kesäisin aika kuuma. Kirkonmäeltä näkee todella pitkälle ja suomalainen maisema on kaunis.

Kaupunki oli tehnyt joen toiselle puolelle kauniita kukkaistutuksia veneen muotoon. Valkoinen kukka oli minusta jasmiini ja sitten siinä oli liloja kärhöjä. Samanlaisia istutuksia oli kaksi. Myös vihreistä puista oli muotoiltu kaaria. Kaupunki oli leikannut vasta nurmikon. Porvoossa oli kesä kauneimmillaan näin heinäkuun lopulla. Niin kävimmehän me myös Brunbergin karkkimyymälässä hakemassa vähän lakuja mukaan iltapalaksi…

Toivotan sinulle Hyvää loppukesää!

 

 

Kävelyllä Hesan rannoilla

Helsinki

Kesäinen Helsinki suorastaan kutsuu kävelylle. Aloitimme reitin Katajanokalta ja kiersimme sen ympäri hiekkapolkua pitkin. Tyrnipensaita kasvoi aivan meren vieressä. Toivottavasti lämpöä vielä riittää, että marjat ehtivät kypsyä. Kauppatorilla oli muutamia turisteja jo aamupäivästä sekä vanhassa kauppahallissa. Me jatkoimme reippaasti eteenpäin Tähtitornin puistoon. Ylämäkeen kiipeäminen alkoi tuntua jaloissa vähitellen.

tyrni

Jätskitauon pidimme Kaivopuiston rannassa katsellen valkoposkihanhien temmellystä. Poikani oli mukana kierroksella ja hän katseli ahkeraan liikkuvia veneitä. Minä ihailin kauniita kukkaistutuksia, jotka kaupunki on suunnitellut täksi kesäksi moniin puistoihin. Omalta pihaltani ei löydy näin hienoja värejä kukista, vaan meidän pihalla lähinnä keltaiset hanhikit kukkivat parhaillaan.

Kaivopuisto

Poikkeamalla keskustasta vähän kauemmas pääsee aitoon merelliseen tunnelmaan. Rantoja pitkin löytyi hyviä ulkoilureittejä ja monet viettivätkin sunnuntaita reippaillen. Uspenskin katedraali oli avoinna ja pistäydyimme siellä sisällä ensimmäistä kertaa muiden turistien joukossa. Suomenlinnan retki jäi odottamaan vielä seuraavaa kertaa ja samoin Uunisaari

Uunisaari

Lauantai-illan päätteeksi osallistuin Hietaniemen rannassa hyvän ystäväni kanssa Twilight -juoksutapahtumaan. Ilma oli ihanan kesäinen + 22 astetta ja hyvin tarkeni juosta. Reitti kulki Hietaniemestä Meilahden kautta Seurasaareen ja takaisin. Tänä kesänä olen kyllä jonkin verran hölkkäillyt, mutta ylämäissä jouduin antamaan periksi parempi kuntoisille. Toki juokseminen kisassa laittaa vauhtia omiin jalkoihinkin ja on pakko yrittää joukon mukana…

Hietaniemi

Aurinkoista elokuuta sinulle, Nautitaan loppukesästä täysillä!