Kerran olen käynyt Ateenan suurkaupungissa. Me matkailemme yleensä aina pienissä paikoissa. Emme uskaltaneet ajaa Ateenassa autolla, vaan hurautimme hotellillemme Plakan alueelle taksilla. Sitten parin päivän päästä menimme bussilla takaisin Ateenan lentokentälle ja vuokrasimme auton ja jatkoimme matkaa Tolon pikkukaupunkiin Peloponnesokselle.
Matkalla Akropolikselle voi pistäytyä uudessa museossa. Muistaakseni sinne pääsi vain 1e pääsymaksulla sisään. Museossa oli 3 kerrosta ja viimeisessä kerrokseen oli tehty oikeaan kokoon Parthenon pylväät. Museon kahvilasta voi katsella näkymää Akropoliksen kukkulalle…
Parthenon temppeli on säilynyt vuosisatoja. Sen rakennustyöt aloitettiin jo 447 ennen ajanlaskun alkua! Nykyään temppeliä restauroidaan, jotta se säilyy jälkipolville. Vaikka Ateena on miljoonakaupunki ja ilmakin on välillä todella saastunutta, niin temppeli seisoo kukkulalla ylväänä.
Kaukana siintää Likavittos kukkula, joka on Ateenan korkein (227m). Kun meidän piti lähteä Ateenasta paluulennolla Suomeen, niin lentokoneemme hajosi Ateenan lentokentälle kovassa vesisateessa. Konetta yritettiin korjata onnistumatta ja lentomme Suomeen viivästyi vuorokaudella. Saimme viettää yhden päivän ylimääräistä Ateenan Sofitel-lentokenttähotellissa.
Tsampika beach ”Rodoksen hienoin hiekkaranta” löytyi noin tunnin matkan päästä kaupungista poispäin. Kolymbian kylän jälkeen ensin tuli kyltti Tsampikan ortodoksikirkolle korkealla vuorelle ja heti sen jälkeen käännyttiin Tsampika beachille. Tämä kuva on kirkolta, jonne me kiivettiin katsomaan maisemia.
Monte Smith -kukkula oli Rodoksen kaupungissa. Sieltä löytyi vielä muutama entisajan pylväs ja sitten vanha antiikin ajan urheilukenttä. Täällä oli iso puistoalue, johon pääsi aivan ilman pääsymaksua.
Rodoksen vanhan kaupungin muurien sisäpuolella kulki kiva hiekkatie, jota pitkin teki mieli mennä lenkille. Mutta Kreikassa lenkkeily ei ole niin suosittua kuin Espanjassa. Toki aamuisin ja iltaisin kuntoilijoita näkee täälläkin. Lenkkeilin aamuisin rannan kävelyteitä pitkin tyttöni kanssa.
Tämä holvikaari löytyi aivan Rodoksen kaupungin sataman edustalta. Satama-alue oli kaunis tuulimyllyineen ja sieltä pääsi suoraan vanhan kaupungin kaduille. Kreikkalaiset tunnistivat meidät suomalaiset helposti, kun olimme vitivalkoisia.
Taatelipalmu se tässä seisoi Ellin rannan vieressä ja täynnä kypsiä taateleita. Näitä olis voinut ottaa mukaan Suomeenkin! Perheemme suosikki ravintola löytyy ihan tästä kulmilta: ”Louis Restaurant”. Sieltä saa todella hyvää kreikkalaista ruokaa ja palvelu on ystävällistä.
Olimme pääsiäisenä lähdössä koko perhe Kreetalle Plakiaksen kylään. Kahta päivää ennen matkaa kävin kotona lenkillä. Meillä oli vielä tiet talven jäljiltä täynnä soraa ja pyörätietä ei oltu ehditty putsata. Niinhän siinä sitten kävi, että vain 300m metriä ennen kotiovea lensin täyttä pituuttani asfalttiin.
Tuulihousuni menivät rikki ja sain todella ikävän näköisen haavan leukaani. Heti, kun tulin kotiin, niin lähdin siltä istumalta kohti terveyskeskusta. Kun palasin kotiin, niin sanoin, että en varmasti lähde mihinkään tämännäköisenä leuka teipattuna. Lapset alkoivat sitten itkeä, kun olivat jo aloittaneet pakkaamiset pääsiäismatkaa varten.
Matkaan kuitenkin lähdettiin sunnuntaiaamuna. Yritin peitellä teipattua leukaani huivilla, koska näytin ihan siltä kuin olisin ollut isommassakin tappelussa. Olimme varanneet Plakiaksen kylästä majoituksen joltain perheeltä, joka piti hotellia.
Plakiakseen ajettiin hurjan Kotsifoun rotkon läpi. Kivenmurikoita oli tippunut tielle. Kaikki ajoivat kovaa kuitenkin kiemurtelevaa tietä. Siinä kohtaa kyllä alkoi pelottamaan. Sitten tulimme Plakiaksen kylään!
Preverissä oli Ortodoksiluostari ja siellä näimme matkamme ensimmäiset suomalaiset turistibussit. Siinä lähellä oli myös palmupuisto, jossa lähes kaikki palmut olivat palaneet. Prevelin parkkipaikalla poikani oli ihastunut niihin kymmeniin hylättyihin kissoihin. Luostarin lähellä oli myös vanha luostari raunioina ja samalla siellä kulki lammaslauma paimenineen.
Valkoisten vuorten takaa se aurinkoranta sitten löytyi Agia Galinista. Sinne kesti ajaa Plakiaksesta noin tunnin verran, vaikka tiet olivat aika mutkaiset ja aina jouduimme ajaa myös sen hurjan rotkon läpi. Näytti siltä, että kylä oli vuorten takana ja pilvet vain avautuivat siellä.
Keväällä Kreetalla kaikki pellot kukkivat keltaisenaan.Plakiaksen ympäristössä oli paljon patikkamatkailijoita. Mintut kukkivat myös kauniisti liilana. Kreetalla on todella kaunista, kun luonto herää kukkaan oliivipuiden alla.
Meillä oli paluulento sitten pääsiäissunnuntaina. Vuokra-automme hajosi Rethimnonin kohdalla moottoritiellä. Siitä meni vaihdekeppi rikki eli vain viitosvaihde toimi. Matka päättyi sitten vuokra-autolla Shell huoltamolle lähelle Hanian lentokenttää. Huoltamo oli kiinni ja mieheni vaan soittamaan vuokra-auto firmaan, että meitä pitäisi tulla hakemaan täältä, kun lentokin lähtisi parin tunnin kuluttua Suomeen. Kaikki kreikkalaiset olivat juhlineet lauantaina pääsiäistä, joten joka puolella oli hiljaista.
Vuokra-autofirman mies löysi meidät sieltä huoltamolta. Hänellä oli meidän rikkimenneelle vuokra-autolle jo korjaajakin mukana! Sitten vaan sulloimme kaikki laukut siihen pieneen autoon ja yritimme mahtua kyytiin. Pääsimme siis ajoissa Suomeen, vaikka ei minua olisi haitannut, vaikka olisimme jääneet Kreetallekin. Ilmakin näytti juuri paranevan lämpimämmäksi.
