Lappi kylässä etelässä

 

Tammikuu lähti käyntiin kylmässä säässä
ja saimme upean talven eteläänkin. Olen saanut tehdä useat lumityöt Toini myrskyn jäljiltä. Meillä tehdään käsipelillä oma tie ja otamme homman kuntoilun kannalta. Poikani kanssa ahkeroimme ruokatauoilla auraamista, kun lunta satoi tosi paljon ja etelästä tuli kuin Lappi.

Tykkään hiihtää kotipelloillani  perinteistä. Minulla on kolme vuotta vanhat Skin sukset ja ne ovat mitä mainioimmat. Pääsen hiihtämään ilman suksien voitelua. Joskus vähän laitan cleaneriä skin osaan. Käsivoimani ovat parantuneet hiihdon ansiosta. Lähdenkin päivittäin hiihtämään ja välillä valokuvaan talven maisemia.

Aion tehdä kevään aikana kuntoremontin itselleni ja laihduttaa muutaman kilon samalla, jotta meno olisi vähän kevyempää. Näin korona-aikana on tärkeä muistaa liikkua tarpeeksi päivittäin ja kerätä askeleita, kun työmatkat puuttuvat. Huomasin, että on vähän vaikea löytää etävalmentajaa tai etäjumppia, kun en asu pääkaupungissamme. Löysin Ripsan uutuuden E-kirjana ja innostuin pitämään omaa ruokapäiväkirjaa. Kun laitan kaiken syömisen ylös, niin eipä tule herkuteltua niin usein.


Toivon sinulle lukijani liikunnaniloa lumitalven keskelle!

Joulu kotoiluna


Tiedätkö, että yleensä olen viettänyt viimeiset joulut kotona
ja niin teen tänäkin vuonna. Tyttöni kotiutuvat joulunajaksi meille ja vietämme joulun perheen kesken. Minulla joulu alkaa kirjoittamalla nippu joulukortteja ajoissa, tekemällä käsilläni joulukoristeita. Kävin omasta pihasta napsimassa kuusenoksia ja tuijan oksia, taittelin niistä pikku kimppuja ja kokosin joulukransseiksi. Viimeiset jouluviikot rauhoitun eli vältän kaupoissa juoksemista ja lahjojen ostelua.

Viime viikonloppuna pääsin ulkoiluttamaan suksiani kahden vuoden tauon jälkeen
. Viime talvena en hiihtänyt lumenpuutteen vuoksi ollenkaan. Luin paikallisesta lehdestä, että tähän lähelle oli tehty tykkilumilatu ja minulle tuli kiire sinne. Hain sukseni autotallista ja sauvoja etsin vähän pidempään. Sitten lämmitin auton ja ajelin ladulle kiireesti. Mikä onni olikaan päästä hiihtämään, vaikka taitoni olivat vähän ruosteessa. Sukseni olivat hyvät ja pian kaupungin latukissa ajoi latu-uran uudelleen ja oli todella hienoa hiihtää.

Joka päivä pyrin liikkumaan ja keräämään askeleita
välillä hölkäten, sauvakävellen tai kävelemällä. Ulkoilmaa on saatava, ettei ihan nuukahda sisälle. Olen kolunnut kaikki lähipururadat, lähellä olevat luonnonpuistot ja lähitiet tarkasti. Talvi olisi kiva piristys ja toivonkin sen tulevan myös Etelä-Suomeen. Järvet saisivat jäätyä ja jäälatu tulla meille Tuusulanjärvelle. Odotan talvea ”lapsen innolla”.



Toivotan sinulle lukijani Iloista Joulunaikaa!

Patikoimassa syyslomalla


Ajelimme Kuopion ohi Tahkovuorelle viettämään syyslomaa.
Puissa oli vielä lehdet, vaikka ilma oli muuttunut kylmäksi. Toppatakki lämmitti kummasti kiivetessä Tahkon rinteille. Mökissä jouduimme ensimmäiseksi imuroimaan kesän kärpäset pois lattioilta. Ehkäpä täällä oli vähän taukoa viimeisistä lomailijoista?


Tyttömme ajeli meitä moikkaamaan
ja lähdimme yhdessä yli 1000 portaan rappusiin reippailemaan. Ylhäällä meitä vastaan tuli Craftin asussa Kaisa Mäkäräinen omalla lenkillä. Hän oli osallistumassa Tahkon vuorijuoksuun. Iltalenkillä näin hänet hiihtämässä ensilumen ladulla, vauhti oli kyllä nopeaa ja eteenpäin vievää.

Ihan hauska reippailla ja hölkkäillä Tahkolla ympäriinsä, koska maastot olivat uusia ja reittejä oli paljon. Mäkien kiipeäminen tuntui etureisissä kivasti. Alamäissä sai vähän jarrutella, ettei kompuroinut kivireiteillä. Tykkäsin, että täällä oli tilaa liikkua.

Tahkolle odotellaan jo lunta ja toivottavasti sitä pian tuleekin. Lumitykit oli rivissä rinteiden alhaalla odottamassa pakkaskelejä. Minä haluaisin, että etelään tulisi lunta. Syyslomalla sain paljon reipasta mieltä, ulkoilua ja yhdessäoloa. Nyt pitäisi jaksaa puurtaa loppusyksy.

Toivotan sinulle lukijani Iloista loppusyksyä ja muista lähteä ulkoilemaan raikkaaseen ilmaan.

 

 

Mökkeilemässä Saimaalla

 

Hiekkatie mutkitteli ylä-alamäkeä, edelleen kohti niemeä ja meidän sinistä vuokramökkiä Saimaan rannalle.  Jännityksellä odotimme, millaisella mökillä viettäisimme lomaviikkomme. Ilma oli kesäisen lämmin ja heti menimme poikani kanssa uimaan. Järvessä uiskenteli rantakäärme ja se päätti rantautua kalliolle lämmittelemään.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme kaikki lenkille mäkiseen maastoon. Ylämäet piti ottaa rauhallisesti, koska mäkiä oli yhtenään. Kärpäsiä tahtoi tulla häiritsemään menoamme, mutta hyttysiä ei onneksi ollut. Mökille päästyämme lenkin jälkeen hyppäsimme uimaan laiturilta. Kiersimme myöhemmin veneellä pienen kierroksen poikani kanssa. Kauempaa meidät ohitti moottorivene ja kohta keikuimme kunnon aalloissa veneellämme.

Paikallisesta kylästä etsimme urheilukentän. Se oli hiekkakenttä, jota kierteli lenkkipolku. Useana päivänä poikkesimme urheilemassa siellä, teimme koordeja ja poikani juoksi muutaman pyrähdyksen. Yhtenä iltana urheilukentälle valui yhtenään perheitä ja pieniä jalkapalloilijoita. Heillä alkoivat pian yhteistreenit vihertävällä nurmella. Oli kiva katsella innokkaita pieniä treenaajia!

Mökkimme läheltä löytyi pienen ajomatkan takaa Rakokiven kalliot ja luontopolku. Siinä kaksi kalliota oli  jääkaudella jäänyt noin 30cm päähän toisistaan ja niiden välissä oli syvä rotko. Ihan hieno luontoilme. Metsä hehkui sinisenään mustikoita, kun kuljimme reittiä eteenpäin. Tosi hyvä, että luontopolku oli merkitty hyvin punasilla merkeillä, muutoin kyllä olisimme eksyneet näihin metsiin ja jylhiin kallioihin.

Mökillä oli rentouttava katsoa järveä ja kuunnella luonnon ääniä. Tykkäsin ihailla rantapuita, kallioita, vihreitä koivuja, kaislikoita, katsella veden virtausta. Läheisessä niemennokassa oli kuikkaparvi ja ne ääntelivät hauskasti. Mökin rannassa meitä kaikkia ihmetytti lehdetön haapa. Miksi siihen ei ollut puhjennut lehtiä tänä kesänä?

Iloitaan Suomen kesästä yhdessä ja yritetään liikkkua paljon!

Prahan kaduilla kävellen

    

Elokuun alussa tulimme poikani kanssa tutustumaan Prahaan. Kylläpä oli turisteja ahtautunut samaan aikaan paljon kapeille kaduille ja monille silloille. Kadut olivat kivetystä ja jalkakäytävät vielä pienempiä kiviä, joten kannatti laittaa lenkkarit jalkaan.

Meidän majapaikka oli aivan Petrinin kukkuloiden alapuolella. Polut kiemurtelivat mutkitellen ylös ja oli hauska kiivetä katsomaan maisemia. Ylhäältä avautui koko kaupunki näkyviin hienosti. Kiertelimme muurin molemmin puolin, onneksi välillä oli mukavan varjoisia polkuja puiden seassa. Lehtipuut värittivät maiseman täysin vihreäksi.

Vltava joki halkaisee Prahan ja jakaa keskustan. Poikani haave oli päästä polkemaan pikkuvenettä joelle. Niin me lähdimme soutelemaan. Poljimme kovaa vauhtia pikkusaaren ympäri, välillä piti muistaa väistää isompia aluksia. Pojastani tämä souteleminen oli tosi hauskaa!

Raitiovaunut kolistivat kaduilla ahkeraan. Kesällä kuumuus tuntui. Kävellen kuljimme ympyrää joen molemmin puolin. Prahan pikkukujat tulivat tutuiksi. Saimme päivittäin kerättyä paljon askeleita. Matkamme aikana nousimme monta sataa porrasta ylöspäin. Viimeisenä iltana löysimme uuden vihreän puiston ja hengitimme happirikasta ilmaa keuhkoihimme.

Aurinkoa ja iloa elokuun päiviin sinulle lukijani!

Kylpylässä Unkarissa

     

Kesän alussa lähdin ystäväni kanssa kylpylämatkalle Unkariin Margitinsaarelle. Tiedätkö, että saarta kiersi viiden kilometrin punainen juoksurata, joka oli suosittu lenkkeilypolku Budapestissä. Muutoin vihersaarella ulkoiltiin ja nautittiin viherpuistoista piknikillä. Tonava virtasi voimakkaana vieressä. Yhtenä aamupäivänä näin, kun laiturin vierellä kajakki meloi vauhdilla eteenpäin.

Budan puolella kohosi linnapalatsi, jonka rinteiltä oli hienot näköalat.  Kiipesimme mutkittelevia rappusia ylöspäin kävellen, koska köysiradalla oli pitkät jonot. Ylhäältä saimme hienoja valokuvia ketjusillasta ja Pestin puolen näkymistä.  Yhtäkkiä meidät yllätti ukkoskuuro ja alkoi sataa rankasti. Juoksimme kirkon portille sateensuojaan.

Bestin puolella oli iso parlamenttitalo aivan Tonavan rannalla. Tyttöni oli yläasteella leirikoulussa muutaman  päivän Unkarin Vacissa ja he kävivät retkellä Budapestin oopperataloa katsomassa paikallisen koululuokan kanssa. Minä halusin nähdä oopperatalon, mutta sitä parhaillaan remontoitiin.

Unkarissa oli paljon kylpylöitä ja ulkouimaloita.  Puistot vihersivät näin kesän alussa hienosti. Loppukesästä varmasti kuivuus valtaa puistot, kun helteet valtaavat kaupungin. Meidän kylpylässämme näimme Australian vesipallojoukkueen ja he olivat kisamatkalla. Ehkäpä tyttöjoukkuetta jo jännitti tuleva turnaus.

Toivotan sinulle liikunnallista ja aurinkoista kesää!

Kevät kirmaisut


Huhtikuun lämpöaalto haihdutti lumet pois pururadoilta ja hiekkapoluilla lenkkeily alkoi.
Hetken aikaa piti tassuttaa jääkasoissa, mutta ilmat lämpenivät nopeasti, jääkasat lähtivät ennätysvauhdilla pois. Talven jälkeen on aina mukavaa päästä pururadoille lenkkeilemään ja katsomaan ensimmäisiä valkovuokkoja. Tervanokka odottaa jo kesän uimareita ja lautasurffaajia.

Olen saanut vetää Junior Juoksukoulua ja pääsiäisen jälkeen pääsimme lähipururadalle kirmaamaan ylämäkiä sekä laskemaan alamäkiä. Tunnen pururadan jokaisen mutkan, koska olen kiertänyt rataa satoja kertoja.  Juoksukoululaiset innokkaasti tekevät suunnittelemani ohjelman koordinaatiota, pelaavat ja harjoittelevat esim. ylämäkijuoksua. Hiekkapolut ovat kivituhkaa, metsäpoluilla kulkee maastopyöräreitti. Pyöräreitti on vähän pienentynyt, koska pururatamme itäkulmaan rakennetaan uusia asuintaloja.

Innostuin ostamaan uusia puutarhavadelman taimia ja istutin ne paraatipaikalle kasvimaani kulmiin. Toivottavasti astiataimet juurtuvat hyvin ja innostuvat kasvamaan tuuheiksi. Meidän pihalta olemme karsineet omenapuiden oksia, jotta mahdumme kulkemaan. Puut ja pensaat alkavat vihertää, nurmikkokin, vaikka sammal on melkein valloittanut sen. Pihallani leikkimökin kulmaan on levinnyt uusi karviainen.

Mitä kesälajeja sinä harrastat? Minä lenkkeilen aika usein, sitten ulkoilutan ystäväni kanssa koiraa kävellen, pyöräilen poikani kanssa. Valmennan ja opetan yleisurheilua harrasteryhmille. Tiedätkö, että meidän perheen tuulikaapin täyttää kymmenet lenkkarit. Välillä on vaikea löytää omat muiden joukosta. Kaikilla on erikoisia eli emme voi vaihdella lenkkareita keskenämme.

Toivotan sinulle lukijani liikunnallista loppukevättä kukkivan kirsikkapuu kuvan kera!

Vierailu Oodissa


Poikkesin töiden jälkeen Oodiin haistelemaan tunnelmaa. Tänään on tasa-arvon Minna Canthin 175-vuotissyntymäpäivä. Hän ajoi tasa-arvoa Suomeen ja puuttui epäkohtiin. Suomenliput liehuvat Oodin edessä Minnalle. Oodiin on ripoteltu erilaisia tuolia ja jokainen voi valita omansa. Minäkin löysin vapaan vihreän ja katselen Eduskuntaa sekä Musiikkitaloa. Oodin kolmanteen kerrokseen avautuu kesällä puinen kesäterassi. Siitä tulee varmasti suosittu!

Tiedätkö, että olen aloittanut toisen kirjani kirjoittamisen. Kirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi ja yhden luvun kirjoittaminen vie aikaa. Kun kirjoitan, niin tarvitsen ympärilleni rauhaa ja omaa tilaa, jotta mielikuvitukseni pääsee valloilleen. Huomaan, että olen ihan aloittelija siellä saralla, mutta minusta on kiva kuitenkin yrittää. Toivon, että lukeminen tulee uudelleen pinnalle.

Maaliskuussa talvi alkaa väistyä ja kevät tulla tilalle. Luonto on ihmeellinen. Espanja kylpee jo auringonpaisteessa ja keväisessä lämmössä, mutta meillä kevät tulee ihan pienin askelin. Ensin on lumikasojen pienennyttävä ja kävelyteiden sulattava. Tyttäreni opiskelee kevään Pamplonassa ja katson usein, millainen sää siellä on. Espanjassa vietetään parhaillaan Isäinpäivää.

Urheilussa odotan jo pururatojen sulamista. Olen menossa valmennuskoulutukseen viikonloppuna ja saan opetella uusia harjoitusmenetelmiä. Tänä keväänä panostan maastojuoksun opettamiseen valmennettavilleni. Nuorena pidin kaikista eniten keväisistä maastojuoksuista. Toivon, että osaisin antaa muutaman hyvän vinkin.

Oodi edustaa minusta tasa-arvoa kaikille, jokainen saa tulla tilaan viettämään aikaa, lukemaan, tekemään läksyjä, kahvittelemaan, tapaamaan ystäviään, puuhaamaan toimintatilaan. Täällä korostuu suomalainen arkkitehti, kirjataivas avautuu hienosti, on portaita, avaraa tilaa. Jokainen voi valita oman paikkansa vapaasti, kuljeskella ja sulautua muiden joukkoon.

Kevään odotusta sinulle lukijani ja intoa liikkumiseen!

Pala Aurinkoa

     

Kesäinen lämpö tulvi ovista ja ikkunoista. Palmun lehdet huojuivat, linnut lauloivat, aurinko paistoi. Olimme lentäneet lomalle ja mikä parasta Erasmus vaihdossa oleva tyttäreni tuli lomailemaan muutamaksi päiväksi kanssamme. Hän puhui hyvin espanjaa ja saikin käyttää taitoaan ravintoloissa ja kaupoissa. Faro tarkoittaa espanjaksi majakkaa.

Lomalla pidän kirjojen lukemisesta, kävelemisestä, uimisesta ja lenkkeilystä. Mistä sinä pidät? Ehdin lukea kolme kirjaa ja minua ilahdutti kovasti, että majapaikassamme oli kirjahylly kirjojen kierrätykseen. Minunkin kirjani jäivät sinne uusille lomalaisille. Meren aaltojen ääni rentoutti ja raikas ilma teki hyvää keuhkoille. Dyynien hiekka oli tullut aikoinaan Saharalta. Tiedätkö, että ylämäkeen kiipeäminen oli hauskaa puuhaa?

Tykkäsin herätä aikaisin viileään aamuun ja lähteä aamulenkille. Katsella ja kuunnella päivän heräämistä, tosin monet jo aamusta menivät autolla jonnekin ehkä töihin? Kokopäivän saimme olla ulkona. Talviaikaan Suomessa sama ei onnistu. Ulkoilma piristi kummasti ja keräsi meille voimia Suomen kohta alkavaan kevääseen.

Majapaikkamme vieressä oli Palmupuisto, jossa oli paljon erilaisia kasveja. Puutarhaa hoidettiin huolellisesti päivittäin. Mangoliapuu talvehti parhaillaan, mimosapuu oli aloittamassa kukintaansa. Fiikukset olivat isoja puita, kun kotona minulla on pari kitukasvuista ja ne odottavat mullanvaihtoa.

Olen päättänyt urheilla päivittäin ja syödä paljon kasviksia! Kotona lumikasat olivat viikossa pienentyneet, löysin meidän toisen autoa ehjänä juna-asemalta, kun toinen tytöistäni oli lähtenyt reissun päälle junalla.

Liikunnallista lopputalvea ja alkavaa kevättä sinulle lukijani. Ollaan yhdessä reippaita!

Hiihtounelmaa Vierumäellä

Lähdin Loppiaislauantaina iloisena automatkalle Vierumäelle sukset mukanani. Olin lukenut, että hiihtoladut ovat nyt kunnossa ja ilmaiset. Tiedätkö, että ostin sukseni useita vuosia sitten, kun sain työkiertoni päätteeksi lahjakortin urheilukauppaan. Ostin Nanogrip parit itselleni, jotta minun ei tarvitse voidella suksiani, vaan pääsen suoraan hiihtelemään.

Vierumäellä golfkentät nukkuivat ulkona talviunta ja pururata oli valjastettu hiihtokansalle. Urheilukaupasta pystyi vuokraamaan sukset ja monot. Talvi toi kauniin luonnon eteesi. Mäntymetsät olivat lumessa ja hanki hohti valkoisena. Hiihtäessä minun silmälasini menivät huuruun, mutta muuten muistelin hyvää hiihtoasentoa ja annoin mennä eteenpäin.  Hiihdin kaikessa rauhassa pari kierrosta suksillani. Kuuma siinä tuli ja olin laittanut aivat liikaa päälle, kun luulin, että on kylmä viima.

Illasta päätin vielä jatkaa urheiluani eli kuplahalliin kuntosalille ajelemaan soutulaitetta ja nostelemaan painoja. Siellähän oli tuttuja treenaamassa! Kylläpä oli kiva vaihtaa kuulumisia ja rupatella hetken ennen omaa treeniä. Olen päättänyt vuonna 2019 hoitaa lihaskuntoani paremmin kuin viime vuonna ja saada itseni hölkkä kuntoon. Uskon säännölliseen liikuntaan.

Juoksuvalmentajana saan vakiovuorona valmentaa kuudesluokkalaisia kerran viikossa nyt kevään ajan. Haluan opettaa oppilailleni nimenomaan liikunnan iloa. Harkoissani on tekemisen meininki leikin varjolla. Saan suunnitella ohjelman heille etukäteen ja touhuta heidän mukanaan.


Kyllä oli jännittävä MM Nuorten jääkiekko-ottelu Loppiaisena
. Heräsin juuri sopivasti katsomaan vikat erät pelistä, kun tilanne oli Suomelle 1-0. Niin vauhdikasta menoa nuorilla leijonilla! Peli oli  todellinen jännäri! Vika maali Suomelle 3-2 ja kultaa tuli.

Paljon Onnea koko joukkueelle!
Voin vain arvata, että kuinka paljon treeniä, yhteenhiomista tämän joukkueen pelaajat ovat tehneet. Onnistumista saa juhlia.

Hyvä Suomi 🇫🇮 ja Nuoret Leijonat

Toivotan sinulle lukijani liikunnallista tammikuuta. Nautitaan yhdessä talvesta ja ollaan reippaita.