Vierailu Oodissa


Poikkesin töiden jälkeen Oodiin haistelemaan tunnelmaa. Tänään on tasa-arvon Minna Canthin 175-vuotissyntymäpäivä. Hän ajoi tasa-arvoa Suomeen ja puuttui epäkohtiin. Suomenliput liehuvat Oodin edessä Minnalle. Oodiin on ripoteltu erilaisia tuolia ja jokainen voi valita omansa. Minäkin löysin vapaan vihreän ja katselen Eduskuntaa sekä Musiikkitaloa. Oodin kolmanteen kerrokseen avautuu kesällä puinen kesäterassi. Siitä tulee varmasti suosittu!

Tiedätkö, että olen aloittanut toisen kirjani kirjoittamisen. Kirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi ja yhden luvun kirjoittaminen vie aikaa. Kun kirjoitan, niin tarvitsen ympärilleni rauhaa ja omaa tilaa, jotta mielikuvitukseni pääsee valloilleen. Huomaan, että olen ihan aloittelija siellä saralla, mutta minusta on kiva kuitenkin yrittää. Toivon, että lukeminen tulee uudelleen pinnalle.

Maaliskuussa talvi alkaa väistyä ja kevät tulla tilalle. Luonto on ihmeellinen. Espanja kylpee jo auringonpaisteessa ja keväisessä lämmössä, mutta meillä kevät tulee ihan pienin askelin. Ensin on lumikasojen pienennyttävä ja kävelyteiden sulattava. Tyttäreni opiskelee kevään Pamplonassa ja katson usein, millainen sää siellä on. Espanjassa vietetään parhaillaan Isäinpäivää.

Urheilussa odotan jo pururatojen sulamista. Olen menossa valmennuskoulutukseen viikonloppuna ja saan opetella uusia harjoitusmenetelmiä. Tänä keväänä panostan maastojuoksun opettamiseen valmennettavilleni. Nuorena pidin kaikista eniten keväisistä maastojuoksuista. Toivon, että osaisin antaa muutaman hyvän vinkin.

Oodi edustaa minusta tasa-arvoa kaikille, jokainen saa tulla tilaan viettämään aikaa, lukemaan, tekemään läksyjä, kahvittelemaan, tapaamaan ystäviään, puuhaamaan toimintatilaan. Täällä korostuu suomalainen arkkitehti, kirjataivas avautuu hienosti, on portaita, avaraa tilaa. Jokainen voi valita oman paikkansa vapaasti, kuljeskella ja sulautua muiden joukkoon.

Kevään odotusta sinulle lukijani ja intoa liikkumiseen!

Algarvessa juoksumatkalla

vuoret

Nuoruudessani kävin useita kertoja keväisin Portugalin auringon alla juoksumatkoilla. Me majoituimme Vilamouran satamakaupunkiin ja siitä lähdimme lenkkeilemään Alfamarin suuntaan. Muistan elävästi ihanan pinjamäntyjen välissä kulkevan hiekkatien. Tietä pitkin pääsi Portugalin maastojuoksuradalle ”Pista das Acoteias”. Matkaa sinne oli kyllä yli 8km. Hyvällä tuurilla radalla saattoi nähdä huippumaastojuoksijoita Portugalista, Englannista jne.

palkinnot

Faron katujuoksussa palkittiin jokaisesta sarjasta 10 ensimmäistä!  Minäkin olin tyttöjen sarjassa juoksemassa. Juoksun lähtiessä en tiennyt yhtään, kuinka pitkä matka piti asfaltilla mennä. Minua jännitti tosi paljon ja piti vain seurata joukon mukana. Pääsin onnellisesti maaliin saakka. Tulin omassa sarjassani 5.sijalle. Minulla on vieläkin tämä Faron pokaali kotona takan päällä muistona.

markkinat

Quarteira oli paikallisten asuttama kaupunki Vilamouran kyljessä. Poikkesimme vihannestorilla ostamassa hedelmiä sekä markkinoilla, jossa näki paikallista elämää hyvin. Mieleeni on jäänyt, että täältä löytyi myös slummialue siihen aikaan.

rocha

Praia de Rochan puolella oli erikoisen rosoiset kalliot aivankuin olisi hevospatsas keskellä! Portimaon kaupungista ostelimme tuliaisia kotiin. Toin äidilleni hienon pöytäliinan muistoksi. Päivisin söimme aina vihanneskeittoa ja tuoretta leipää. Samoin kävimme useissa kahviloissa. Hintataso 90-luvulla Algarven rannikolla oli edullinen.