Puutarhainnostus + Juoksukoulu

Posted on by

 

Ehdin istuttaa punasipulit kasvimaahani huhtikuussa. Sain jännittää pitkään, että paleltuivatko ne tuplaharsojen alla? Onneksi saimme Äitienpäivän jälkeen lämpöaallon Suomeen ja punasipulini sekä pinaatintaimeni ovat nostaneet vihreitä varsia ylös. Meidän pihassa kuusi kukkii parhaillaan ja uusia käpyjä on tulossa paljon. Oravat ovat innoissaan tästä.

Laitoin kolme kasvilavaa pihalleni lisää. Sinne istuttelin salaattia, persiljaa, lisää punasipuleita, tilliä, olkikukkia ym. Nämä kasvilavat ovat harsojen peitossa ja kastelen niitä ahkeraan, jotta siemenet lähtevät itämään. Kirsikkatomaattini ovat venyneet pituutta olohuoneen pöydällä ja niihin olen vaihtanut isompia ruukkuja. Tomaattini pääsevät pihalleni vasta kesäkuussa kevytkasvihyllykkööni.


Opetan poikani kanssa maastojuoksua ja yleensäkin juoksuharjoittelua JuniorJuoksukoulussamme lähipururadallamme. Meillä on reippaita oppilaita. Suunnittelemme ohjelman huolella ruutupaperille. Ohjelmassa meillä välillä hypellään muoviaitoja ja heitellään vinkua. Meillä on erilaisia tehtäväratoja treeneissämme.

Yritän kirjoittaa lastenkirjan juoksukoulu teemalla. Tarinan juoni minulla on päässäni ja kesälomallani aloittelen hommaa. Toivon, että ideani saa sormeni vikkelästi kirjoittamaan tarinaani. Olen kevään aikana osallistunut muutamaan kirjakahvilaan, jossa on ollut aiheena kirjan taittaminen, markkinointi jne. Monet harrastavat kirjojen kirjoittamista ja lukemisesta on tullut suosittua.


Nautitaan yhdessä vihertävästä luonnostamme ja linnunlaulusta!

Kevät herättää viherpeukaloni

Posted on by

 

Olen kasvatellut siemenistä persiljaa, kirsikkatomaatteja, sokeriherneitä ja basilikaa olohuoneen pöydän edessä. Tilasin verkkokaupasta pari pikkuista pöytäkasvihuonetta, jotta taimillani olisi hyvät oltavat kasvaa ja vahvistua. Kasvun ihmeitä on hauska päivittäin seurata. Pääsiäisenä yritän saada tomaatintaimeni siirrettyä isompiin ruukkuihin.

Kotoilu sekä etätyöt ovat herättänyt minussa myös vähän kotini sisustamisintoa. Voin kertoa sinulle, että en pidä itseäni juurikaan sisustusihmisenä. Niin vain kävin tilaamassa uudet Marimekon verhot olohuoneeseeni ja keittiööni. Verhot jäivät liikkeeseen tilaukseen ja saan ne kotiini huhtikuun puolella lyhennettyinä.

Kevät herättelee myös juoksuintoni, kun upea luminen talvi on taittumassa ja pyörätiet sulaamassa. Sukseni olen pakannut autotalliimme odottelemaan ensi talvea. Lihaskuntotreenejä olen patistanut itseni tekemään pari kertaa viikossa kotona tai ulkona terassillani. Odottelen tässä uutta ulkotreeniohjelmaani innolla.

Poikani kysyi minulta:  – Äiti voisimmeko ottaa eväät ja mennä joku päivä vaeltamaan Sipoonkorven metsiin viime kevään tapaan?

Minä vastasin: – Tottakai me voidaan joku arki-ilta suunnistaa yhdessä retkelle sinne ja otetaan oikein kunnon eväät mukaan meille.


Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle lukijani.
Hyvää Pääsiäisen aikaa!

Patikoimassa syyslomalla

Posted on by

Ajelimme Kuopion ohi Tahkovuorelle viettämään syyslomaa. Puissa oli vielä lehdet, vaikka ilma oli muuttunut kylmäksi. Toppatakki lämmitti kummasti kiivetessä Tahkon rinteille. Mökissä jouduimme ensimmäiseksi imuroimaan kesän kärpäset pois lattioilta. Ehkäpä täällä oli vähän taukoa viimeisistä lomailijoista?


Tyttömme ajeli meitä moikkaamaan ja lähdimme yhdessä yli 1000 portaan rappusiin reippailemaan. Ylhäällä meitä vastaan tuli Craftin asussa Kaisa Mäkäräinen omalla lenkillä. Hän oli osallistumassa Tahkon vuorijuoksuun. Iltalenkillä näin hänet hiihtämässä ensilumen ladulla, vauhti oli kyllä nopeaa ja eteenpäin vievää.

Ihan hauska reippailla ja hölkkäillä Tahkolla ympäriinsä, koska maastot olivat uusia ja reittejä oli paljon. Mäkien kiipeäminen tuntui etureisissä kivasti. Alamäissä sai vähän jarrutella, ettei kompuroinut kivireiteillä. Tykkäsin, että täällä oli tilaa liikkua.

Tahkolle odotellaan jo lunta ja toivottavasti sitä pian tuleekin. Lumitykit oli rivissä rinteiden alhaalla odottamassa pakkaskelejä. Minä haluaisin, että etelään tulisi lunta. Syyslomalla sain paljon reipasta mieltä, ulkoilua ja yhdessäoloa. Nyt pitäisi jaksaa puurtaa loppusyksy.

Toivotan sinulle lukijani Iloista loppusyksyä ja muista lähteä ulkoilemaan raikkaaseen ilmaan.

 

 

Mökkeilemässä Saimaalla

Posted on by

 

Hiekkatie mutkitteli ylä-alamäkeä, edelleen kohti niemeä ja meidän sinistä vuokramökkiä Saimaan rannalle.  Jännityksellä odotimme, millaisella mökillä viettäisimme lomaviikkomme. Ilma oli kesäisen lämmin ja heti menimme poikani kanssa uimaan. Järvessä uiskenteli rantakäärme ja se päätti rantautua kalliolle lämmittelemään.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme kaikki lenkille mäkiseen maastoon. Ylämäet piti ottaa rauhallisesti, koska mäkiä oli yhtenään. Kärpäsiä tahtoi tulla häiritsemään menoamme, mutta hyttysiä ei onneksi ollut. Mökille päästyämme lenkin jälkeen hyppäsimme uimaan laiturilta. Kiersimme myöhemmin veneellä pienen kierroksen poikani kanssa. Kauempaa meidät ohitti moottorivene ja kohta keikuimme kunnon aalloissa veneellämme.

Paikallisesta kylästä etsimme urheilukentän. Se oli hiekkakenttä, jota kierteli lenkkipolku. Useana päivänä poikkesimme urheilemassa siellä, teimme koordeja ja poikani juoksi muutaman pyrähdyksen. Yhtenä iltana urheilukentälle valui yhtenään perheitä ja pieniä jalkapalloilijoita. Heillä alkoivat pian yhteistreenit vihertävällä nurmella. Oli kiva katsella innokkaita pieniä treenaajia!

Mökkimme läheltä löytyi pienen ajomatkan takaa Rakokiven kalliot ja luontopolku. Siinä kaksi kalliota oli  jääkaudella jäänyt noin 30cm päähän toisistaan ja niiden välissä oli syvä rotko. Ihan hieno luontoilme. Metsä hehkui sinisenään mustikoita, kun kuljimme reittiä eteenpäin. Tosi hyvä, että luontopolku oli merkitty hyvin punasilla merkeillä, muutoin kyllä olisimme eksyneet näihin metsiin ja jylhiin kallioihin.

Mökillä oli rentouttava katsoa järveä ja kuunnella luonnon ääniä. Tykkäsin ihailla rantapuita, kallioita, vihreitä koivuja, kaislikoita, katsella veden virtausta. Läheisessä niemennokassa oli kuikkaparvi ja ne ääntelivät hauskasti. Mökin rannassa meitä kaikkia ihmetytti lehdetön haapa. Miksi siihen ei ollut puhjennut lehtiä tänä kesänä?

Iloitaan Suomen kesästä yhdessä ja yritetään liikkkua paljon!

Prahan kaduilla kävellen

Posted on by

    

Elokuun alussa tulimme poikani kanssa tutustumaan Prahaan. Kylläpä oli turisteja ahtautunut samaan aikaan paljon kapeille kaduille ja monille silloille. Kadut olivat kivetystä ja jalkakäytävät vielä pienempiä kiviä, joten kannatti laittaa lenkkarit jalkaan.

Meidän majapaikka oli aivan Petrinin kukkuloiden alapuolella. Polut kiemurtelivat mutkitellen ylös ja oli hauska kiivetä katsomaan maisemia. Ylhäältä avautui koko kaupunki näkyviin hienosti. Kiertelimme muurin molemmin puolin, onneksi välillä oli mukavan varjoisia polkuja puiden seassa. Lehtipuut värittivät maiseman täysin vihreäksi.

Vltava joki halkaisee Prahan ja jakaa keskustan. Poikani haave oli päästä polkemaan pikkuvenettä joelle. Niin me lähdimme soutelemaan. Poljimme kovaa vauhtia pikkusaaren ympäri, välillä piti muistaa väistää isompia aluksia. Pojastani tämä souteleminen oli tosi hauskaa!

Raitiovaunut kolistivat kaduilla ahkeraan. Kesällä kuumuus tuntui. Kävellen kuljimme ympyrää joen molemmin puolin. Prahan pikkukujat tulivat tutuiksi. Saimme päivittäin kerättyä paljon askeleita. Matkamme aikana nousimme monta sataa porrasta ylöspäin. Viimeisenä iltana löysimme uuden vihreän puiston ja hengitimme happirikasta ilmaa keuhkoihimme.

Aurinkoa ja iloa elokuun päiviin sinulle lukijani!

Pala Aurinkoa

Posted on by

     

Kesäinen lämpö tulvi ovista ja ikkunoista. Palmun lehdet huojuivat, linnut lauloivat, aurinko paistoi. Olimme lentäneet lomalle ja mikä parasta Erasmus vaihdossa oleva tyttäreni tuli lomailemaan muutamaksi päiväksi kanssamme. Hän puhui hyvin espanjaa ja saikin käyttää taitoaan ravintoloissa ja kaupoissa. Faro tarkoittaa espanjaksi majakkaa.

Lomalla pidän kirjojen lukemisesta, kävelemisestä, uimisesta ja lenkkeilystä. Mistä sinä pidät? Ehdin lukea kolme kirjaa ja minua ilahdutti kovasti, että majapaikassamme oli kirjahylly kirjojen kierrätykseen. Minunkin kirjani jäivät sinne uusille lomalaisille. Meren aaltojen ääni rentoutti ja raikas ilma teki hyvää keuhkoille. Dyynien hiekka oli tullut aikoinaan Saharalta. Tiedätkö, että ylämäkeen kiipeäminen oli hauskaa puuhaa?

Tykkäsin herätä aikaisin viileään aamuun ja lähteä aamulenkille. Katsella ja kuunnella päivän heräämistä, tosin monet jo aamusta menivät autolla jonnekin ehkä töihin? Kokopäivän saimme olla ulkona. Talviaikaan Suomessa sama ei onnistu. Ulkoilma piristi kummasti ja keräsi meille voimia Suomen kohta alkavaan kevääseen.

Majapaikkamme vieressä oli Palmupuisto, jossa oli paljon erilaisia kasveja. Puutarhaa hoidettiin huolellisesti päivittäin. Mangoliapuu talvehti parhaillaan, mimosapuu oli aloittamassa kukintaansa. Fiikukset olivat isoja puita, kun kotona minulla on pari kitukasvuista ja ne odottavat mullanvaihtoa.

Olen päättänyt urheilla päivittäin ja syödä paljon kasviksia! Kotona lumikasat olivat viikossa pienentyneet, löysin meidän toisen autoa ehjänä juna-asemalta, kun toinen tytöistäni oli lähtenyt reissun päälle junalla.

Liikunnallista lopputalvea ja alkavaa kevättä sinulle lukijani. Ollaan yhdessä reippaita!

Hyppy Berliiniin

Posted on by

Hyppäsin Finnairin siivillä Berliiniin viettämään syyslomaa poikani ja tyttöni kummitädin kanssa. Lehdet olivat syysvärityksessä, vaikka päivisin aurinko lämmitti ja tarkenimme välillä T-paidoilla. Kiersimme kaupungin 100 ja 200 busseilla, koska se oli paljon edullisempaa kuin hypätä Hop-Hop turistibussiin. Aleksanderplatsin lähellä törähdimme kahvilaan varmaan vähän äänekkäästi ja tarjoilijoita hymyilytti? Tilasin meille saksaksi korostaen kahvit ja pienet muffinit. Tarjoilija pyysi toistamaan tilaukseni ja minä iloisena korostaen toistin. Hän alkoi nauramaan ja saimme ylimääräisen pikkumuffinin ilmaiseksi.

Kävellen täällä oli oltava risteyksissä tosi varovainen, kun ylitti kadun suojatietä pitkin Ku´dammin ostoskadulla. Valot oli säädetty niin nopealle, että ne ehtivät vaihtua punaiseksi, vaikka olimme puolivälissä. Neuvonkin juoksemaan Berliinissä suojatiet nopeasti ja pitämään silmät auki sekä korvat tarkkana. Autot ajoivat aivan liian lujaa. Muutoin suosittelen olemaan super tarkkana Berliinin liikenteessä!

Yksi vierailukohde oli minulle nostalginen! Halusin käydä haistelemassa vuonna 1936 Hitlerin aikaan rakennettua olympia tunnelmaa Berliinin olympiastadionilla. Sinne pääsi kätevästi S-bahn junalla, joka kulki maanpinnan yläpuolella. Osasin kuvitella tyhjän stadionin täynnä ihmisiä. Kiipesin ihan katsomon yläriville poikani kanssa ja olimme tosi korkealla. Alas piti tulla varovasti pitäen kiinni penkeistä, ettei alkanut huimaamaan. Rappuset olivat betoniset ja vedättivät alaspäin. Niihin olisi tarvinnut kaiteen, mutta semmoista ei oltu rakennettu aikoinaan.

Kävimme valokuvaamassa East Side Galleryn Berlin Mauerilla vanhaa muuria. Siellä oli paljon ihmisiä, vaikka aluksi juna-asemalta suunnistamiseen piti kaivaa kännykästäni navikaatiosovellus. Muurin lähellä oli Mercedes-Benz Areena, jonne virtasi nuoria isona letkana. Kysyin yhdeltä tytöltä, että onko siellä jokin konsertti illasta? Kyllä vaan, Saksalainen pop-bändi oli tulossa esiintymään.

Kesäkuussa vuonna 2013 edellisen Berliinin matkan jälkeen olin luvannut, että poikani pääsisi käymään Berliinin Zoo eläintarhassa. Nyt se tapahtui! Zoossa tapasimme kummipoikani ja hänen perheen, jotka viettivät syyslomaa meidän tavoin Berliinissä. Zoo on hyvin keskeisellä paikalla. Sieltä löytyi kauniisti hoidettu puutarha sekä monen eläimen koti. Panda tuli syömään bamburuokoa sinne koloonsa ja saimme kilpaa filmata sitä. Kirahvit viettivät aurinkoista päivää oman keltaisen talonsa pihalla. Jääkarhuja oli pari ja yksi tykkäsi peruuttaa kallionkoloon ja tulla heti takaisin filmattavaksi. Syysväritys oli hieno!

Liikunnallista lokakuun loppua sinulle lukijani ja muistahan laittaa heijastin vaatteisiisi

Patikkamatkalla Tanskassa

Posted on by


Pakkasimme laukkumme pojan kanssa ja suunnistimme Tanskaan syyslomaa viettämään. Tulimme junalla Kööpenhaminaan ja otimme kartan hotellilta ja patikointi alkoi ohi Tivolin, Kansallismuseon, Christianborgin linnan sivuun puutarhaan, jonka takana oli kuninkaalinen kirjasto. Siinä valokuvasimme suihkulähdettä syysvärityksellä. Sieltä kiepaus  Nyhavnissa ja Amalierborgin aukiolla.


Pyöräily on varmasti ykköslaji, niin paljon pyöriä näkyi katukuvassa. Matkamme jatkui eteenpäin kanavan vartta. Kylläpä sunnuntaiaamupäivästä meitä vastaan tuli monta juoksuporukkaa, joissa oli mukana paljon juoksijoita. Kööpenhaminassa tykätään selvästi kuntoilusta!


Maanantaiaamusta täytin poikani hartaimman toiveen eli päästä ajelemaan pyörällä ympäri kaupunkia. Hän sai alleen poikien maastopyörän ja minä sitten semmoisen sinisen mummopyörän. Kypärät vuokrattiin kanssa. Nyt meillä oli koko päivä aikaa huristella. Suunnistettiin aluksi Pienelle Merenneidolle asemalta teitä pitkin. Sieltä ympäri pohjoispuolen kautta hassulle kierretornille, sitten ajettiin Operatalo ympäri ja lähdettiin suunnistamaan toisaalle.

Frederiksbergin puutarha pitäisi löytää?  Jossain siellä on myös eläintarha. Taas karttaa lukemaan ja pyöräilemään muiden mukaan. Pyöräilijöillä on Tanskassa omat kaistat, mutta välillä pääsi ajamaan autojen seassa. Tanska on pyöräilijöiden luvattu maa: tuunattuja menopelejä näkee paljon, osalla on erimuotoisia kuljetuskärryjä mukana. Planeraation ohitse hurautettiin vauhdilla omilla kaistoilla. Päätettiin vierailla näyttelyssä heti seuraavana aamuna.


Tulihan meille jalkapatikkaakin ympäri Kööpenhaminaa. Kasvitieteellisessä puutarhassa tehtiin kierros ja otettiin kilpaa panoramakuvia kasveista. Sitten vertailimme otoksia keskenämme. Pyöreä torni oli hauska tuttavuus! Se on 1600-luvulla tehty tähtitorni ja tiililattia kiertää monta kierrosta ylöspäin. Viimeiset portaat piti mennä tosi ahtaasti ennenkuin näki Kööpenhaminan kaupunkimaisemaa 360 astetta.

– Poikani pyysi: Äiti pyöräilläänhän tästä lähtien lomapaikoissamme?
– Näin tehdään, vastasin hymyillen.
Toivotan sinulle lukijani tsemppiä loppusyksyn päiviin, ollaan yhdessä reippaita!

Alppimaassa patikoimassa

Posted on by

Heti kun saavuin Luzernin asemalle kylmä tuuli puhalsi ja kaivoin laukustani takin päälle. Lähdin Lake Luzernia pitkin kävelemään. Alpit reunustivat kaupunkia ja aluksi lumihuiput olivat pilvessä. Junamatkalla olin virkannut merinovalankani loppuun ja yritin kuumeisesti etsiä lankakauppaa kaupungilta. Koska en puhu saksaa, niin en voinut kysyä keneltäkään neuvoa. Kävelin kuuluisan puusillan läpi ja valokuvasin sitä. Päätin käydä katolisessa kirkossa sisällä ja kiertää sen puutarhan ympäri. Edelleen oli kylmä ja menin kahvilaan keitolle.

Seuraavana päivänä lähdin hyvän ystäväni ja hänen koiransa kanssa alpeille patikoimaan. Ystäväni oli valinnut kohteen ja ajoimme ensin autolla tunnin verran Luzernista poispäin. Sitten käännyimme Amstegiin ja mutkitteleva serpentiinitie alkoi. Tiellä oli liikennemerkkejä, joissa kerrottiin, milloin piti odottaa esim. postiauton tuloa ylhäältäpäin ennenkuin sai jatkaa eteenpäin. Kylän kohdalla meitä vastaan tuli lehmälauma, jota ajettiin maanviljelijöiden toimesta alaspäin kotiniitylle. Kesän lehmät olivat saaneet syödä heinää alppien rinteillä.

Bristenin kohdalla otimme kaapelihissin ylöspäin ja alppivaelluksemme pääsi alkamaan. Ystäväni koiran häntä heilui iloisesti, kun pääsi ulkoilemaan. Vaatteita sai olla ihan reilusti, koska ylempänä oli paljon kylmempi kuin parkkipaikalla. Viikko sitten polveni oli tulehtunut ja se edelleen tuntui. Patikointiin ystäväni oli valinnut helpon maisemareitin. Tulimme alppijärven kohdalle ja vesi näytti tumman vihreältä. Päätimme lähteä ylämäkeä eteenpäin.  Ystäväni kysyi, miten polveni jaksaa? Sanoin, että hyvin menee ylämäkeen!

Jippii lumihuiput tulivat näkyviin taukopaikallamme. Aurinko lämmitti niin, että avasimme takkejamme. Kuvasimme kilpaa kaunista maisemaa ja muistimme ottaa koirankin kuviin. Täällä ei ollut ruuhkaa, vain muutama patikkaryhmä tuli meitä vastaan. Nautimme täysin siemauksin kauniista syyspäivästä ja luonnon ihanuudesta hengittäen raikasta ilmaa. Askeleita kertyi hyvin ja kuuma tässä hommassa tuli. Olimme ihan puhki, kun pääsimme takaisin kaapelihissille.

Sveitsissä sauvakävely on suosittua ja keltaisia kävelypolkuja näkyy siellä täällä. Kävimme katsomassa linnapihan viininviljelyksiä sunnuntaiaamupäivästä.  Yhtäkkiä kävelypolku meni aivan asuinrakennusten etupihan läpi. Kysyinkin ystävältäni, että miten tämä on mahdollista? Hän kertoi, että maa on täällä arvokasta ja talot on kylissä rakennettu tosi tiheään, että kyllä kävelypolku voi mennä talojen etupihojen halki. Kolmen päivän aikana sain kasaan melkein 60 tuhatta askelta sekä iloisen mielen, että olin käväissyt vierailulla sveitsissä.

Aurinkoisen värikkäitä syyspäiviä sinulle lukijani!

 

 

 

Luontomatkailua Kuusamossa

Posted on by

Lomani aluksi lensin poikani kanssa potkurikoneella Kuusamoon. Koneessa olisi tarvinnut kuulosuojaimet, niin kovaääninen se oli. Heti lentokentältä automme suuntasi Suurpetokeskukseen Kuusamoon katsomaan Sulo-papan Reeta, Vöyti ja Juuso karhuja. Petoeläinten orpokodissa näki karhujen lisäksi susia, ilveksen ja poroja oppaan johdolla. Piristävä sadekuuro yllätti meidät kierroksella ja repusta piti kaivaa sadetakit päälle.

Seuraavana päivänä ilma oli kesäisen viileä ja laitoimme tuulipuvut päälle ja suuntasimme autolla kohti Rukan rinteitä. Vuorossa oli rinnesuunnistusta hyppyrimäen maastossa. Onneksi valitsimme lyhyemmän reitin, koska ihan ensimmäistä kertaa kompassin ja kartan avulla etsimme rasteja. Suunnistuskarttaa piti lukea tosi tarkkaan, jotta maastosta löysi oikean rastin. Aikaa kului paljon ja viimeistä rastia  me etsimme väärästä kohdasta. Oppaamme soitti meille ja pyysi palaamaan lähtöön.

Kolmantena päivänä meitä odotti retki Oulangan kansallispuistoon Hiiden hurmoksen luontopolulle ja Kiutaköngäs kosken kuohujen pauhuun. Ilmakin oli vaihteeksi kesäisen lämmin. Pitkospuut, suokukat, hillat, ja luontolampi olivat elämys ilman isoa hyttysparvea. Reppu täynnä eväitä ja muutama kilometri nuotiopaikalle. Sain jopa tulet syttymään ja pojan itse käristämään makkaran. Luontopolun huipennus oli vielä tulossa!

Kiutaköngäs koskelle pääsi polkua pitkin ihastelemaan dolomiittikalliota ja kosken paukua. Hiidenkirnuja näkyi myös polun varrella. Nämä kalliot ovat muotoutuneet jääkauden aikana! Lapinvuokot kukkivat kalliolla ja me filmasimme kilpaa aaltojen pauhua. Kyllä Suomi on kaunis maa!

Toivotan sinulle Aurinkoista Kesää!