Syyslomalla palasimme perheeni kanssa takaisin Torreviejaan. Nyt asuimme aivan La Matan rannan vieressä. Aamu alkoi lenkkeilemällä hiekkarannalla juuri, kun aurinko alkoi nousta uuteen päivään. Suolavesi ja merituuli huuhtoi viimeisetkin unenrippeet pois samalla, kun aurinko alkoi lämmittää. Aina lenkin lopuksi oli pitkä ylämäki kiivettävänä asunnollemme.
Alicantesta haimme tyttömme lomailemaan kanssamme paikalliselta juna-asemalta Renfe Estación. Sieltä lähti pikajunia esim. Madridiin ja Barcelonaan. Samalla kävimme tutustumassa Alicanten kaupunkiin. Aaltoileva kävelykatu oli aivan sataman vieressä. Rantapuistosta löytyi useita vanhoja kumiviikunapuita eli fiikuksia. Niiden rungot olivat tosi villit kuin juuret olisivat kasvaneet ympärille.
Castillo de Santa Bárbara entisajan vanha linnoitus oli isolla kukkulalla. Yritimme löytää tien sinne ja ensin ajoimme ohi, kunnes käännyimme ja linnoitukset opastukset tulivat näkyviin. Jotkut turistit olivat todella reippaita ja ajoivat korkealle kukkulalle pyörillä. Alaspäin sieltä olikin sitten haastavaa ajella serpentiinitietä pitkin.
La Matassa myytiin asuntoja (se vende) lähes joka tiellä. Uusia asuntoja ei juurikaan rakennettu. Autoja oli päivisin paljon liikenteessä ja rannalla ihmisiä kävelemässä. Lokakuussa sää oli hyvin kesäinen: aamuisin +16 ja päivisin +25. Syksyn tulon huomasi täällä siitä, että yökaste putsasi kadut itsestään.
Viimeisenä päivänä Välimeri oli aivan hurjana ja aallot kohisivat voimalla. Mikä olikaan hauskempaa kuin mennä hyppimään mereen! Hienointa viikossa oli, että saimme ulkoilla kaiket päivät ja kerätä voimia Suomen pimenevään syksyyn.
