Kyllä oli ihana hiihdellä Saariselän latui pitkin auringonpaisteess. Kerran mun sukset lipsu niin paljon, että piti pysähtyy Laanilan hiihtokopill.  Pyysin kunnon liisterit suksieni pohjaan, jotta pääsin takaskin. Muutoin olisin mennyt vain taaksepäin! Lapiss puhuthan sillai jännästi, mieki haluaisin osata, mutt en ossaa.

Kaunispäältä Saariselälle pulkkamäessä sai hyvät vauhdit. Mun poika oli aika pieni, kun täällä hurjasteltiin ja tykkäs kovasti menosta. Ihan hyvää liikuntaa oli kiivetä mäki uudelleen ylös ja sitten vauhdilla alaspäin pöllyävän lumen sekaan.

Laskettelurinteet löytyi pulkkamäen takaata. Tytöt oli sillo ekaa kertaa laskettelukoulussa ja hyvinhän ne oppi sen homman, kun oli jo koululaisii. Laskettelu voitti miljoona kertaa hiihtämisen, vaikka yritin kovasti itelle saada tytöist hiihtokaverii.

Väsyny pikkumatkailija Kiilopään kierroksen merkill. Oltiin just ulkoiltu monta tuntii ja käyty Kiilopään kahvilassa syömäss. Alko olla päiväunien aika! Nykyään mun poika on jo kasvanu isoks ja laskettelis koko päivän rinteissä.

Menhään Lapphiin uuestaan lusthin pithoon!