Juoksukärpäsen matkass

paidat

Katsopa, miten kärpänen on valmistautunu alkavaan juoksukauteen! Teetin itelleni ja juoksuystävilleni mainospaidat. Sitten ostin uudet kirkkaankeltaiset menopelit. Kyllä nyt voi kevät alkaa: olenhan ilmoittautunut kahteen juoksukouluunkin. Vanhat Nike Pegasus traktorini, jotka oli minull käytössä monta vuotta, heitin roskikseen. Mun traktorit oli tosi hyvät, niillä jaksoin melkein liitää Berliinin puolikkaan kahdesti aikoinaan.

Plakias

Kevääll olis ihana loikata viikoks juoksemaan etelään! Ylläoleva kuva on Kreetalta Plakiaksen kylästä. Sinä vuonna mulla oli jalkapohja tosi kipeenä. Vuorimaisemat ja hiekkatie kuitenkin oli niin houkuttelevat, että pakkohan mun oli laittaa lenkkarit jalkaan ja yrittää pientä lenkkiä. Juoksusta kerään voimaa ja tsemppiä.

suurjarvi

Suurijärven polku löytyy Vierumäeltä. Kevät ja kesä haastaa kuntoilemaan. Hassua, että hyvä kunto ei säily. Juoksukärpänenkin joutuu aina aloittamaan alusta juoksukunnon keräämisen talven jälkeen. Sukset on laitettava autotalliin odottamaan uutta talvea. Juoksukouluissa tapaa uusia juoksuystäviä . Joskus intoudun laittamaan numerolapun rintaan ja kokeilemaan vauhtiani kisatapahtumissa. Toukokuun lopulla juoksukärpäsen löytää Naisten Kympiltä Hesasta.

vanhoja juoksijalehtia
Minult löytyy vanhoja Juoksija-lehtiä yli 20 vuoden takaa. Etsin vuoden 1995 Forssan kesäillan puolikkaan tuloksii vähän aikaa sitten. Muistin, että meillähän on autotalliss lehtii. Ne Juoksijat oli liian vanhoja! Sitten menin vaatehuoneeseen katsomaan seuraavaa antiikkipinoa ja sieltähän se kaipaamani Juoksija hyppäs syliini…

Toivotan lukijoilleni tsemppii ja menestyst uuteen juoksukauteen! Nyt saa taas lähtee lentoon juoksemall, kun kevät koittaa ja lumet sulaa.

Patikoimaan Plakiakseen?

Olimme pääsiäisenä lähdössä koko perhe Kreetalle Plakiaksen kylään. Kahta päivää ennen matkaa kävin kotona lenkillä. Meillä oli vielä tiet talven jäljiltä täynnä soraa ja pyörätietä ei oltu ehditty putsata. Niinhän siinä sitten kävi, että vain 300m metriä ennen kotiovea lensin täyttä pituuttani asfalttiin.

Tuulihousuni menivät rikki ja sain todella ikävän näköisen haavan leukaani. Heti, kun tulin kotiin, niin lähdin siltä istumalta kohti terveyskeskusta. Kun palasin kotiin, niin sanoin, että en varmasti lähde mihinkään tämännäköisenä leuka teipattuna. Lapset alkoivat sitten itkeä, kun olivat jo aloittaneet pakkaamiset pääsiäismatkaa varten.

valkeat vuoret

Matkaan kuitenkin lähdettiin sunnuntaiaamuna. Yritin peitellä teipattua leukaani huivilla, koska näytin ihan siltä kuin olisin ollut isommassakin tappelussa. Olimme varanneet Plakiaksen kylästä majoituksen joltain perheeltä, joka piti hotellia.

Plakiakseen ajettiin hurjan Kotsifoun rotkon läpi. Kivenmurikoita oli tippunut tielle. Kaikki ajoivat kovaa kuitenkin kiemurtelevaa tietä. Siinä kohtaa kyllä alkoi pelottamaan. Sitten tulimme Plakiaksen kylään!

preveli

Preverissä oli Ortodoksiluostari ja siellä näimme matkamme ensimmäiset suomalaiset turistibussit. Siinä lähellä oli myös palmupuisto, jossa lähes kaikki palmut olivat palaneet. Prevelin parkkipaikalla poikani oli ihastunut niihin kymmeniin hylättyihin kissoihin.  Luostarin lähellä oli myös vanha luostari raunioina ja samalla siellä kulki lammaslauma paimenineen.

Valkoisten vuorten takaa se aurinkoranta sitten löytyi Agia Galinista. Sinne kesti ajaa Plakiaksesta noin tunnin verran, vaikka tiet olivat aika mutkaiset ja aina jouduimme ajaa myös sen hurjan rotkon läpi. Näytti siltä, että kylä oli vuorten takana ja pilvet vain avautuivat siellä.

keltainen

Keväällä Kreetalla kaikki pellot kukkivat keltaisenaan. Plakiaksen ympäristössä oli paljon patikkamatkailijoita. Mintut kukkivat myös kauniisti liilana. Kreetalla on todella kaunista, kun luonto herää kukkaan oliivipuiden alla.

Meillä oli paluulento sitten pääsiäissunnuntaina. Vuokra-automme hajosi Rethimnonin kohdalla moottoritiellä. Siitä meni vaihdekeppi rikki eli vain viitosvaihde toimi. Matka päättyi sitten vuokra-autolla Shell huoltamolle lähelle Hanian lentokenttää. Huoltamo oli kiinni ja mieheni vaan soittamaan vuokra-auto firmaan, että meitä pitäisi tulla hakemaan täältä, kun lentokin lähtisi parin tunnin kuluttua Suomeen. Kaikki kreikkalaiset olivat juhlineet lauantaina pääsiäistä, joten joka puolella oli hiljaista.

Vuokra-autofirman mies löysi meidät sieltä huoltamolta. Hänellä oli meidän rikkimenneelle vuokra-autolle jo korjaajakin mukana! Sitten vaan sulloimme kaikki laukut siihen pieneen autoon ja yritimme mahtua kyytiin. Pääsimme siis ajoissa Suomeen, vaikka ei minua olisi haitannut, vaikka olisimme jääneet Kreetallekin. Ilmakin näytti juuri paranevan lämpimämmäksi.

hiekkatie