Puutarhainnostus + Juoksukoulu

 

Ehdin istuttaa punasipulit kasvimaahani huhtikuussa. Sain jännittää pitkään, että paleltuivatko ne tuplaharsojen alla? Onneksi saimme Äitienpäivän jälkeen lämpöaallon Suomeen ja punasipulini sekä pinaatintaimeni ovat nostaneet vihreitä varsia ylös. Meidän pihassa kuusi kukkii parhaillaan ja uusia käpyjä on tulossa paljon. Oravat ovat innoissaan tästä.

Laitoin kolme kasvilavaa pihalleni lisää. Sinne istuttelin salaattia, persiljaa, lisää punasipuleita, tilliä, olkikukkia ym. Nämä kasvilavat ovat harsojen peitossa ja kastelen niitä ahkeraan, jotta siemenet lähtevät itämään. Kirsikkatomaattini ovat venyneet pituutta olohuoneen pöydällä ja niihin olen vaihtanut isompia ruukkuja. Tomaattini pääsevät pihalleni vasta kesäkuussa kevytkasvihyllykkööni.


Opetan poikani kanssa maastojuoksua ja yleensäkin juoksuharjoittelua JuniorJuoksukoulussamme lähipururadallamme. Meillä on reippaita oppilaita. Suunnittelemme ohjelman huolella ruutupaperille. Ohjelmassa meillä välillä hypellään muoviaitoja ja heitellään vinkua. Meillä on erilaisia tehtäväratoja treeneissämme.

Yritän kirjoittaa lastenkirjan juoksukoulu teemalla. Tarinan juoni minulla on päässäni ja kesälomallani aloittelen hommaa. Toivon, että ideani saa sormeni vikkelästi kirjoittamaan tarinaani. Olen kevään aikana osallistunut muutamaan kirjakahvilaan, jossa on ollut aiheena kirjan taittaminen, markkinointi jne. Monet harrastavat kirjojen kirjoittamista ja lukemisesta on tullut suosittua.


Nautitaan yhdessä vihertävästä luonnostamme ja linnunlaulusta!

Kevät kirmaisut


Huhtikuun lämpöaalto haihdutti lumet pois pururadoilta ja hiekkapoluilla lenkkeily alkoi.
Hetken aikaa piti tassuttaa jääkasoissa, mutta ilmat lämpenivät nopeasti, jääkasat lähtivät ennätysvauhdilla pois. Talven jälkeen on aina mukavaa päästä pururadoille lenkkeilemään ja katsomaan ensimmäisiä valkovuokkoja. Tervanokka odottaa jo kesän uimareita ja lautasurffaajia.

Olen saanut vetää Junior Juoksukoulua ja pääsiäisen jälkeen pääsimme lähipururadalle kirmaamaan ylämäkiä sekä laskemaan alamäkiä. Tunnen pururadan jokaisen mutkan, koska olen kiertänyt rataa satoja kertoja.  Juoksukoululaiset innokkaasti tekevät suunnittelemani ohjelman koordinaatiota, pelaavat ja harjoittelevat esim. ylämäkijuoksua. Hiekkapolut ovat kivituhkaa, metsäpoluilla kulkee maastopyöräreitti. Pyöräreitti on vähän pienentynyt, koska pururatamme itäkulmaan rakennetaan uusia asuintaloja.

Innostuin ostamaan uusia puutarhavadelman taimia ja istutin ne paraatipaikalle kasvimaani kulmiin. Toivottavasti astiataimet juurtuvat hyvin ja innostuvat kasvamaan tuuheiksi. Meidän pihalta olemme karsineet omenapuiden oksia, jotta mahdumme kulkemaan. Puut ja pensaat alkavat vihertää, nurmikkokin, vaikka sammal on melkein valloittanut sen. Pihallani leikkimökin kulmaan on levinnyt uusi karviainen.

Mitä kesälajeja sinä harrastat? Minä lenkkeilen aika usein, sitten ulkoilutan ystäväni kanssa koiraa kävellen, pyöräilen poikani kanssa. Valmennan ja opetan yleisurheilua harrasteryhmille. Tiedätkö, että meidän perheen tuulikaapin täyttää kymmenet lenkkarit. Välillä on vaikea löytää omat muiden joukosta. Kaikilla on erikoisia eli emme voi vaihdella lenkkareita keskenämme.

Toivotan sinulle lukijani liikunnallista loppukevättä kukkivan kirsikkapuu kuvan kera!

Juoksukärpäsen matkass

paidat

Katsopa, miten kärpänen on valmistautunu alkavaan juoksukauteen! Teetin itelleni ja juoksuystävilleni mainospaidat. Sitten ostin uudet kirkkaankeltaiset menopelit. Kyllä nyt voi kevät alkaa: olenhan ilmoittautunut kahteen juoksukouluunkin. Vanhat Nike Pegasus traktorini, jotka oli minull käytössä monta vuotta, heitin roskikseen. Mun traktorit oli tosi hyvät, niillä jaksoin melkein liitää Berliinin puolikkaan kahdesti aikoinaan.

Plakias

Kevääll olis ihana loikata viikoks juoksemaan etelään! Ylläoleva kuva on Kreetalta Plakiaksen kylästä. Sinä vuonna mulla oli jalkapohja tosi kipeenä. Vuorimaisemat ja hiekkatie kuitenkin oli niin houkuttelevat, että pakkohan mun oli laittaa lenkkarit jalkaan ja yrittää pientä lenkkiä. Juoksusta kerään voimaa ja tsemppiä.

suurjarvi

Suurijärven polku löytyy Vierumäeltä. Kevät ja kesä haastaa kuntoilemaan. Hassua, että hyvä kunto ei säily. Juoksukärpänenkin joutuu aina aloittamaan alusta juoksukunnon keräämisen talven jälkeen. Sukset on laitettava autotalliin odottamaan uutta talvea. Juoksukouluissa tapaa uusia juoksuystäviä . Joskus intoudun laittamaan numerolapun rintaan ja kokeilemaan vauhtiani kisatapahtumissa. Toukokuun lopulla juoksukärpäsen löytää Naisten Kympiltä Hesasta.

vanhoja juoksijalehtia
Minult löytyy vanhoja Juoksija-lehtiä yli 20 vuoden takaa. Etsin vuoden 1995 Forssan kesäillan puolikkaan tuloksii vähän aikaa sitten. Muistin, että meillähän on autotalliss lehtii. Ne Juoksijat oli liian vanhoja! Sitten menin vaatehuoneeseen katsomaan seuraavaa antiikkipinoa ja sieltähän se kaipaamani Juoksija hyppäs syliini…

Toivotan lukijoilleni tsemppii ja menestyst uuteen juoksukauteen! Nyt saa taas lähtee lentoon juoksemall, kun kevät koittaa ja lumet sulaa.

Juoksukoulussa

Sain juoksukärpäsen jo 11-vuotiaana tyttösen. Olin kotona illalla ulkoilemassa lähimetsäss, kun meidän kentällä näin luokkakaverini harjoittelemass ryhmässä. Ryhmää veti pirteä nainen, jolla oli labradorinnoutaja mukana. Kiinnostuin tästä kovasti ja heti seuraavana päivänä kyselin luokkakaveriltani, ett miss harkoissa oikein hän oli? Selvis, että ne olivat yleisurheiluharkat. Halusin tietty sinne mukaan juoksemaan ja hyppimään! Ensimmäisiin juoksukilpailuihin lähin innolla mukaan. En muistanu kysyy, missä se maali oli, vaan lähdin vauhdill matkaan ja pysähdyin ennen maalii. Mulle huidottiin, että vielä vähän matkaa ja sitten oot perill.

jalat3

Mun nuoruudess vanhemmat ei ehtiny viedä harjoituksiin, vaan ite piti olla omatoiminen ja ottaa selvää asioista. Jos halus harrastaa, niin mentiin vaan mukaan. Kyllä sielt sitten sai aina kavereita ja heidän kanssa pyörällä kesät talvet kuljettiin yhdess harjoituksiin. Valmentajamme oli tosi mukava. Hän kuskas meitä aina kisoihin ja piti meille pururadoilla harjoituksii. Urheilun parista sain hyvii ystävii ja pidämme edelleen yhteyttä.

piikkarit3

70- ja 80- luvun urheiluasut oli kaukana nykypäivän teknisistä vaatteista. Kisa-asuna oli t-paita ja shortsit. Sitten seura-asuna tosi paksua kangasta olevat verkkarit. Piikkarit oli silloin yleensä Karhulta samoin lenkkarit. Kuvassa mun vanhat Karhut ja harjoituskirjani. Silloin ei ollu mitään nettiohjelmii kuten nykyään.

mm83

Ensimmäiset MM-kisat 1983 Helsingissä olivat hienot! Seuramme kanssa olin Olympiastadionilla katsomasa useana päivänä  MM-kisoja Helsingissä elokuussa. Muistan avajaiset elävästi ja Norjalaisen Grete Waitzin maratonvoiton sekä Tiina Lillakin keihäsvoiton tietenkin. Meillä oli takakatsomoss aika alhaalla paikat, joten näimme monia urheilijoita lähelt.

Lidingo3

Ruotsiss käytiin juoksemassa Lidingö Loppetissa. Meidän kesäkausi loppu sinne. Saimme olla yhden yön hotellissakin ja matkustaa laivalla. Ruotsissa monesti syksy oli ollut sateinen ja sitten juoksun startti oli savipellolta 15km hiekkateitä mutkitellen. Siellä oli paljon juoksijoita ja aina järjestelyt pelasi tosi hyvin. Niist jäi mukavat muistot!

On hieno huomata, että Suomess on kuntoilubuumi ollut jo muutamii vuosii päällä! Juoksukouluihin mennään innokkaana mukaan. Itsekin kävin Juoksukoulun 2011, kun menin ensimmäistä kertaa Naisten kympille ja sitten vielä innostuin laittamaan numerolapun rintaani ja kokeilemaan puolikasta Paloheinässä. Keväällä 2015 olin ilmoittautunu uudelleen Juoksukouluun ja sain juoksukärpäsen liikkeelle pienistä jalkavaivoist huolimatta. Oli ihana odottaa kunnon harjoituksii ja saada uusii juoksukavereit!