Hyppäsimme syyslomalle aurinkoiseen Dubrovnikiin. Lähdimme lenkkitossut jalassa kävelemään ensin Babin Kukin niemen ympäri. Copacabana rannalla oli aika rauhallista, kun siellä näkyi vain muutamia uimareita. Puut olivat täysin vihreitä, kukat kukkivat edelleen, mandariinipuita näkyi talojen puutarhoissa.
Seuraavana päivänä päätimme oikaista Lapadin kukkulan kautta vanhaan kaupunkiin. Sinne kiipesimme ylämäkeä, kiemurtelimme ja päädyimme umpikujaan, kun kävelypolku ei mennyt eteenpäin. Otimme seuraavan etapin kohti kaupunkia, mutkittelimme uutta kävelypolkua pitkin rantaan ja sieltä rantatietä pitkin Pileen ja Old Town portit tulivat näkyviin. Turistien paljous hämmästytti meitä ja etsimme rauhallisimman sivukadun ruokapaikan.
Takaisin kävelimme suorinta reittiä asunnollemme, Pilen kautta keskustaan ja sataman reunalta käännös HNK Stadionin ohi Babin Kukille. Dubrovnikin kadut alkoivat tulla tutuksi kävellen. Lokrumin saariretki odotti aamusta. Siellä oli mukavia kävelypolkuja ympäri saarta. Tutkimme saaren luostarin rauniot, puutarhan, kiipesimme jyrkän kivipolun kohti kukkulaa, mistä löytyivät uudet rauniot. Pinjamännyt, oliivipuut, sypressit kasvoivat luonnonpuistossa rehevinä.
SRD-vuorelle halusimme kiivetä kävelypolkua pitkin, kunhan vain löytäisimme alkupaikan. Ystävällinen rouva neuvoi meille, mistä nousivat portaat ja pääsisimme ison tien yli. Kiipeilypolku meni aluksi metsässä varjossa, mutta kun pääsimme ylöspäin, niin kivipolku mutkitteli puiden yläpuolella. Ylöspäin oli kunnon mäkitreeniä kiivetä, kun aurinko helotti kuumana. Serpentiinimutkat tulivat tutuiksi ja minun piti pitää katse maassa, jotta en kompastuisi kivenmurikoihin. Pikkuisen hikinen urakka oli kiipeämisessä, mutta pääsimme huipulle.
Toivotan sinulle lukijani mukavan reipasta loppusyksyä!
