Hyppy Berliiniin

Hyppäsin Finnairin siivillä Berliiniin viettämään syyslomaa poikani ja tyttöni kummitädin kanssa. Lehdet olivat syysvärityksessä, vaikka päivisin aurinko lämmitti ja tarkenimme välillä T-paidoilla. Kiersimme kaupungin 100 ja 200 busseilla, koska se oli paljon edullisempaa kuin hypätä Hop-Hop turistibussiin. Aleksanderplatsin lähellä törähdimme kahvilaan varmaan vähän äänekkäästi ja tarjoilijoita hymyilytti? Tilasin meille saksaksi korostaen kahvit ja pienet muffinit. Tarjoilija pyysi toistamaan tilaukseni ja minä iloisena korostaen toistin. Hän alkoi nauramaan ja saimme ylimääräisen pikkumuffinin ilmaiseksi.

Kävellen täällä oli oltava risteyksissä tosi varovainen, kun ylitti kadun suojatietä pitkin Ku´dammin ostoskadulla. Valot oli säädetty niin nopealle, että ne ehtivät vaihtua punaiseksi, vaikka olimme puolivälissä. Neuvonkin juoksemaan Berliinissä suojatiet nopeasti ja pitämään silmät auki sekä korvat tarkkana. Autot ajoivat aivan liian lujaa. Muutoin suosittelen olemaan super tarkkana Berliinin liikenteessä!

Yksi vierailukohde oli minulle nostalginen! Halusin käydä haistelemassa vuonna 1936 Hitlerin aikaan rakennettua olympia tunnelmaa Berliinin olympiastadionilla. Sinne pääsi kätevästi S-bahn junalla, joka kulki maanpinnan yläpuolella. Osasin kuvitella tyhjän stadionin täynnä ihmisiä. Kiipesin ihan katsomon yläriville poikani kanssa ja olimme tosi korkealla. Alas piti tulla varovasti pitäen kiinni penkeistä, ettei alkanut huimaamaan. Rappuset olivat betoniset ja vedättivät alaspäin. Niihin olisi tarvinnut kaiteen, mutta semmoista ei oltu rakennettu aikoinaan.

Kävimme valokuvaamassa East Side Galleryn Berlin Mauerilla vanhaa muuria. Siellä oli paljon ihmisiä, vaikka aluksi juna-asemalta suunnistamiseen piti kaivaa kännykästäni navikaatiosovellus. Muurin lähellä oli Mercedes-Benz Areena, jonne virtasi nuoria isona letkana. Kysyin yhdeltä tytöltä, että onko siellä jokin konsertti illasta? Kyllä vaan, Saksalainen pop-bändi oli tulossa esiintymään.

Kesäkuussa vuonna 2013 edellisen Berliinin matkan jälkeen olin luvannut, että poikani pääsisi käymään Berliinin Zoo eläintarhassa. Nyt se tapahtui! Zoossa tapasimme kummipoikani ja hänen perheen, jotka viettivät syyslomaa meidän tavoin Berliinissä. Zoo on hyvin keskeisellä paikalla. Sieltä löytyi kauniisti hoidettu puutarha sekä monen eläimen koti. Panda tuli syömään bamburuokoa sinne koloonsa ja saimme kilpaa filmata sitä. Kirahvit viettivät aurinkoista päivää oman keltaisen talonsa pihalla. Jääkarhuja oli pari ja yksi tykkäsi peruuttaa kallionkoloon ja tulla heti takaisin filmattavaksi. Syysväritys oli hieno!

Liikunnallista lokakuun loppua sinulle lukijani ja muistahan laittaa heijastin vaatteisiisi

Syksy pistää harrastamaan

Syksyllä minulla omenapuut notkuivat omenia: Pirjaa, Huvitusta, Kanelia ja Loboa. Sitten riikunoita oli satoja ja hyviä luumuja. Omenoita söin niin paljon, että nyt ei tee mieli kaupasta ostella niitä. Keväällä en edes huomannut, että omenapuissa olisi ollut erityisen paljon pölyttäjiä. Meillä oli hellekesä, joten kesä varmaan tuplasi omenoiden määrän? Ystäväni asuu Sveitsissä ja siellä on lämpimiä kesiä ja sinne ehtii tulla kahdet sadot mansikoista.

Tuplasin lankavarastoni ihan kotikaupungin Saiturin pörssistä. En ollut ajatellutkaan, että sieltäkin voisi löytää heijastinlankoja tai trikookudetta. Ennen olin tilannut Virosta lankoja tai poikennut Porvooseen lankakauppaan. Nyt saan parin kilometrin kävelyllä lankoja kotikaupungistani. Minulla on vähäsen ylituotantoa näistä helpoista tekeleistäni.

Ilahdutin sukulaisiani ja lähetin pari pakettia Rovaniemelle ja yhden Ruotsiin. Niissä oli jokaiselle villaiset hiuspannat! Katsoin netistä ohjeen, keskelle solmu ja loppu vaan suoraan. Lankaa menee vain vähän, yhdestä kerästä saa useamman hiuspannan. Tykkään tehdä käsitöitä, koska minusta se rentouttaa.

Minkä harrastuksen sinä olet aloittanut syksyllä? Minä aloitin ohjatun kuntosalin ja kyllähän se on hauskaa hikoilla muiden kanssa, puuskuttaa ja tehdä kiertoharjoittelua. Sitten tilasin Saksasta itselleni uudet MBT lenkkarit, kun fyssarini suositteli niitä minulle kengiksi, jotta saan nivelrikkoni varpaassa rauhoittumaan. Kengät tulikin aika nopeasti postilla. Pääsin kokeilemaan niillä kävelyä ja sitten rohkenin käymään aamulenkillä. Voi sitä riemuntunnetta, kun osasin hölkätä. Melkein lähdin lentoon!

Kävin opiskelemassa Liikuntaleikkejä Eslun koulutuksissa ja positiivista ohjaamista. Minulle tulee välillä tuurausohjauksia ja lajina yleisurheilu. Lauantai-illasta ajelin naapurikaupunkiini lapsuuden urheiluseurani 100-vuotisjuhliin. Siellä tapasin paljon tuttuja ja valmentajani Jomin elämäntyö palkittiin. Saimme katsella seinällisen vanhoja juoksukuvia eri vuosikymmeniltä…

Liikunnallista lokakuuta sinulle lukijani ja muistathan laittaa heijastimen!

Tere tulemast Tallinn

 

Lauantaina lähdin varhain aamusta junalla kohti Helsinkiä pakaasini kanssa. Nyt oli vuorossa töiden virkistyskerhon perinteeksi tullut matka Tallinnaan. Muutama meidän porukasta juoksisi Tallinnan Maraton juoksutapahtumassa. Tänä vuonna Viron 100-vuotisjuhlan kunniaksi juoksupaidat oli raidoitettu musta, valko, siniseksi Viron lipun mukaisesti. Itse olin kannustusjoukoissa.

Tallinna Maraton kympillä oli uusi reitti ja juoksun maali tulikin vanhaan kaupunkiin. Edellisvuoden juoksumuistot palasivat mieleeni, että kuinka olin kipeällä polvellani taivaltanut matkan. Jäimme kannustamaan reippaita juoksijoita. Ihan nuoria koululaisiakin oli mukana kisassa.  Ilma oli kesäisen lämmin ja T-paidalla tarkeni vallan hyvin. Pyörähdimme ikkunaostoksilla ja tarkistamassa tuliaisia varten hinnat Kalev suklaapuodissa Rothermannilla. Siitä nopeasti kohti Viron apteekkia voide ostoksille. Olipa virkistävää, kun illasta kävimme vielä uimassa kylpylän ulkoaltaassa.

Sunnuntaina aamusta lähdimme kävelypatikkaa kohti Katriorgin puistoa. Sinne oli matkaa noin 2,5 kilometriä. Minulla oli kartta mukana, jotta osaisimme suunnistaa perille. Puiston kauneus avautui hetkessä eteemme. Kukat ja puut loistivat kauneutta ympärillämme. Nyt olimme tulleet Tallinnan kauneimpaan puistoon. Monet paikalliset olivat kävelylenkillä Katriorgin maisemissa kanssamme.

Iloista alkavaa syksyä ja tsemppiä liikuntaharrastuksiin lukijoilleni!

 

Kannustusmatka Tanskaan

   
Lähdimme tyttöni kanssa Tanskaan kannustusmatkalle
. Matka oli melkein yllätys! Se tilattiin viikkoa aikaisemmin. Päätimme vuokrata Norrabron kaupunginosasta asunnon käyttöömme. Lentokentältä hurautimme metrolla tosi vauhdikkaasti Norraporttiin. Muistin syksyltä, että täällä oli se punainen torni.

Sitten muutaman kilometrin kävely asunnollemme. Ilma oli kovin tuulinen. Jos aurinko tuli esiin pilvien lomasta, niin oli lämmin.  Mutta heti kun meni pilveen, niin tarvitsi takin päälle.  Tanskassa on paljon vanhoja tiilisiä kerrostaloja ja monissa on kauniit erkkeri-ikkunat sekä rautaiset parvekkeet. Polkupyöriä notkui joka talon edessä. Parhaiten täällä pääsee liikkumaan juuri pyörällä. Onhan pyörille varattu omat kaistat teiltä.

Sunnuntaiaamusta lähdimme bussilla kohti Hvidovren Stadionia Nuorten Pohjoismaisiin kisoihin. Sininen urheilukenttä löytyi helposti koulun takaa. Vielä ei satanut, vaan oli tuulinen puolipilvinen sää. Kun aurinko paistoi, niin tarkenimme jopa t-paidoilla. Kannustimme ahkerasti Suomen joukkueen kilpailijoita.

Tyttöni halusi nähdä Kööpenhaminan 175-vuotta vanhan Tivolin. Hyppäsimme junaan Frihedenistä  Kööpenhaminaan Central Stationille ja oikealta löytyi Tivolin sisäänkäynti. Tivolin puutarhurit olivat ahkeroineet kesällä, koska Tivolissa kukkapenkit kukoistavat väriloistossa. Lenkkarit jalassa kävelimme monta kilometriä ja saimme happirikasta meri-ilmaa aimo annoksen.

Kööpenhamina lumosi meidät jälleen.

Mukavaa elokuun loppua sinulle lukijani!

Kylässä Raumall

vanharauma

”Ol niingon gotonas” toivotellaan, kun tullaan Raumall.
Rauman urheiluhalli kuhisi väkeä, kun siellä oli parhaillaan Pitsiturnaus menossa viileässä jäähallissa. Autoja oli kuin muurahaisia parkkipaikalla. Itse suuntasin helteiseen puutalokaupunginosaan Vanhaan Raumaan mukulakiville kävelemään ja ihailemaan pitsihuviloita. Kattelin nypläyspitsien hintoja, mutta olivat aika arvokkaita. Äitini tullee saamaan sinisen pitsikynttilän nimipäivälahjaksi. Rauman murretta voi ihastella Oikkem biän sanakiri -sivuilta.
raumamuseo

Iltapäivästä autoni nokka suunnattiin kohti Laitilaa. Raumalta sinne ajeli puolessa tunnissa.
Tällä kertaa olin katsomon puolella jännittämässä SM 19-22 Nuorten kisoja. Pienellä paikkakunnalla kisoihin tarvitaan paljon talkooväkeä ja yhteishenki kukoistaa. Majapaikasta kentälle oli kävelymatka. Kisoihin osallistui yli 600 nuorta urheilijaa ja tyttöni oli yksi heistä. Mitaleista käytiin kovaa kamppailua…

Nautitaan elokuun aamuista ja loppukesän päivistä, Tsemppiä kuntoiluun!

Alkukesän retki Jyväskylään

 

Toukokuussa alkoi kesän lämpö ja vihreys. Kasvimaani huutaa tällä hetkellä vettä, kun ei ole yli kuukauteen satanut. Herukkapensaissa näkyy jo hyvänkokoisia raakileita, samoin omenapuissa. Pionini ovat nostaneet nuppunsa ja aukeavat ennen juhannusta. Kasvit ja kukat ovat tänä kesänä pari viikkoa etuajassa.

Naisten kympillä olin hölkkääjien joukossa ja siinä ehti hyvin katsella maisemia, kun ruuhkassa askellettiin Helsingin katuja ja hiekkapolkuja pitkin. Mieheni oli toimitsijana siellä jo toista kertaa. Juoksin hyvän ystäväni kanssa reitin läpi. Picnik-eväät olivat tänä vuonna hiukan kevyemmät kun ei ollut tarjolla salaattia, vain pähkinöitä ja välipalapatukoita. Banaanikin puuttui!

Ensimmäinen kesäreissu suuntautui Jyväskylään tyttöni kanssa autolla. Hotellien hinnat olivat hypänneet pilviin, joten vuokrasimme yksiön käyttöömme. Asunto oli pieni, mutta valoisasti sisustettu. Pikkukeittiössä pystyi tekemään ruuat ja tiskaamaan astiat. Tutkimme karttaa, että mistä löytyisi lähin ranta ja polkuja lenkkeilyyn? Meillä kävi tuuri, kun muutaman korttelin luota löytyi hiekkapolku ja järvikin oli lähellä. Uimavesi oli huikan viileätä vain +11 asteista. Tällä retkellä emme uineet. Josko vaikka heinäkuussa tulisimme uudelleen?

Seuraavana päivänä pyörähdimme Laajavuorella ja Harjulla. Tein kävelylenkin lammen ympäri ja tyttöni jäi lukemaan kirjaa. Monet menivät rinnettä maastopyörillä ylöspäin. Kyllä on hyviä reittejä ulkoiluun! Iltapäivästä suuntasimme kisoihin Harjun maisemiin. Olin yllättynyt, että siellä ei ole juurikaan parkkipaikkoja, vaan autolle oli etsittävä sopiva kolo lähikatujen varsilta. Mitenhän heinäkuun lopulla kaduilla on ruuhkaa, kun Harjulla on Kalevan Kisat?
Toivotan sinulle Aurinkoisia kesäpäiviä ja liikunnallista kesän aikaa!

Patikkamatkalla Tanskassa


Pakkasimme laukkumme pojan kanssa ja suunnistimme Tanskaan syyslomaa viettämään
. Tulimme junalla Kööpenhaminaan ja otimme kartan hotellilta ja patikointi alkoi ohi Tivolin, Kansallismuseon, Christianborgin linnan sivuun puutarhaan, jonka takana oli kuninkaalinen kirjasto. Siinä valokuvasimme suihkulähdettä syysvärityksellä. Sieltä kiepaus  Nyhavnissa ja Amalierborgin aukiolla.


Pyöräily on varmasti ykköslaji, niin paljon pyöriä näkyi katukuvassa
. Matkamme jatkui eteenpäin kanavan vartta. Kylläpä sunnuntaiaamupäivästä meitä vastaan tuli monta juoksuporukkaa, joissa oli mukana paljon juoksijoita. Kööpenhaminassa tykätään selvästi kuntoilusta!


Maanantaiaamusta täytin poikani hartaimman toiveen eli päästä ajelemaan pyörällä ympäri kaupunkia. Hän sai alleen poikien maastopyörän ja minä sitten semmoisen sinisen mummopyörän. Kypärät vuokrattiin kanssa. Nyt meillä oli koko päivä aikaa huristella. Suunnistettiin aluksi Pienelle Merenneidolle asemalta teitä pitkin. Sieltä ympäri pohjoispuolen kautta hassulle kierretornille, sitten ajettiin Operatalo ympäri ja lähdettiin suunnistamaan toisaalle.

Frederiksbergin puutarha pitäisi löytää?  Jossain siellä on myös eläintarha. Taas karttaa lukemaan ja pyöräilemään muiden mukaan. Pyöräilijöillä on Tanskassa omat kaistat, mutta välillä pääsi ajamaan autojen seassa. Tanska on pyöräilijöiden luvattu maa: tuunattuja menopelejä näkee paljon, osalla on erimuotoisia kuljetuskärryjä mukana. Planeraation ohitse hurautettiin vauhdilla omilla kaistoilla. Päätettiin vierailla näyttelyssä heti seuraavana aamuna.


Tulihan meille jalkapatikkaakin ympäri Kööpenhaminaa. Kasvitieteellisessä puutarhassa tehtiin kierros ja otettiin kilpaa panoramakuvia kasveista. Sitten vertailimme otoksia keskenämme. Pyöreä torni oli hauska tuttavuus! Se on 1600-luvulla tehty tähtitorni ja tiililattia kiertää monta kierrosta ylöspäin. Viimeiset portaat piti mennä tosi ahtaasti ennenkuin näki Kööpenhaminan kaupunkimaisemaa 360 astetta.

– Poikani pyysi: Äiti pyöräilläänhän tästä lähtien lomapaikoissamme?
– Näin tehdään, vastasin hymyillen.
Toivotan sinulle lukijani tsemppiä loppusyksyn päiviin, ollaan yhdessä reippaita!

Alppimaassa patikoimassa

Heti kun saavuin Luzernin asemalle kylmä tuuli puhalsi ja kaivoin laukustani takin päälle. Lähdin Lake Luzernia pitkin kävelemään. Alpit reunustivat kaupunkia ja aluksi lumihuiput olivat pilvessä. Junamatkalla olin virkannut merinovalankani loppuun ja yritin kuumeisesti etsiä lankakauppaa kaupungilta. Koska en puhu saksaa, niin en voinut kysyä keneltäkään neuvoa. Kävelin kuuluisan puusillan läpi ja valokuvasin sitä. Päätin käydä katolisessa kirkossa sisällä ja kiertää sen puutarhan ympäri. Edelleen oli kylmä ja menin kahvilaan keitolle.

Seuraavana päivänä lähdin hyvän ystäväni ja hänen koiransa kanssa alpeille patikoimaan. Ystäväni oli valinnut kohteen ja ajoimme ensin autolla tunnin verran Luzernista poispäin. Sitten käännyimme Amstegiin ja mutkitteleva serpentiinitie alkoi. Tiellä oli liikennemerkkejä, joissa kerrottiin, milloin piti odottaa esim. postiauton tuloa ylhäältäpäin ennenkuin sai jatkaa eteenpäin. Kylän kohdalla meitä vastaan tuli lehmälauma, jota ajettiin maanviljelijöiden toimesta alaspäin kotiniitylle. Kesän lehmät olivat saaneet syödä heinää alppien rinteillä.

Bristenin kohdalla otimme kaapelihissin ylöspäin ja alppivaelluksemme pääsi alkamaan. Ystäväni koiran häntä heilui iloisesti, kun pääsi ulkoilemaan. Vaatteita sai olla ihan reilusti, koska ylempänä oli paljon kylmempi kuin parkkipaikalla. Viikko sitten polveni oli tulehtunut ja se edelleen tuntui. Patikointiin ystäväni oli valinnut helpon maisemareitin. Tulimme alppijärven kohdalle ja vesi näytti tumman vihreältä. Päätimme lähteä ylämäkeä eteenpäin.  Ystäväni kysyi, miten polveni jaksaa? Sanoin, että hyvin menee ylämäkeen!

Jippii lumihuiput tulivat näkyviin taukopaikallamme. Aurinko lämmitti niin, että avasimme takkejamme. Kuvasimme kilpaa kaunista maisemaa ja muistimme ottaa koirankin kuviin. Täällä ei ollut ruuhkaa, vain muutama patikkaryhmä tuli meitä vastaan. Nautimme täysin siemauksin kauniista syyspäivästä ja luonnon ihanuudesta hengittäen raikasta ilmaa. Askeleita kertyi hyvin ja kuuma tässä hommassa tuli. Olimme ihan puhki, kun pääsimme takaisin kaapelihissille.

Sveitsissä sauvakävely on suosittua ja keltaisia kävelypolkuja näkyy siellä täällä. Kävimme katsomassa linnapihan viininviljelyksiä sunnuntaiaamupäivästä.  Yhtäkkiä kävelypolku meni aivan asuinrakennusten etupihan läpi. Kysyinkin ystävältäni, että miten tämä on mahdollista? Hän kertoi, että maa on täällä arvokasta ja talot on kylissä rakennettu tosi tiheään, että kyllä kävelypolku voi mennä talojen etupihojen halki. Kolmen päivän aikana sain kasaan melkein 60 tuhatta askelta sekä iloisen mielen, että olin käväissyt vierailulla sveitsissä.

Aurinkoisen värikkäitä syyspäiviä sinulle lukijani!

 

 

 

Kesäkaupunki Porvoon lumossa

Ajelimme hyvän ystäväni kanssa heti aamusta Porvooseen, koska minulla oli matonvirkkaus kesken, kun lanka oli päässyt loppumaan. Vanhassa Porvoossa on nimittäin Tekstiiliteollisuuden Teetee Shop, johon minua ”käsityöihmistä” ei saisi päästää ostoksille.  Nimittäin kannan sitten kassillisen erilaisia lankoja sieltä kotiini.

Tänä kesänä olen hullaantunut virkkaamiseen, teen erilaisia huiveja, sisustuspurkkeja ja nyt ensimmäistä matonriekaletta. Täytyyhän se minullakin olla jotain puuhaa näin kesäaikana! Olen aika näppärä virkkaamaan ja vähän liian luovakin…

Porvoon vanha kaupunki vetää hyvin turisteja. Laskimme, että aamusta oli 9 bussia parkkipaikalla ja sitten iltapäivästä vielä 7 erilaista bussia. Saaristolaiva lipui jokea pitkin kohti punaisia makasiineja. Helsingistä Runeberg -laiva tekee varmasti päivittäin risteilyjä Porvooseen. Ilmakaan ei haittaa, vaikka ei aina aurinko näyttäydy. Vanha kaupunki on täynnä hurmaavia pieniä liikkeitä ja kahviloita!

Torilla tapasimme ihastuttavan myyjän, joka oli itse tehnyt paljon erilaisia mattoja myytäväksi virkaten ja myös sisustuskoreja. Hänellä oli niitä kymmenittäin. Hinnat olivat edulliset, koska langat ovat melko kalliita meillä. Toivoisin kovasti, että turistit arvostaisivat Handmade -leimaa ja tekisivät ostoksia.

Makasiinin rannan punaiset mökit ovat todella kauniita rannan toiselta puolelta  kävelypolkua pitkin. Useammat turistit olivat samaan aikaan valokuvaamassa näitä meidän kanssamme. Ystäväni niminen antiikkikauppa löytyi  aivan rannan vierestä. Kävimme katsomassa sen liikkeen ja kyllä oli kauniisti järjestetty kaikki myytävät astiat, taulut, vanhat esineet. Annan ison arvon sille, että vanhoille tavaroille annetaan niille kuuluva arvo.

Tuomiokirkko paanukattoineen on hieno vierailukohde mukulakivikadun päässä. Sinne joutuu jo vähän puuskuttamaan, kun kiipeää ylämäkeen ja katse on parempi olla tiessä, että ei turhaan kompuroi. Vanhanajan tiet  eivät olleet niin tasaisia! Kirkossa sisällä on kesäisin aika kuuma. Kirkonmäeltä näkee todella pitkälle ja suomalainen maisema on kaunis.

Kaupunki oli tehnyt joen toiselle puolelle kauniita kukkaistutuksia veneen muotoon. Valkoinen kukka oli minusta jasmiini ja sitten siinä oli liloja kärhöjä. Samanlaisia istutuksia oli kaksi. Myös vihreistä puista oli muotoiltu kaaria. Kaupunki oli leikannut vasta nurmikon. Porvoossa oli kesä kauneimmillaan näin heinäkuun lopulla. Niin kävimmehän me myös Brunbergin karkkimyymälässä hakemassa vähän lakuja mukaan iltapalaksi…

Toivotan sinulle Hyvää loppukesää!

 

 

Luontomatkailua Kuusamossa

Lomani aluksi lensin poikani kanssa potkurikoneella Kuusamoon. Koneessa olisi tarvinnut kuulosuojaimet, niin kovaääninen se oli. Heti lentokentältä automme suuntasi Suurpetokeskukseen Kuusamoon katsomaan Sulo-papan Reeta, Vöyti ja Juuso karhuja. Petoeläinten orpokodissa näki karhujen lisäksi susia, ilveksen ja poroja oppaan johdolla. Piristävä sadekuuro yllätti meidät kierroksella ja repusta piti kaivaa sadetakit päälle.

Seuraavana päivänä ilma oli kesäisen viileä ja laitoimme tuulipuvut päälle ja suuntasimme autolla kohti Rukan rinteitä. Vuorossa oli rinnesuunnistusta hyppyrimäen maastossa. Onneksi valitsimme lyhyemmän reitin, koska ihan ensimmäistä kertaa kompassin ja kartan avulla etsimme rasteja. Suunnistuskarttaa piti lukea tosi tarkkaan, jotta maastosta löysi oikean rastin. Aikaa kului paljon ja viimeistä rastia  me etsimme väärästä kohdasta. Oppaamme soitti meille ja pyysi palaamaan lähtöön.

Kolmantena päivänä meitä odotti retki Oulangan kansallispuistoon Hiiden hurmoksen luontopolulle ja Kiutaköngäs kosken kuohujen pauhuun. Ilmakin oli vaihteeksi kesäisen lämmin. Pitkospuut, suokukat, hillat, ja luontolampi olivat elämys ilman isoa hyttysparvea. Reppu täynnä eväitä ja muutama kilometri nuotiopaikalle. Sain jopa tulet syttymään ja pojan itse käristämään makkaran. Luontopolun huipennus oli vielä tulossa!

Kiutaköngäs koskelle pääsi polkua pitkin ihastelemaan dolomiittikalliota ja kosken paukua. Hiidenkirnuja näkyi myös polun varrella. Nämä kalliot ovat muotoutuneet jääkauden aikana! Lapinvuokot kukkivat kalliolla ja me filmasimme kilpaa aaltojen pauhua. Kyllä Suomi on kaunis maa!

Toivotan sinulle Aurinkoista Kesää!