Heti kun saavuin Luzernin asemalle kylmä tuuli puhalsi ja kaivoin laukustani takin päälle. Lähdin Lake Luzernia pitkin kävelemään. Alpit reunustivat kaupunkia ja aluksi lumihuiput olivat pilvessä. Junamatkalla olin virkannut merinovalankani loppuun ja yritin kuumeisesti etsiä lankakauppaa kaupungilta. Koska en puhu saksaa, niin en voinut kysyä keneltäkään neuvoa. Kävelin kuuluisan puusillan läpi ja valokuvasin sitä. Päätin käydä katolisessa kirkossa sisällä ja kiertää sen puutarhan ympäri. Edelleen oli kylmä ja menin kahvilaan keitolle.

Seuraavana päivänä lähdin hyvän ystäväni ja hänen koiransa kanssa alpeille patikoimaan. Ystäväni oli valinnut kohteen ja ajoimme ensin autolla tunnin verran Luzernista poispäin. Sitten käännyimme Amstegiin ja mutkitteleva serpentiinitie alkoi. Tiellä oli liikennemerkkejä, joissa kerrottiin, milloin piti odottaa esim. postiauton tuloa ylhäältäpäin ennenkuin sai jatkaa eteenpäin. Kylän kohdalla meitä vastaan tuli lehmälauma, jota ajettiin maanviljelijöiden toimesta alaspäin kotiniitylle. Kesän lehmät olivat saaneet syödä heinää alppien rinteillä.

Bristenin kohdalla otimme kaapelihissin ylöspäin ja alppivaelluksemme pääsi alkamaan. Ystäväni koiran häntä heilui iloisesti, kun pääsi ulkoilemaan. Vaatteita sai olla ihan reilusti, koska ylempänä oli paljon kylmempi kuin parkkipaikalla. Viikko sitten polveni oli tulehtunut ja se edelleen tuntui. Patikointiin ystäväni oli valinnut helpon maisemareitin. Tulimme alppijärven kohdalle ja vesi näytti tumman vihreältä. Päätimme lähteä ylämäkeä eteenpäin.  Ystäväni kysyi, miten polveni jaksaa? Sanoin, että hyvin menee ylämäkeen!

Jippii lumihuiput tulivat näkyviin taukopaikallamme. Aurinko lämmitti niin, että avasimme takkejamme. Kuvasimme kilpaa kaunista maisemaa ja muistimme ottaa koirankin kuviin. Täällä ei ollut ruuhkaa, vain muutama patikkaryhmä tuli meitä vastaan. Nautimme täysin siemauksin kauniista syyspäivästä ja luonnon ihanuudesta hengittäen raikasta ilmaa. Askeleita kertyi hyvin ja kuuma tässä hommassa tuli. Olimme ihan puhki, kun pääsimme takaisin kaapelihissille.

Sveitsissä sauvakävely on suosittua ja keltaisia kävelypolkuja näkyy siellä täällä. Kävimme katsomassa linnapihan viininviljelyksiä sunnuntaiaamupäivästä.  Yhtäkkiä kävelypolku meni aivan asuinrakennusten etupihan läpi. Kysyinkin ystävältäni, että miten tämä on mahdollista? Hän kertoi, että maa on täällä arvokasta ja talot on kylissä rakennettu tosi tiheään, että kyllä kävelypolku voi mennä talojen etupihojen halki. Kolmen päivän aikana sain kasaan melkein 60 tuhatta askelta sekä iloisen mielen, että olin käväissyt vierailulla sveitsissä.

Aurinkoisen värikkäitä syyspäiviä sinulle lukijani!